First In, First Out (FIFO)

Mikä on ensimmäinen sisään, ensimmäinen ulos (FIFO)?

First In, First Out, joka tunnetaan yleisesti nimellä FIFO, on omaisuuden hallinta- ja arvostusmenetelmä, jossa ensin tuotetut tai hankitut varat myydään, käytetään tai luovutaan ensin.

FIFO olettaa verotuksellisesti, että omaisuuserät, joiden kustannukset ovat vanhimmat, sisältyvät tuloslaskelman myytyjen tavaroiden hankintamenoon (COGS). Jäljellä olevat varastovarat yhdistetään viimeksi ostettuihin tai tuotettuihin omaisuuseriin.

Ymmärtäminen ensin sisään, ensin ulos (FIFO)

FIFO-menetelmää käytetään kustannusvirta-oletuksiin. Valmistuksessa tuotteiden edetessä myöhempään kehitysvaiheeseen ja kun valmiit varastotuotteet myydään, tuotteeseen liittyvät menot on kirjattava kuluksi. FIFO:ssa oletetaan, että ensin ostetun vaihto-omaisuuden hankintameno kirjataan ensin. Kokonaisvaraston dollari-arvo laskee tässä prosessissa, koska varasto on poistettu yrityksen omistuksesta. Varastoon liittyvät kustannukset voidaan laskea useilla tavoilla, joista yksi on FIFO-menetelmä.

Tyypillisiä taloudellisia tilanteita ovat inflaatiomarkkinat ja hintojen nousu. Tässä tilanteessa, jos FIFO kohdistaa vanhimmat kustannukset myytyjen tavaroiden kustannuksiin,. nämä vanhimmat kustannukset hinnoitellaan teoriassa alemmaksi kuin viimeisin ostettu varasto nykyisillä ylihinnoilla. Tämä alhaisempi kulu johtaa korkeampaan nettotuloon. Lisäksi, koska uusin varasto ostettiin yleensä korkeammalla hinnalla, loppuvaraston saldo on liian suuri.

Esimerkki FIFOsta

Varaston kustannukset kohdistetaan sitä mukaa, kun tuotteita valmistellaan myyntiin. Tämä voi tapahtua varastojen tai tuotantokustannusten oston, materiaalien oston ja työvoiman käytön kautta. Nämä kohdistetut kustannukset perustuvat tuotteen käyttöjärjestykseen, ja FIFO:n osalta se perustuu siihen, mikä saapui ensin.

Kuvittele, jos yritys ostaisi 100 tuotetta 10 dollarilla kappaleelta ja ostaisi myöhemmin 100 tuotetta lisää hintaan 15 dollaria. Sitten yritys myi 60 tuotetta. FIFO-menetelmässä kunkin 60 tuotteen myytyjen tavaroiden hinta on 10 dollaria/yksikkö, koska ensimmäiset ostetut tavarat ovat ensimmäiset myydyt tavarat. Varaston 140 jäljellä olevasta tuotteesta 40 tuotteen arvo on 10 $/yksikkö ja 100 tuotteen arvo 15 $/yksikkö. Tämä johtuu siitä, että varastolle on määritetty viimeisin hinta FIFO-menetelmän mukaisesti.

Oletetaan, että tällä jäljellä olevalla 140 yksikön varastolla yritys myy vielä 50 tuotetta. Näistä 40 kappaleesta myytyjen tavaroiden hinta on 10 dollaria, ja koko ensimmäinen 100 kappaleen tilaus on myyty kokonaan. Muiden 10 myydyn yksikön hinta on 15 dollaria, ja loput 90 yksikköä varastossa 15 dollaria (viimeisin maksettu hinta).

FIFO-menetelmä noudattaa logiikkaa, että vanhenemisen välttämiseksi yritys myy ensin vanhimmat varastotuotteet ja säilyttää uusimmat tavarat varastossa. Vaikka käytetyn varsinaisen varaston arvostusmenetelmän ei tarvitse seurata todellista varastovirtaa yrityksen läpi, yhteisön on pystyttävä tukemaan, miksi se valitsi tietyn varaston arvostusmenetelmän.

##FIFO vs. Muut arvostusmenetelmät

###LIFO

FIFO:n vastainen varaston arvostusmenetelmä on LIFO,. jossa viimeinen ostettu tai hankittu tuote on ensimmäinen. Inflaatiotalouksissa tämä johtaa deflatoituihin nettotulokustannuksiin ja alhaisempiin varastojen loppusaldoihin verrattuna FIFO:han.

###Keskimääräisten kustannusten varasto

Keskihintavaraston menetelmä määrittää kullekin nimikkeelle samat kustannukset. Keskihintamenetelmä lasketaan jakamalla varastossa olevien tavaroiden hankintameno myytävänä olevien tavaroiden kokonaismäärällä. Tämä johtaa nettotuloon ja loppuvaraston saldoihin FIFO:n ja LIFO:n välillä.

Erityinen varaston seuranta

Lopuksi erityistä varastonseurantaa käytetään, kun kaikki valmiin tuotteen komponentit tunnetaan. Jos kaikkia kappaleita ei tunneta, minkä tahansa FIFO-, LIFO- tai keskihintamenetelmän käyttö on tarkoituksenmukaista.

##Kohokohdat

• Usein inflaatiomarkkinoilla FIFO-menetelmällä myytyjen tavaroiden kustannuksiin kohdistetaan pienempiä, vanhempia kustannuksia, mikä johtaa korkeampaan nettotuloon kuin LIFO-menetelmällä.

• Vaihtoehto FIFO:lle LIFO on kirjanpitomenetelmä, jossa viimeksi ostetut tai hankitut varat luovutaan ensin.

• FIFO (First In, First Out) on kirjanpitomenetelmä, jossa ensin ostetut tai hankitut varat luovutaan ensin.

• FIFO olettaa, että jäljellä oleva varasto koostuu viimeksi ostetuista tuotteista.

##UKK

Mitkä ovat FIFO-järjestelmän (First In, First Out) edut?

FIFO:n ilmeinen etu on, että se on maailmanlaajuisesti yleisimmin käytetty varaston arvostusmenetelmä. Se on myös tarkin tapa sovittaa odotettu kustannusvirta todelliseen tavaravirtaan, mikä antaa yrityksille aidon kuvan varastokustannuksista. Lisäksi se vähentää inflaation vaikutusta olettaen, että uudemman varaston hankintakustannukset ovat korkeammat kuin vanhemman varaston hankintakustannukset. Lopuksi se vähentää varaston vanhentumista.

Milloin First In, First Out (FIFO) käytetään?

FIFO-menetelmää käytetään kustannusvirta-oletuksiin. Valmistuksessa tuotteiden edetessä myöhempään kehitysvaiheeseen ja kun valmiit varastotuotteet myydään, tuotteeseen liittyvät menot on kirjattava kuluksi. FIFO:ssa oletetaan, että ensin ostetun varaston hankintameno kirjataan ensin, mikä alentaa koko varaston dollariarvoa.

Mitä muita varaston arvostusmenetelmiä on?

FIFO:n vastakohta on LIFO (Last In, First Out), jossa viimeinen ostettu tai hankittu tuote on ensimmäinen. Inflaatiotalouksissa tämä johtaa deflatoituihin nettotulokustannuksiin ja alhaisempiin varastojen loppusaldoihin verrattuna FIFO:han. Keskihintainen varasto on toinen menetelmä, joka määrittää samat kustannukset jokaiselle tuotteelle ja johtaa FIFO:n ja LIFO:n nettotuloon ja loppuvaraston saldoon. Lopuksi erityistä varastonseurantaa käytetään vain, kun kaikki valmiin tuotteen komponentit tunnetaan.