Korkojen kattavuussuhde
Korkokate on se, kuinka helposti/ajoissa yritys pystyy maksamaan velan tai lainojen koron. Terve yritys pystyy maksamaan korkojen lisäksi myös pääoman. Alhainen korkokate, joka tunnetaan myös korkokertoimina, saattaa estää lainanantajat tarjoamasta lisärahoitusta yrityksille.
Kohokohdat
Yleensä korkeampi kattavuussuhde on parempi, vaikka ihanteellinen suhde voi vaihdella toimialoittain.
Korkojen kattavuussuhteella mitataan, kuinka hyvin yritys pystyy maksamaan erääntyneen velan koron.
Korkokate lasketaan jakamalla yrityksen tulos ennen korkoja ja veroja (EBIT) sen tietyn ajanjakson korkokululla.
Jotkin kaavan muunnelmat käyttävät EBITDA:ta tai EBIATia liiketuloksen sijaan suhdeluvun laskemiseen.
UKK
Mikä on hyvä korkokate?
Yksittäinen suhdeluku osoittaa, että yritys pystyy hoitamaan velkojensa koron tuotoillaan tai on osoittanut kykynsä pitää tuotot melko tasaisella tasolla. Vaikka korkokate 1,5 voi olla pienin hyväksyttävä taso, kaksi tai parempi on parempi analyytikoille ja sijoittajille. Historiallisesti epävakaampiin yrityksiin korkokate ei ehkä ole hyvä, ellei se ole selvästi yli kolme.
Miten koron kattavuussuhde lasketaan?
Suhde lasketaan jakamalla liiketulos (tai jokin sen vaihtelu) velkakulujen korolla (lainarahoituksen kustannuksilla) tietyn ajanjakson aikana, yleensä vuosittain.
Mitä huono korkokate osoittaa?
Huono korkokate on mikä tahansa alle yhden, koska tämä tarkoittaa, että yhtiön nykyinen tulos ei riitä maksamaan velkaa. Yrityksen mahdollisuudet kattaa korkokulunsa jatkuvasti ovat edelleen kyseenalaiset, vaikka korkokate olisi alle 1,5, varsinkin jos yritys on alttiina kausiluonteisille tai suhdannevaihteluille.
Mitä korkojen kattavuussuhde kertoo?
Korkokate mittaa yrityksen kykyä hoitaa velkansa. Se on yksi monista velkasuhteista, joita voidaan käyttää yrityksen taloudellisen tilanteen arvioimiseen. Termi "turva" viittaa siihen ajanjaksoon - tavallisesti tilikausien lukumäärään -, jolta korkomaksuja voidaan maksaa yhtiön tällä hetkellä käytettävissä olevilla tuloilla. Yksinkertaisesti sanottuna se edustaa sitä, kuinka monta kertaa yritys voi maksaa velvoitteensa tuloilla.
