Kulutusmenetelmä

Mikä on kulumenetelmä?

Menomenetelmä on bruttokansantuotteen (BKT) laskentajärjestelmä, jossa yhdistyvät kulutus, investoinnit, julkiset menot ja nettovienti. Se on yleisin tapa arvioida BKT. Siinä sanotaan kaikki, mitä yksityisen sektorin, mukaan lukien kuluttajat ja yksityiset yritykset, ja valtion kuluttavat tietyn maan rajojen sisällä, on laskettava yhteen kaikkien tietyn ajanjakson aikana tuotettujen valmiiden tuotteiden ja palvelujen kokonaisarvo. Tämä menetelmä tuottaa nimellisen BKT :n,. jota on sitten mukautettava niin, että inflaatio johtaa reaaliseen BKT:hen.

Menomenetelmää voidaan verrata tuloihin perustuvaan lähestymistapaan lasketun BKT:n osalta.

Kuinka kulumenetelmä toimii

Menot ovat viittaus kulutukseen. Taloustieteen toinen termi kulutusmenolle on kysyntä. Talouden kokonaiskulutus eli kysyntä tunnetaan kokonaiskysynnänä. Tästä syystä BKT-kaava on itse asiassa sama kuin kokonaiskysynnän laskentakaava. Tästä johtuen kokonaiskysynnän ja menojen BKT:n on laskettava tai noustava samanaikaisesti.

Tämä samankaltaisuus ei kuitenkaan ole teknisesti aina läsnä todellisessa maailmassa – etenkään kun tarkastellaan BKT:tä pitkällä aikavälillä. Lyhyen aikavälin kokonaiskysyntä mittaa vain yhden nimellishintatason kokonaistuotantoa tai koko taloudessa tuotettujen tavaroiden ja palveluiden nykyhintojen keskiarvoa. Kokonaiskysyntä vastaa BKT:tä vain pitkällä aikavälillä hintatasoon sopeutetun jälkeen.

Menomenetelmä on yleisimmin käytetty tapa arvioida BKT:tä, joka mittaa maan rajojen sisällä tuotettua talouden tuotantoa riippumatta siitä, kuka omistaa tuotantovälineet. Tällä menetelmällä BKT lasketaan summaamalla kaikki lopputavaroihin ja palveluihin tehdyt menot. BKT:tä laskettaessa käytetään neljää pääasiallista kokonaismenoa: kotitalouksien kulutus, yritysten investoinnit, julkiset menot tavaroihin ja palveluihin sekä nettovienti, jotka ovat yhtä suuria kuin vienti miinus tavaroiden ja palveluiden tuonti.

BKT:n menokaava on:

$\begin{aligned} G D P = C + I + G +< /mo>(X-M)< /mo>< /mtd> missä:C = Kuluttajat käyttävät tavaroita ja palveluita < /mrow>< mtd> & I = Sijoittajan kulutus pääomahyödykkeisiinG = Government menot julkisiin hyödykkeisiin ja palveluihin</ mrow> & X =</ mo>vienti</ mrow> & M =</ mo>tuonnit\begin &BKT = C + I + G + (X - M)\ &\textbf\ &C = \teksti\ &I = \text{Sijoittajan menot yritysten pääomahyödykkeisiin}\ &G = \text{Julkiset menot julkisiin hyödykkeisiin ja palveluihin}\ &X = \text \ &M = \text\ \end \end{aligned}$

Kulutusmenetelmän pääkomponentit

Yhdysvalloissa BKT:n laskelmissa menomenetelmällä hallitsevin osatekijä on kulutusmenot,. jotka muodostavat suurimman osan Yhdysvaltain BKT:sta. Kulutus jaetaan tyypillisesti kestohyödykkeiden (kuten autot ja tietokoneet), kestohyödykkeiden (kuten vaatteet ja elintarvikkeet) ja palvelujen ostoihin.

Toinen komponentti on valtion menot, jotka edustavat valtion, paikallisten ja liittovaltion viranomaisten menoja puolustustavaroihin ja muihin kuin puolustustavaroihin ja -palveluihin, kuten aseisiin, terveydenhuoltoon ja koulutukseen.

Yrityssijoitukset ovat yksi epävakaimmista BKT:n laskennassa käytetyistä komponenteista. Se sisältää yritysten investoinnit omaisuuteen,. joiden kunkin taloudellinen vaikutusaika on yli vuoden, kuten kiinteistöihin, laitteisiin, tuotantolaitoksiin ja tehtaisiin.

Viimeinen menolähestymistapaan sisältyvä komponentti on nettovienti, joka edustaa tavaroiden ja palveluiden ulkomaankaupan vaikutusta talouteen.

Kulutusmenetelmä vs. Tulomenetelmä

Tulolähestymistapa bruttokansantuotteen mittaamisessa perustuu siihen kirjanpitotodellisuuteen,. että talouden kaikkien menojen tulee olla yhtä suuria kuin kaikkien taloudellisten tavaroiden ja palveluiden tuotannosta syntyvä kokonaistulo. Siinä oletetaan myös, että taloudessa on neljä suurta tuotantotekijää ja että kaikki tulot on mentävä johonkin näistä neljästä lähteestä. Näin ollen laskemalla yhteen kaikki tulolähteet voidaan tehdä nopea arvio taloudellisen toiminnan kokonaistuotantoarvosta ajanjaksolta. Tämän jälkeen on tehtävä oikaisuja verojen, poistojen ja ulkomaisten tekijämaksujen osalta.

Suurin ero kunkin lähestymistavan välillä on sen lähtökohta. Menoihin perustuva lähestymistapa alkaa tavaroihin ja palveluihin käytetystä rahasta. Sitä vastoin tulolähestymistapa alkaa tavaroiden ja palveluiden tuotannosta saaduista tuloista (palkat, vuokrat, korot, voitot).

BKT-mittausten rajoitus

BKT:n, joka voidaan laskea useilla menetelmillä, mukaan lukien menoperusteinen lähestymistapa, oletetaan mittaavan maan elintasoa ja taloudellista terveyttä. Kriitikot, kuten Nobel-palkittu taloustieteilijä Joseph Stiglitz,. varoittavat, että BKT:ta ei pidä pitää kaikenkattavana yhteiskunnan hyvinvoinnin indikaattorina, koska se jättää huomiotta tärkeitä tekijöitä, jotka tekevät ihmiset onnelliseksi.

Esimerkiksi vaikka BKT sisältää yksityisen ja julkisen sektorin rahamenot, se ei ota huomioon työn ja yksityiselämän tasapainoa tai ihmissuhteiden laatua tietyssä maassa.

##Kohokohdat

Tämä menetelmä laskee yhteen kulutusmenot, investoinnit, julkiset menot ja nettovienti.
Vaihtoehtoinen menetelmä BKT:n laskemiseen on tuloperusteinen lähestymistapa.
Menomenetelmä on yleisin tapa laskea maan BKT.
Kokonaiskysyntä vastaa BKT:n menoyhtälöä pitkällä aikavälillä.