Raskas sopimus
Mikä on raskas sopimus?
Raskas sopimus on kirjanpitotermi, joka viittaa sopimukseen, jonka täyttäminen maksaa yritykselle enemmän kuin mitä yritys saa vastineeksi.
Termiä käytetään monissa maissa ympäri maailmaa, joissa kansainväliset sääntelyviranomaiset ovat päättäneet, että tällaiset sopimukset on kirjattava taseisiin. Yhdysvalloissa on erilainen järjestelmä, joka perustuu yleisesti hyväksyttyihin kirjanpitoperiaatteisiin eli GAAP:iin, kuten Yhdysvalloissa toimiva Financial Accounting Standards Board on määritellyt.
Raskaiden sopimusten ymmärtäminen
Kansainväliset tilinpäätösstandardit (IAS) määrittelevät tappiollisen sopimuksen "sopimukseksi, jossa sopimuksen mukaisten velvoitteiden täyttämisestä aiheutuvat väistämättömät kustannukset ylittävät sopimuksesta odotettavissa olevan taloudellisen hyödyn " .
Termillä "väistämättömät kustannukset" on myös erityinen merkitys kirjanpidon kannalta. IAS määrittelee sen seuraavasti: "Alhaisempi seuraavista: sopimuksen täyttämisestä aiheutuvat kustannukset ja sen noudattamatta jättämisestä aiheutuvat korvaukset tai seuraamukset " .
Esimerkki työläisestä sopimuksesta
Esimerkkinä tappiollisesta sopimuksesta voi olla sopimus vuokrata kiinteistö, jota ei enää tarvita tai jota ei voida enää hyödyntää kannattavasti. Oletetaan esimerkiksi, että yritys allekirjoittaa monivuotisen sopimuksen toimistotilojen vuokraamisesta, minkä jälkeen se muuttaa tai supistaa kokoa sopimuksen ollessa vielä voimassa, jolloin toimistotila, jolle sillä nyt ei ole käyttöä, jää tyhjäksi. Tai harkitsemaan kaivosyhtiötä, joka on solminut vuokrasopimuksen kaivokselle kivihiilestä tai muusta hyödykkeestä tontilla, mutta jossain vaiheessa sopimuksen voimassaoloaikana kyseisen hyödykkeen hinta putoaa tasolle, joka tekee sen louhinnasta ja tuomisesta. markkinoida kannattamatonta.
Erityisiä huomioita
Säännöt siitä, miten tappiollisia sopimuksia tulee käsitellä yrityksen tilinpäätöksessä, ovat osa kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja (IFRS), joiden riippumaton standardointielin on IAS-lautakunta. Hallintoelin, IFRS Foundation, on voittoa tavoittelematon organisaatio, jonka kotipaikka on Lontoossa .
International Accounting Standard 37 (IAS 37), "Varaukset, ehdolliset velat ja ehdolliset varat", luokittelee tappiolliset sopimukset "varauksiksi", jotka tarkoittavat velkoja tai velkoja, jotka kertyvät epävarmana ajankohtana tai joiden määrä on tuntematon. Varaukset arvostetaan käyttäen parasta arviota nykyisen velvoitteen täyttämiseen tarvittavista menoista .
IAS 37:n mukaan jokaisen yrityksen tai yrityksen, joka tunnistaa sopimuksen tappiolliseksi, on kirjattava nykyinen velvoite velaksi ja kirjattava tämä velka taseeseensa. Tätä prosessia on tarkoitus jatkaa heti, kun ensimmäinen merkki siitä, että yritys odottaa sopimuksesta tappiota .
IFRS- ja IASB-standardeja käyttävät yritykset monissa maissa ympäri maailmaa, mutta eivät Yhdysvalloissa. Yhdysvallat vaatii yrityksiä noudattamaan muita GAAP-standardeja. GAAP:n mukaan sitoutuneiden tappiollisten sopimusten tappioita, velvoitteita ja velkoja ei yleensä kirjata tai käsitellä. FASB on kuitenkin työskennellyt IASB:n kanssa yhteensopivien standardien luomiseksi maailmanlaajuisesti.
##Kohokohdat
Yhdysvalloissa yritykset noudattavat tyypillisesti erilaisia kirjanpitostandardeja, eikä niiden yleensä tarvitse tilittää raskaista sopimuksistaan.
Tappiosopimus on kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IFRS) mukainen kirjanpitotermi, jota käytetään monissa maissa ympäri maailmaa.
Näitä standardeja noudattavien yritysten on raportoitava taseisiinsa kaikista sitoumuksistaan.
