Laki marginaalituottavuuden vähenemisestä

Mikä on marginaalisen tuottavuuden vähenemisen laki?

Laki marginaalituottavuuden alenemisesta on taloudellinen periaate, jota johtajat yleensä pitävät mielessä tuottavuuden hallinnassa. Yleensä siinä todetaan, että tuotantoyhtälön syöttöpuolen pienestä parannuksesta saadut edut kasvavat vain marginaalisesti yksikköä kohden ja voivat tasaantua tai jopa pienentyä tietyn pisteen jälkeen.

Rajatuottavuuden lain ymmärtäminen

Rajatuottavuuden alenemisen laki sisältää marginaalisen tuotannon tuoton lisääntymisen tuotettua yksikköä kohti. Se voidaan kutsua myös pienenevän marginaalituotteen laiksi tai pienenevän marginaalituoton laiksi. Yleensä se on linjassa useimpien marginaalianalyysiä käyttävien talousteorioiden kanssa. Marginaaliset lisäykset havaitaan yleisesti taloustieteessä, mikä osoittaa, että tyytyväisyys tai lisäkulutus- tai tuotantoyksiköistä saatu hyöty vähenee.

Pienentyvän rajatuottavuuden laki viittaa siihen, että johtajat löytävät marginaalisesti pienenevän tuotannon tuottoprosentin tuotettua yksikköä kohti tehtyään edullisia säätöjä tuotantoa ohjaaviin panoksiin. Matemaattisesti piirrettynä tämä luo koveran kaavion, jossa näkyy kokonaistuotannon kokonaistuotto, joka saadaan kokonaistuotannosta, joka kasvaa asteittain, kunnes tasaantuu ja mahdollisesti alkaa laskea.

Eräistä muista talouden laeista poiketen rajatuottavuuden laskun laki sisältää rajatuotelaskelmia, jotka voivat yleensä olla suhteellisen helppoja kvantifioida. Yritykset voivat halutessaan muuttaa tuotannontekijöiden eri panoksia eri syistä, joista monet ovat keskittyneet kustannuksiin. Joissakin tilanteissa voi olla kustannustehokkaampaa muuttaa yhden muuttujan syötteitä samalla, kun muut pidetään vakiona. Käytännössä kaikki syöttömuuttujien muutokset edellyttävät kuitenkin tarkkaa analysointia. Pienentyvän rajatuottavuuden laki sanoo, että näillä panosten muutoksilla on marginaalisesti positiivinen vaikutus tuotoksiin. Siten jokainen lisätuote tuotetaan tuotannon edetessä hieman pienemmän tuotantotuoton kuin sitä edeltävä yksikkö.

Laskevan marginaalituoton laki tunnetaan myös pienenevän marginaalituoton lakina.

Rajatuottavuudella tai marginaalituotteella tarkoitetaan ylimääräistä tuottoa, tuottoa tai voittoa, jonka tuotantopanosten edut tuottavat yksikköä kohti. Panokset voivat sisältää asioita, kuten työvoimaa ja raaka-aineita. Pienevän rajatuoton laki sanoo, että kun tuotantotekijästä saadaan etua, rajatuottavuus tyypillisesti pienenee tuotannon kasvaessa. Tämä tarkoittaa, että kustannusetu yleensä pienenee jokaista lisätuotetta kohden.

Esimerkkejä tosielämästä

Yksinkertaistetuimmassa muodossaan laskeva rajatuottavuus tunnistetaan tyypillisesti, kun yksi syöttömuuttuja vähentää panoskustannuksia. Esimerkiksi auton valmistukseen liittyvien työvoimakustannusten lasku johtaisi marginaalisiin parannuksiin autokohtaisessa kannattavuudessa. Pienentyneen rajatuottavuuden laki kuitenkin viittaa siihen, että jokaista tuotantoyksikköä kohden johtajat kokevat laskevan tuottavuuden parantumisen. Tämä tarkoittaa yleensä auton kannattavuuden laskua.

Rajatuottavuuden alenemiseen voi liittyä myös hyötykynnyksen ylittyminen. Harkitse esimerkiksi viljelijää, joka käyttää lannoitetta panoksena maissin viljelyprosessiin. Jokainen lisätty lannoiteyksikkö lisää tuotannon tuottoa vain marginaalisesti kynnysarvoon asti. Kynnystasolla lisätty lannoite ei paranna tuotantoa ja voi vahingoittaa tuotantoa.

Toisessa skenaariossa harkitse yritystä, jolla on paljon asiakasliikennettä tiettyinä aikoina. Liiketoiminta voisi lisätä asiakkaiden auttamiseksi käytettävissä olevien työntekijöiden määrää, mutta tietyllä kynnysarvolla työntekijöiden lisääminen ei paranna kokonaismyyntiä ja voi jopa aiheuttaa myynnin laskua.

Mittakaavaetuja koskevia huomioita

Mittakaavaetuja voidaan tutkia yhdessä pienentyvän rajatuottavuuden lain kanssa. Mittakaavaedut osoittavat, että yritys voi yleensä lisätä voittoaan tuotantoyksikköä kohti, kun se tuottaa tavaroita massamäärinä. Massatuotantoon liittyy useita tärkeitä tuotannontekijöitä, kuten työvoima, sähkö, laitteiden käyttö ja paljon muuta. Kun näitä tekijöitä korjataan, mittakaavaedut antavat yritykselle mahdollisuuden tuottaa tavaroita suhteellisesti alhaisemmalla yksikkökustannuksella. Tuotantopanosten edullinen säätäminen johtaa kuitenkin yleensä marginaalituottavuuden alenemiseen, koska jokainen edullinen säätö voi tarjota vain niin paljon hyötyä. Talousteoria ehdottaa, että saatu hyöty ei ole vakio tuotettua lisäyksikköä kohti, vaan se pienenee.

Rajatuottavuuden aleneminen voi liittyä myös mittakaavaetuihin. Rajatuottavuuden heikkeneminen voi mahdollisesti johtaa voiton menettämiseen kynnyksen ylittymisen jälkeen. Jos mittakaavaetuja ilmenee, yritykset eivät näe yksikkökohtaisten kustannusten paranemista lainkaan tuotannon lisääntyessä. Sen sijaan tuotetuista yksiköistä ei saada tuottoa, ja tappiot voivat kasvaa sitä mukaa, kun yksiköitä tuotetaan enemmän.

Kohokohdat

• Rajatuottavuuden aleneminen tapahtuu tyypillisesti silloin, kun kokonaistuottavuuteen vaikuttaviin syöttömuuttujiin tehdään edullisia muutoksia.

• Pienentyvän rajatuottavuuden laki sanoo, että kun tuotantotekijästä saadaan etua, jokaisesta seuraavasta tuotetusta yksiköstä saatu tuottavuus kasvaa vain marginaalisesti yksiköstä toiseen.

• Tuotantopäälliköt ottavat huomioon pienentyvän rajatuottavuuden lain parantaessaan muuttuvia panoksia tuotannon ja kannattavuuden lisäämiseksi.