Institutionaalinen omistus

Mitä on institutionaalinen omistus?

Instituutioomistus on yrityksen käytettävissä olevien osakkeiden määrä, jonka omistavat sijoitus- tai eläkerahastot,. vakuutusyhtiöt, sijoituspalveluyritykset, yksityiset säätiöt, rahastot tai muut suuret yhteisöt, jotka hallinnoivat varoja muiden puolesta.

Institutionaalisen omistajuuden ymmärtäminen

Osakkeisiin, joilla on suuri institutionaalinen omistus, suhtaudutaan usein myönteisesti. Suuret yksiköt palkkaavat usein analyytikkoryhmän suorittamaan yksityiskohtaista ja kallista taloustutkimusta, ennen kuin ryhmä ostaa suuren osan yrityksen osakkeista. Tämä tekee heidän päätöksistään vaikutusvaltaisia muiden mahdollisten sijoittajien silmissä.

Kuinka institutionaalinen omistus voi vaikuttaa arvopapereiden arvoon

Tutkimukseen tehtyjen investointien vuoksi laitokset eivät ole nopeita myymään asemiaan. Kun ne kuitenkin tekevät, se voidaan nähdä arviona osakkeen arvosta ja laskea sen hintaa.

Ottaen huomioon tavan, jolla instituutiot suhtautuvat osakeomistukseen, ne saattavat myös reagoida yhteisesti merkittäviin uutisiin käyttämällä aikaa kerätäkseen halutun määrän osakkeita. Sen lisäksi, että vähittäissijoittajat seuraavat kaupankäyntiä, muutkin institutionaaliset sijoittajat saattavat vetäytyä osakkeista massalla, jos merkittäviä ongelmia havaitaan. Tällainen liike voi laukaista myynnin, koska institutionaalisten sijoittajien luottamuksen puute heikentää arvopaperin arvoa.

Laitokset voivat myös pyrkiä nostamaan osakkeen hintaa, kun he omistavat osakkeen. TV-esiintymiset, artikkelit korkean profiilin julkaisuissa ja esitykset sijoittajakonferensseissa auttavat siirtämään osaketta korkeammalle, mikä nostaa aseman arvoa.

Instituutioomistajien maine voi myös vaikuttaa siihen, ovatko muiden instituutioiden analyytikot ja rahastonhoitajat kiinnostuneita ostamaan kyseisiä osakkeita. Esimerkiksi, jos yritys tunnetaan vauhdikkaana sijoittajana, jotkut rahastonhoitajat saattavat välttää ostamasta kyseisen laitoksen vahvasti omistamia osakkeita. Kuitenkin, jos yrityksellä on maine valita osakkeita, jotka toimivat hyvin pitkällä aikavälillä, rahastonhoitajat voivat todennäköisemmin ostaa osakkeita, joihin kyseinen yritys on sijoittanut voimakkaasti.

Institutionaaliseen omistukseen liittyvät ongelmat

Kun instituutiot edustavat enemmistöä tietyn arvopaperin omistuksista, voi syntyä useita ongelmia. Laitosten käytettävissä olevilla resursseilla voisi olla mahdollista, että nämä yhteisöt hankkivat ja hallitsevat lähes kaikki arvopaperin ulkona olevat osakkeet, mukaan lukien lainatut osakkeet, joita lyhyeksi myyjät käyttivät panostaessaan osakkeita vastaan. Tällainen omistuksen keskittyminen voi johtaa omistuksen huippuun, jossa uusille yksityissijoittajille tai merkittävälle kaupankäyntitoiminnalle on vähän tilaa.

Lisäksi huippuomistus voi tarkoittaa, että laitokset eivät enää tee merkittäviä investointeja arvopaperiin, mikä voi johtaa osakkeen nousupotentiaalin vähenemiseen. Osakkuusyhtiön toiminnan perusteella voi käydä keskusteluja arvopaperin arvosta. Kun merkittävä osa osakkeista on lukittu institutionaaliseen omistukseen, lisäinvestoinneille voi olla vähän mahdollisuuksia.

Kohokohdat

• Instituutioomistuksella tarkoitetaan muiden puolesta varoja hallinnoivien suurten yhteisöjen omistamia osakkeita.

• Instituutioomistajien maine voi vaikuttaa kiinnostukseen osakkeista.