Clintonomiikka

Mikä on Clintonomics?

Clintonomics viittaa Yhdysvaltain presidenttinä vuosina 1993–2001 toimineen presidentti Bill Clintonin omaksumaan talousfilosofiaan ja -politiikkaan.

Clintonomicsin ymmärtäminen

Clintonomics koskee kauden aikana toteutettua finanssi- ja rahapolitiikkaa, jota leimaavat budjettialijäämien supistuminen, matalat korot ja globalisaatio. Globalisaation ensisijainen muoto oli Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen (NAFTA) hyväksyminen ja Kiinan rohkaiseminen liittymään Maailman kauppajärjestöön (WTO).

Bill Clinton astui virkaan, kun Yhdysvallat oli vielä toipumassa vuonna 1991 alkaneesta taantumasta. Maa kärsi nousevista koroista ja Yhdysvaltain valtionvelan hintojen laskusta johtuen kasvavasta budjettialijäämästä. Hänen ensimmäinen merkittävä talouslainsäädäntönsä, vuoden 1993 alijäämän vähentämislaki, sääti varakkaiden amerikkalaisten budjettileikkauksia ja veronkorotuksia, mikä oli poliittisesti epäsuosittu, mutta joka rauhoitti joukkovelkakirjamarkkinoita.

Pyrkimykset alijäämän pienentämiseen antoivat Federal Reserve -pankin puheenjohtajalle Alan Greenspanille mahdollisuuden pitää korot suhteellisen alhaisina, mikä auttoi johtamaan yritysten investointien nousuun, mikä nosti talouskasvua ja osakemarkkinoita koko 1990-luvun ajan. Greenspania kuitenkin hyökättiin myöhemmin liian alhaisten korkojen pitämisestä, mikä kriitikkojen mukaan auttoi edistämään 2000-luvun kiinteistökuplaa.

Klintonomiikka ja vapaakauppa

Toinen Clintonomicsin peruspilari oli omistautuminen vapaalle kaupalle. Presidentti Clinton on perinyt Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimusta (NAFTA) koskevat neuvottelut edeltäjältään George HW Bushilta. Republikaanipuolue tuki siihen aikaan innokkaammin vapaakauppasopimuksia, kun taas demokraatit ja heidän työväenliittolaisensa olivat huolissaan tällaisten transaktioiden vaikutuksista työpaikkoihin ja työntekijöiden palkkoihin.

Clinton allekirjoitti NAFTA-sopimuksen muutettuaan sopimusta lisäämällä työ- ja ympäristönsuojelua. Tämä muutos oli toinen tapa, jolla hän erottui muista päivän demokraateista. Clinton kannatti myös Kiinan liittymistä Maailman kauppajärjestöön (WTO), johon se liittyi vuonna 2001.

Clinton ei ole ainoa presidentti, jolla on hänen mukaansa nimetty talouspolitiikka. Reaganomics ja Trumponomics ovat kaksi muuta modernia inkarnaatiota.

Clintonomicsin kritiikkiä

Clintonomics on joutunut hyökkäyksen kohteeksi vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen. Kriitikot väittivät, että presidentti Clinton jatkoi käytäntöä olla taloudellisen sääntelyn purkamisen kannalla. Clintonin omistautuminen vapaakauppaan on myös joutunut lisääntyvän hyökkäyksen kohteeksi, ja kriitikot väittävät, että presidentti ei tehnyt tarpeeksi turvatakseen Yhdysvaltain työntekijöiden oikeudet ja varmistaakseen, että Yhdysvaltain palkat eivät kärsisi NAFTA:n hyväksymisestä.

Myös Clintonin tukea Kiinan WTO-jäsenyydelle on arvosteltu erityisesti Yhdysvaltojen suuren ja kasvavan kauppavajeen valossa Kiinan kanssa sekä siitä lähtien jatkuneen teollisuuden työpaikkojen menetyksen vuoksi.

Kohokohdat

• Clintonomics viittaa talous- ja finanssipolitiikkaan, jonka presidentti Bill Clinton esitti kahdella toimikaudellaan 1993-2001.

• Jotkut ovat arvostelleet Clintonin talouspolitiikkaa jatkavana sääntelyn purkamista tukevia käytäntöjä, jotka ovat saattaneet johtaa vuoden 2008 finanssikriisiin, sekä vapaakauppasopimuksia, jotka eivät ehkä suosineet amerikkalaisia työntekijöitä.

• Clintonin talouspolitiikkaa korostivat alijäämän vähentäminen ja Yhdysvaltojen, Kanadan ja Meksikon välisen vapaakauppasopimuksen NAFTA:n luominen.