Mikrokirjanpito

Mitä on mikrokirjanpito?

Mikrokirjanpito määritellään henkilökohtaisella, yritys- tai divisioonatasolla suoritettavaksi kirjanpidon osa-alueeksi. Se on vastakohta makrotilinpidolle,. joka on kansantalouden tilinpidon tai maan makrotaloudellisten tietojen kokoamista.

Mikrokirjanpidon ymmärtäminen

Mikrokirjanpitoa käytetään yleensä viittaamaan pienyritysten tai yrityksen alayksiköiden ja divisioonien kirjanpitoon. Määritelmän mukaan kaikki perinteiset kirjanpitäjät ovat mikrokirjanpitäjiä. Pienyritysasiakkaiden mikrokirjanpito on laajat markkinat ja keskittyy tilinpäätöksen laatimiseen sisäiseen käyttöön ja tuloverotukseen.

Mikrokirjanpito on pohjimmiltaan se, mitä useimmat ihmiset tietävät kirjanpitona tai kirjanpitona. Se on muun muassa tapahtumien kirjaamista, tilinpäätösten laatimista, veroilmoituksia. Mikrolaskentaa käytetään yleensä kuvattaessa kirjanpidon osajoukkoa. Suuremman yrityksen tytäryhtiöiden talouden ja liiketoimien analysointia voidaan kutsua mikrokirjanpidoksi.

Mikrokirjanpito voi sisältää suuremman yrityksen talouden jakamisen divisiooniin tai tytäryhtiöihin. Se voi myös tarkoittaa, että tarkastellaan jotain pienemmässä mittakaavassa, olipa kyseessä sitten tietty yritysosasto tai tietty aikakehys. Esimerkiksi selvittääkseen, miksi yritys menetti rahaa tietyllä vuosineljänneksellä, voidaan tehdä mikrokirjanpitoa lähteen tunnistamiseksi.

Kun sinulla on suurempi osajoukko, mutta poraat tiettyä yksikköä tai kokonaisuutta, voidaan käyttää termiä mikrokirjanpito. Yleisesti ottaen kaikki yksityishenkilöiden, yritysten tai valtion virastojen kirjanpitoon liittyvät asiat ovat kuitenkin mikrokirjanpitoa.

Useimmissa tapauksissa mikrokirjanpito noudattaa yleisesti hyväksyttyjä kirjanpitoperiaatteita (GAAP). GAAP on joukko standardeja ja periaatteita, jotka on suunniteltu parantamaan taloudellisen raportoinnin vertailtavuutta ja johdonmukaisuutta eri toimialoilla. Sen standardit perustuvat kaksinkertaiseen kirjanpitoon, menetelmään, jossa jokainen kirjanpitotapahtuma kirjataan sekä veloituksena että hyvityksenä kahdelle erilliselle pääkirjanpitotilille, jotka kertyvät taseeseen ja tuloslaskelmaan.

Mikrokirjanpito vs. Makrokirjanpito

Mikrolaskenta koskee yritystasoista ja yksilöllistä kirjanpitoa, kun taas makrolaskenta on kokonaisten maiden ja kansakuntien tilastoja ja tuloksia. Mikrokirjanpitoa voidaan soveltaa myös valtion virastoihin, ja makrokirjanpidon suuri ero on, että se kattaa kokonaiset kansat.

Makrokirjanpito ei välttämättä sisällä kirjanpitoa. Kun kirjanpitäjät tekevät mikrokirjanpitoa, yleensä taloustieteilijät tekevät makrokirjanpitoa. Kirjanpitäjät käsittelevät tapahtumien kirjaamista ja tietojen analysointia, kun taas taloustieteilijät tutkivat ja analysoivat resurssien kohdentamista.

Mikrolaskenta ja talous

Sanan "makro" merkitys viittaa isoon kuvaan, kun taas termi "mikro" keskittyy johonkin pienempään, yksilöllisempään. Tämä pätee kirjanpidossa, kuten myös taloustieteessä. Mikrotaloustiede kattaa yritystason tai yksittäiset taloudelliset muutokset, jotka sisältävät yrityskohtaisen hinnoittelun sekä kysynnän ja tarjonnan.

Makrotalous on isompi kuva, sillä se tutkii kansallisia tietoja, kuten työttömyysasteita sekä tuontia ja vientiä.

Mikro- ja makrotaloudellinen suhde on samanlainen kuin mikro- ja makrotaloudellinen suhde kirjanpidossa. Yritykset käyttävät mikrotilinpidon tietoja tehdäkseen mikrokirjanpitoon vaikuttavia päätöksiä.

##Kohokohdat

• Mikrokirjanpidon tiedot näkyvät henkilö- tai yritysveroilmoituksissa, yritysten tilinpäätöksissä ja tilintarkastuksissa.

• Mikrokirjanpidolla tarkoitetaan yrityksen, yksityishenkilön tai kotitalouden taloustoimien kirjaamista.

• Se eroaa makrokirjanpidosta, joka seuraa ja raportoi kokonaisen talouden osia yksittäisen yrityksen tai yksilön sijaan.