Kansainvälinen rahoitus

Mikä on kansainvälinen rahoitus?

Kansainvälinen rahoitus, joka joskus tunnetaan nimellä kansainvälinen makrotalous, tutkii kahden tai useamman maan välistä rahataloudellista vuorovaikutusta keskittyen sellaisiin alueisiin kuin suoriin ulkomaisiin sijoituksiin ja valuuttakursseihin.

Kansainvälisen rahoituksen ymmärtäminen

Kansainvälinen rahoitus käsittelee useiden maiden välistä taloudellista vuorovaikutusta sen sijaan, että keskittyisi vain yksittäisiin markkinoihin. Kansainvälistä rahoitustutkimusta tekevät suuret instituutiot, kuten International Finance Corp. (IFC) ja National Bureau of Economic Research (NBER). Lisäksi Yhdysvaltain keskuspankilla on osasto, joka analysoi Yhdysvaltojen pääomavirtoja, ulkomaankauppaa ja globaalien markkinoiden kehitystä koskevia politiikkoja.

Kansainvälinen rahoitus analysoi seuraavia erityisiä opintoalueita:

• Mundell-Flemingin malli, joka tutkii tavaramarkkinoiden ja rahamarkkinoiden vuorovaikutusta, perustuu oletukseen, että mainittujen tavaroiden hintatasot ovat kiinteät.

• International Fisher Effect on kansainvälinen rahoitusteoria, joka olettaa nimelliskorkojen heijastavan maiden välisten spot-valuuttakurssien vaihteluita.

• Optimaalivaluutta-alueen teoria väittää, että tietyt maantieteelliset alueet maksimoisivat taloudellisen tehokkuuden, jos koko alue ottaisi käyttöön yhteisen valuutan.

• Ostovoimapariteetti on hintojen mittaaminen eri alueilla käyttämällä tiettyä tavaraa tai tiettyä tavarasarjaa vertaamaan eri valuuttojen absoluuttista ostovoimaa.

• Korkopariteetti kuvaa tasapainotilaa, jossa sijoittajat ovat välinpitämättömiä pankkitalletuksiin liittyvien korkojen suhteen kahdessa eri maassa.

Esimerkki kansainvälisen rahoituslaitoksen kansainvälisistä instituutioista

Bretton Woodsin järjestelmä

Bretton Woodsin järjestelmä luotiin Bretton Woodsin konferenssissa vuonna 1944, jossa 40 osallistujamaata sopivat kiinteän valuuttakurssijärjestelmän perustamisesta. Tämän aloitteen yhteinen tavoite oli standardoida kansainvälistä valuuttavaihtoa ja politiikkaa laajemmana pyrkimyksenä luoda toisen maailmansodan jälkeistä vakautta.

Bretton Woodsin konferenssi vauhditti kansainvälisten instituutioiden kehitystä, joilla on keskeinen rooli globaalissa taloudessa. Näihin kuuluvat Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF), 189 maan yhteenliittymä, joka on sitoutunut luomaan maailmanlaajuista rahayhteistyötä, ja Kansainvälinen jälleenrakennus- ja kehityspankki,. josta tuli myöhemmin Maailmanpankki.

Erityisiä huomioita

Kansainvälinen kauppa on kiistatta tärkein globaalin vaurauden ja kasvun vaikuttaja. Mutta on olemassa huolia, jotka liittyvät siihen, että Yhdysvallat on siirtynyt suurimmasta kansainvälisestä velkojasta maailman suurimmaksi kansainväliseksi velalliseksi, joka imee ylimääräisiä rahoitusmääriä organisaatioilta ja mailta maailmanlaajuisesti. Tämä voi vaikuttaa kansainväliseen rahoitukseen odottamattomilla tavoilla.

Kansainvälinen rahoitus tarkoittaa monikansallisten yritysten johtamiseen liittyvän poliittisen ja valuuttakurssiriskin mittaamista.

Kohokohdat

• Kansainvälinen rahoitus keskittyy muun muassa ulkomaisiin suoriin sijoituksiin ja valuuttakursseihin.

• Aloite, joka tunnetaan nimellä Bretton Woods -järjestelmä, syntyi vuonna 1944 pidetyssä konferenssissa, johon osallistui 40 maata. Sen tavoitteena on standardoida kansainvälistä valuuttavaihtoa ja politiikkaa laajemmassa pyrkimyksessä vaalia toisen maailmansodan jälkeistä taloudellista vakautta.

• Kansainvälinen rahoitus on tutkimus kahden tai useamman maan välillä tapahtuvasta rahallisesta vuorovaikutuksesta.

• Globalisaation lisääntyminen on lisännyt kansainvälisen rahoituksen merkitystä.