Ylikansallinen
Mitä ylikansallinen tarkoittaa?
Ylikansallinen organisaatio on monikansallinen liitto tai yhdistys, jossa jäsenmaat luovuttavat valtaa ja suvereniteettia ainakin joissakin sisäisissä asioissa ryhmälle, jonka päätökset sitovat sen jäseniä. Lyhyesti sanottuna jäsenvaltiot osallistuvat päätöksentekoon asioissa, jotka vaikuttavat kunkin maan kansalaisiin.
EU, Yhdistyneet Kansakunnat ja Maailman kauppajärjestö (WTO) ovat kaikki tavalla tai toisella ylikansallisia ryhmiä. EU:ssa jokainen jäsen äänestää politiikoista, jotka vaikuttavat toisiin jäsenmaihin.
Tällaisia ylikansallisia järjestöjä monet pitävät parempana tapana hallita kansojen asioita konfliktien ehkäisemiseksi ja yhteistyön edistämiseksi erityisesti taloudellisissa ja sotilaallisissa kysymyksissä. Jotkut kriitikot, varsinkin kansallismieliset, paheksuvat kansainvälisesti sovittujen sääntöjen noudattamista ja väittävät, että ylikansallisten järjestöjen päätösten noudattaminen merkitsee jäsenmaiden ja niiden kansan suvereniteetin luopumista.
Siirtyminen kohti ylikansallista lähestymistapaa
Ylikansallisten ryhmien luominen merkitsi evoluutiota – tai eroa siitä, sinun näkökulmastasi riippuen – Westfalenin järjestelmässä, jossa kansallisvaltiot olivat suvereeneja eivätkä vastanneet kenellekään – joko sisäisissä tai kansainvälisissä asioissa, paitsi väkivallasta tai sopimuksista.
Ylikansallinen ajattelu nousi esiin kahden maailmansodan jälkeen 1900-luvun alkupuoliskolla. Traagisempien ja kalliimpien sotien välttämiseksi kansakunnat olivat yhä halukkaampia luopumaan suvereniteetista joissakin asioissa – yleensä kauppaan ja liiketoimintaan liittyvissä – ylikansallisen järjestön jäsenten äänestyksellä.
EU, joka on lähimpänä todella ylikansallista unionia, jonka maailma on koskaan nähnyt, perustettiin 1950-luvulla estämään naapurivaltioita joutumasta sotaan. Sen ensimmäinen iteraatio oli Euroopan hiili- ja teräsyhteisö.
Euroopan Unioni
Paras esimerkki ylikansallisesta kokonaisuudesta – ja lähimpänä todellista ylikansallista unionia, jonka maailma on koskaan nähnyt – on EU. Vuoden 1951 Eurooppa-julistuksessa EU:n ensimmäisen iteraation – Euroopan hiili- ja teräsyhteisön – perustajat väittivät luovansa "ensimmäisen ylikansallisen instituution" ja siten "lukevansa järjestäytyneen Euroopan todellisen perustan".
Toisen maailmansodan jälkeen Albert Einstein jopa kannatti ylikansallista organisaatiota, joka valvoisi sotilasjoukkoja. Einstein ehdotti, että järjestöön kuuluisivat Yhdysvallat, Neuvostoliitto ja Iso-Britannia, mutta sellaista järjestöä ei koskaan perustettu.
EU on kehittynyt dramaattisesti seitsemän vuosikymmenen aikana Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamisen jälkeen, mutta sen kasvu ei ole tapahtunut kivuttomasti. Populistinen vastareaktio taloudelliseen epävarmuuteen ja globalisaatioon sai Iso-Britannian ihmiset ottamaan ennennäkemättömän askeleen ja äänestämään EU:sta eroamisen puolesta vuonna 2016.
Kohokohdat
Maat, jotka ovat jäseniä ylikansallisiin järjestöihin, kuten EU ja Maailman kauppajärjestö, sopivat luovuttavansa suvereniteetin joissakin asioissa ryhmälle.
Ylikansallinen järjestö tarjoaa tavan asettaa kansainvälisiä sääntöjä kansojen asioihin konfliktien ehkäisemiseksi.
Ylikansalliset järjestöt antavat usein jäsenmaille enemmän yhteistä vaikutusvaltaa globaaleissa asioissa.
Ylikansallisiin järjestöihin kuuluvien maiden kansalaiset valittavat toisinaan "sekaantumisesta" paikallisiin asioihin.
