veropolitiikkaa
Finanssipolitiikka on termi, jota käytetään kuvaamaan, kuinka viranomaiset mukauttavat veroastetta ja menotasoa maassa. Sen avulla he voivat seurata ja lopulta vaikuttaa kansan talouteen määrittelemällä, miten julkisia varoja kerätään ja käytetään.
Toisin sanoen finanssipolitiikkaa käytetään rahapolitiikan rinnalla talouden suunnan muuttamiseksi ja sen vakauden ylläpitämiseksi. Ne voivat myös vakauttaa maan kasvuvauhtia ja aiheuttaa myönteisiä vaikutuksia työllisyysasteisiin ja muihin sosioekonomisiin indekseihin.
Esimerkki finanssipolitiikasta on julkisten menojen lisääminen ja veroleikkaukset, joilla pyritään lisäämään kokonaiskysyntää ja samalla supistamaan budjetin ylijäämiä. Finanssipolitiikan toteuttaminen vaikuttaa talouden eri ihmisiin. Menettely perustuu olettamukseen, että kun hallitukset lisäävät tai laskevat julkisia menoja ja verotusta, ne voivat vaikuttaa makrotalouden tuottavuuteen.
Vaikutus voi olla hyödyllistä taloudelle monella tapaa. Esimerkiksi nostamalla työllisyysastetta, hallitsemalla inflaatiota ja ylläpitämällä suhteellisen tervettä rahan arvoa. Sillä voi kuitenkin olla myös kielteisiä vaikutuksia, jos sitä ei toteuteta asianmukaisesti – erityisesti maissa, joissa korruptio on korkea.
Verot ovat useimpien finanssipolitiikan ytimessä. Lähinnä siksi, että ne vaikuttavat siihen, kuinka paljon rahaa hallituksella on käytettävissä kullekin yhteiskunnan alueelle. Verot voivat myös vaikuttaa siihen, kuinka paljon rahaa kansalainen on valmis käyttämään.
Tällaisessa tilanteessa päättäjät kohtaavat usein yhden suuren haasteen: päättää, kuinka paljon viranomaisilla voi ja pitäisi olla mukana talouteen. Vaikka tämä on kiihkeän keskustelun aihe, jotkin taloustieteilijät ja valtiotieteilijät uskovat, että terveen yhteiskunnan ylläpitämiseksi tarvitaan ainakin jonkinasteista hallituksen puuttumista asiaan.
Yhteenvetona voidaan todeta, että finanssipolitiikan avulla hallitus voi luoda muutoksia maan verojärjestelmään ja talouteen vaikuttamalla kokonaiskysyntään, inflaatioon, kulutukseen ja työllisyysasteeseen.
##Kohokohdat
Finanssipolitiikalla tarkoitetaan julkisten menojen ja veropolitiikan käyttöä taloudellisiin olosuhteisiin vaikuttamiseen.
Hallitus voi taantuman aikana harjoittaa elvyttävää finanssipolitiikkaa alentamalla veroastetta kokonaiskysynnän lisäämiseksi ja talouskasvun vauhdittamiseksi.
Inflaation ja muiden ekspansiivisten oireiden edessä hallitus voi harjoittaa supistavaa finanssipolitiikkaa.
Finanssipolitiikka perustuu suurelta osin John Maynard Keynesin ideoihin, jonka mukaan hallitukset voisivat vakauttaa suhdannesykliä ja säännellä taloudellista tuotantoa.
##UKK
Miten finanssipolitiikka vaikuttaa ihmisiin?
Minkään finanssipolitiikan vaikutukset eivät usein ole samat kaikille. Päättäjien poliittisista suuntauksista ja tavoitteista riippuen veronalennukset voisivat koskea vain keskiluokkaa, joka on tyypillisesti suurin talousryhmä. Talouden taantuman ja nousevan verotuksen aikana tämä sama ryhmä saattaa joutua maksamaan enemmän veroja kuin varakkaampi yläluokka. Vastaavasti kun hallitus päättää sopeuttaa menojaan, sen politiikka voi vaikuttaa vain tiettyyn ihmisryhmään. Esimerkiksi uuden sillan rakentamispäätös tuo työtä ja lisää tuloja sadoille rakennustyöläisille. Päätös käyttää rahaa uuden avaruussukkulan rakentamiseen hyödyttää sitä vastoin vain pientä, erikoistunutta asiantuntija- ja yritysjoukkoa, mikä ei juurikaan lisääisi kokonaistyöllisyyttä.
Mitkä ovat finanssipolitiikan tärkeimmät työkalut?
Talouteen vaikuttavat hallitukset käyttävät finanssipolitiikan välineitä. Näitä ovat ensisijaisesti muutokset verotustasoissa ja julkisissa menoissa. Kasvun vauhdittamiseksi alennetaan veroja ja lisätään menoja, joihin liittyy usein lainanottoa julkisten velkojen liikkeeseenlaskulla. Pellien saattamiseksi ylikuumenevaan talouteen ryhdytään päinvastaisiin toimiin.
Pitäisikö hallituksen olla mukana taloudessa?
Yksi suurimmista poliittisten päättäjien kohtaamista esteistä on päättää, kuinka paljon valtion suoraa osallistumista talouteen ja yksilöiden talouselämään tulisi olla. Hallitus on todellakin puuttunut eriasteisesti Yhdysvaltojen historiaan. Mutta suurimmaksi osaksi hyväksytään, että tietynasteinen hallituksen osallistuminen on välttämätöntä elinvoimaisen talouden ylläpitämiseksi, josta väestön taloudellinen hyvinvointi riippuu.
Kuka hoitaa finanssipolitiikan?
Finanssipolitiikasta päättää hallitus. Tämä vastustaa rahapolitiikkaa, joka toteutetaan keskuspankkien tai muun rahaviranomaisen kautta. Yhdysvalloissa finanssipolitiikkaa ohjaavat sekä toimeenpano- että lainsäädäntövalta. Toimeenpanovallassa kaksi vaikutusvaltaisinta virkaa tässä suhteessa kuuluvat presidentille ja valtiovarainministerille,. vaikka nykyiset presidentit luottavat usein myös talousneuvonantajien neuvostoon. Lainsäädäntöalalla Yhdysvaltain kongressi valtuuttaa verot, hyväksyy lakeja ja määrärahoja kaikkiin finanssipoliittisiin toimenpiteisiin "kukkaronsa" kautta. Tämä prosessi sisältää sekä edustajainhuoneen että senaatin osallistumisen, käsittelyn ja hyväksynnän.