Kolmas maailma
Mikä on kolmas maailma?
"Kolmas maailma" on vanhentunut ja halventava lause, jota on käytetty historiallisesti kuvaamaan taloudellisesti kehittyvien maiden luokkaa. Se on osa neliosaista segmentointia, jota käytettiin kuvaamaan maailman talouksia taloudellisen tilan mukaan. Kolmas maailma jää ensimmäisen ja toisen maailman jälkeen, mutta oli neljättä maailmaa edellä, vaikka neljännen maailman maita tuskin tunnustettiin ollenkaan. Nykyään suosituin terminologia on kehitysmaa, alikehittynyt maa tai matalan ja keskituloisen maa (LMIC).
Kehitysmaiden määrittely
Maailman jakamiseen voi olla useita tapoja taloudellisen segmentoinnin vuoksi. Maiden luokittelu ensimmäiseen, toiseen, kolmanteen ja neljänteen maailmaan oli kylmän sodan aikana ja sen jälkeen luotu käsite, joka jatkui noin vuodesta 1945 1990-luvulle.
Yleisesti ottaen valtioille on tyypillistä taloudellinen asema ja keskeiset taloudelliset mittarit, kuten bruttokansantuote (BKT), BKT:n kasvu, BKT asukasta kohden, työllisyyden kasvu ja työttömyysaste. Kehitysmaissa alhainen tuotantoaste ja vaikeuksissa olevat työmarkkinoiden ominaisuudet liittyvät yleensä suhteellisen alhaiseen koulutustasoon, huonoon infrastruktuuriin, huonoon sanitaatioon, rajoitettuun terveydenhuoltoon ja alhaisempiin elinkustannuksiin.
Maailmanpankki seuraavat tiiviisti kehitysmaita , jotka pyrkivät antamaan maailmanlaajuista apua hankkeisiin, jotka auttavat parantamaan infrastruktuuria ja talousjärjestelmiä kokonaisvaltaisesti. Molemmat organisaatiot kutsuvat näitä maita alemman keskitason tai matalan tulotason maiksi.
Kehitysmaat tai LMIC voivat olla kohteena monille sijoittajille, jotka pyrkivät tunnistamaan potentiaalisesti korkeaa tuottoa mahdollisten kasvumahdollisuuksien kautta, vaikka riskit ovat myös suhteellisen korkeammat. Kehitysmaita luonnehditaan yleensä taloudellisesti heikommin menestyviksi, mutta innovatiiviset ja teolliset läpimurrot voivat johtaa merkittäviin parannuksiin lyhyessä ajassa.
Kehitysmaiden luokitusten historia
Kansakuntien luokittelu ensimmäiseen tai kolmanteen maailmaan syntyi kylmän sodan aikana ja sen jälkeen. Ensimmäisen maailman maat tunnettiin teollistuneimpina valtioina, joiden näkemykset olivat linjassa Pohjois-Atlantin järjestön ja kapitalismin kanssa.
Toisen maailman maat tukivat kommunismia ja Neuvostoliittoa. Suurin osa näistä maista oli aiemmin Neuvostoliiton hallinnassa. Monet Itä-Aasian maat sopivat myös toisen maailman luokkaan.
Kolmannen maailman maihin kuuluivat Aasian ja Afrikan valtiot, jotka eivät olleet liittoutuneita Yhdysvaltojen tai Neuvostoliiton kanssa. Nyt, osittain koska Neuvostoliittoa ei enää ole, kolmannen maailman määritelmä on vanhentunut ja sitä voidaan pitää loukkaavana monille.
Alfred Sauvy loi termin
Alfred Sauvy, ranskalainen väestötieteilijä, antropologi ja historioitsija, luonnehtii termiä kolmas maailma kylmän sodan aikana. Sauvy havaitsi ryhmän maita, monia entisiä siirtomaita, jotka eivät jakaneet länsimaisen kapitalismin tai neuvostososialismin ideologisia näkemyksiä. "Kolme maailmaa, yksi planeetta", kirjoitti Sauvy vuonna 1952 julkaistussa artikkelissa L'Observateur .
Maailman jakaminen
Nykypäivänä useimmat maapallon maat kuuluvat yhteen kolmesta yleisestä kategoriasta, joita jotkut kutsuvat kehittyneiksi, nouseviksi ja rajamaiksi. Maailman segmentaatiot ovat jonkin verran siirtyneet sopimaan näihin luokkiin yleisesti.
Kehittyneet maat ovat teollistuneimpia ja niillä on vahvimmat taloudelliset ominaisuudet. Nousevat maat luokitellaan sellaisiksi, koska ne osoittavat merkittäviä harppauksia useilla talouskasvun alueilla, vaikka niiden mittarit eivät ole yhtä vakaat. Rajamarkkinat heijastavat usein tiiviisti vanhaa kolmannen maailman luokittelua ja osoittavat usein alhaisimmat taloudelliset indikaattorit.
Rajamarkkinoiden luettelo
Maailman segmenttien evoluutioista on tullut historiallisia ja vanhentuneita. Sellaisenaan yksi barometri kehitysmaiden luettelon arvioimiseksi on MSCI:n rajamarkkinaindeksi. Tämä indeksi sisältää seuraavat maat:
Kroatia
Viro
Islanti
Liettua
Kazakstan
Romania
Serbia
Slovenia
Kenia
Mauritius
Marokko
Nigeria
Tunisia
WAEMU
Bahrain
Jordania
Oman
Bangladesh
Pakistan
Sri Lanka
Vietnam
Muut kehitysmaiden määritelmät
Maailman kauppajärjestö (WTO) tarjoaa myös toisen viitekohdan. WTO jakaa maat kahteen luokkaan: kehittyviin ja vähiten kehittyneisiin. Näille luokituksille ei ole kriteerejä, joten maat voivat nimetä itseään, vaikka muut maat voivat kyseenalaistaa aseman.
WTO:n erottelu tuo mukanaan tiettyjä oikeuksia kehitysmaan asemaan. Esimerkiksi WTO myöntää kehitysmaille pidemmät siirtymäajat ennen sopimusten täytäntöönpanoa, joilla pyritään lisäämään WTO-työhön liittyviä kaupankäyntimahdollisuuksia ja infrastruktuuritukea.
WTO:n sivuhaara inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) on toinen YK:n kehittämä taloudellisen aseman mittari arvioimaan maiden sosiaalista ja taloudellista kehitystasoa. HDI mittaa ja luokittelee maan koulunkäynnin, elinajanodotteen ja asukasta kohti lasketun bruttokansantulon perusteella.
Maailman terveysjärjestö ja Yhdistyneet Kansakunnat käyttävät vähiten kehittyneitä maita (LDC) kuvaamaan 48 maan joukkoa, joiden sosioekonomiset kehitysindikaattorit ovat alhaiset. Tätä listaa arvioidaan uudelleen muutaman vuoden välein. Nämä indikaattorit ovat yhdistelmä bruttokansantuloa, inhimillistä omaisuutta (ravitsemus, elinajanodote, toisen asteen koulutus, aikuisten lukutaito) ja taloudellista haavoittuvuutta (väestön koko, syrjäinen sijainti, tavaraviennin keskittyminen, maatalous, vienti ja luonnonkatastrofien varautuminen).
Afganistan
Angola
Bangladesh
Benin
Bhutan
Burkina Faso
Burundi
Kambodža
Keski-Afrikan tasavalta
Tšad
Komorit
Kongon demokraattinen tasavalta
Djibouti
Päiväntasaajan Guinea
Eritrea
Etiopia
Gambia
Guinea
Guinea-Bissau
Haiti
Kiribati
Laon Kansan Demokraattinen Tasavalta
Lesotho
Liberia
Madagaskar
Malawi
Mali
Mauritania
Mosambik
Myanmar
Nepal
Niger
Ruanda
Sao Tome ja Principe
Senegal
Sierra Leone
Solomonsaaret
Somalia
Eteläsudan
Sudan
Itä-Timor
Mennä
Tuvalu
Uganda
Tansanian yhdistynyt tasavalta
Vanuatu
Jemen
Sambia
Kohokohdat
Kolmannen maailman maa on vanhentunut ja loukkaava termi kehitysmaalle, jolle on ominaista pieni- ja keskituloinen väestö sekä muut sosioekonomiset indikaattorit.
Kansainvälinen valuuttarahasto, Maailmanpankki ja Maailman kauppajärjestö sallivat tiettyjä etuja ja sopimusehtoja maille, jotka täyttävät tietyntyyppiset taloudellisen aseman luokitukset.