Investor's wiki

Yhteistyöllinen kulutus

Yhteistyöllinen kulutus

Mitä on yhteiskäyttöinen kulutus?

Yhteiskäyttö on tavaran tai palvelun yhteiskäyttöä ryhmässä. Tavanomaisessa kulutuksessa yksilö maksaa tavarasta täyden hinnan ja säilyttää sen yksinomaisen käyttöoikeuden, kun taas yhteiskäytössä useat ihmiset saavat tavaran ja kantavat sen kustannukset. Yleinen esimerkki on kyydinjako, jossa useat ihmiset voivat käyttää kuljetuksia ja maksaa siitä, ei vain auton omistaja.

Kuinka yhteiskäyttöinen kulutus toimii

Yhteiskäyttöinen kulutus on jakamisen muoto. Esimerkiksi vertaisvuokraaminen on ollut yhteiskuntien käytössä tuhansia vuosia, ja se tarjoaa ryhmälle yksilöitä omaisuuden ilman, että jokainen ostaa sitä itse. Sen avulla kuluttajat voivat hankkia tarvitsemiaan resursseja, mutta samalla he voivat tarjota resursseja, joita muut tarvitsevat ja joita ei hyödynnetä täysin.

Yhteiskäyttöön perustuva kulutus katsotaan osaksi jakamistaloutta,. koska se tarkoittaa sitä, että yksilöt vuokraavat vajaakäytön. Tätä lähestymistapaa käytetään todennäköisimmin silloin, kun sekä tietyn omaisuuden, kuten auton, hinta on korkea ja kun yksi henkilö ei käytä omaisuutta koko ajan. Vuokraamalla omaisuuden, kun se ei ole käytössä, sen omistaja muuttaa omaisuuden eräänlaiseksi hyödykkeeksi. Tämä luo skenaarion, jossa fyysisiä objekteja käsitellään palveluina.

Esimerkiksi Airbnb loi verkkoalustan, jonka avulla asuntojen, asuntojen ja muiden asuntojen omistajat voivat vuokrata tai vuokrata tilojaan muille. Tämä voidaan tehdä asunnoille, joissa omistaja asuu vain osa-aikaisesti tai aikoina, jolloin he aikovat olla poissa pidemmän aikaa. Yksittäisillä vuokralaisilla ei ehkä ole varaa tällaiseen asuntoon itse, mutta jakamalla kustannukset useille vuokralaisille, jotka käyttävät tilaa eri aikoina, asunnosta tulee edullinen.

Erityiset huomiot: laillisuus

Yhteiskäyttöisen kulutuksen kriitikot väittävät, että tällaisten järjestelyjen epävirallinen luonne antaa yksilöille mahdollisuuden ohittaa paikalliset määräykset,. joita vastaavia palveluja tarjoavien yritysten on noudatettava. Nämä yritykset saattavat joutua maksamaan lisenssimaksuja tai muita sääntelyyn liittyviä maksuja toimiakseen laillisesti. Nämä maksut tekevät heidän palveluistaan kalliimpia kuin sellaisten henkilöiden tarjoamat palvelut, jotka eivät maksa tällaisia maksuja.

Perinteiset hotellit ovat haastaneet esimerkiksi Airbnb-vuokrauksen laillisuuden, koska näiden omistajien ei yleensä tarvitse noudattaa hotellin ylläpitämistä koskevia säännöksiä tai maksaa niihin liittyviä käyttökustannuksia. Tämä huuto johti yrityksiin säännellä tai tukahduttaa vuokraustoimintaa, kuten Airbnb.

Vastaavia oikeudellisia haasteita syntyi kyytipalveluiden, kuten Uberin ja Lyftin, ympärillä. Taksiyritysten ja limusiinipalvelujen tarjoajat väittävät, että kyytipalveluiden tarjoaminen oli laitonta kilpailua. Esimerkiksi Uberin toimintaa estettiin tai rajoitettiin tietyissä kaupungeissa, joissa paikallisviranomaiset halusivat vaatia yritystä noudattamaan samoja sääntöjä, joita taksi- ja limusiinipalvelut noudattavat.

Kohokohdat

  • Vaihtokauppa, Airbnb ja kyytinjakosovellukset ovat esimerkkejä yhteiskäytöstä.

  • Yhteiskäyttöinen kulutus eroaa perinteisestä kulutuksesta siinä, että resurssit, tavarat tai palvelut jaetaan ryhmälle eikä yksilöille.

  • Yhteiskäyttöinen kulutus toimii, koska kustannukset jakautuvat suuremmalle ryhmälle, joten kauppahinta saadaan takaisin vuokraamalla tai vaihtamalla.

  • Kriitikot väittävät, että yhteiskäyttöinen kulutus on joskus epäreilua, kun yritysten ei tarvitse noudattaa samoja sääntöjä kuin perinteisten yritysten.