Lissabonin sopimus
Mikä on Lissabonin sopimus?
Lissabonin sopimus, joka tunnetaan myös nimellä Lissabonin sopimus, päivitti Euroopan unionin säännöksiä, loi keskitetymmän johtajuuden ja ulkopolitiikan, asianmukaisen prosessin unionista eroaville maille sekä virtaviivaistetun prosessin uusien politiikkojen toteuttamiseksi.
Sopimus allekirjoitettiin 13. joulukuuta 2007 Lissabonissa, Portugalissa, ja se muutti kahta aiempaa sopimusta, jotka loivat perustan Euroopan unionille.
Lissabonin sopimuksen ymmärtäminen
Ennen Lissabonin sopimusta
Lissabonin sopimuksen allekirjoittivat 27 Euroopan unionin jäsenvaltiota, ja se astui virallisesti voimaan joulukuussa 2009, kaksi vuotta sen allekirjoittamisen jälkeen. Se muutti kahta olemassa olevaa sopimusta, Rooman sopimusta ja Maastrichtin sopimusta.
Rooman sopimus: Tämä vuonna 1957 allekirjoitettu sopimus perusti Euroopan talousyhteisön (ETY), vähensi jäsenmaiden välisiä tullimääräyksiä ja helpotti tavaroiden yhtenäismarkkinoita ja niiden kuljetuspolitiikkaa. Tunnetaan myös nimellä sopimus Euroopan unionin toiminnasta (SEUT).
Maastrichtin sopimus: Tämä vuonna 1992 allekirjoitettu sopimus vahvisti Euroopan unionin kolme pilaria ja tasoitti tietä eurolle,. yhteiselle valuutalle. Tunnetaan myös nimellä sopimus Euroopan unionista (SEU).
Aiemmissa sopimuksissa vahvistettiin Euroopan unionin perussäännöt ja periaatteet, kun taas Lissabonin sopimuksessa vahvistettiin uusia unionin laajuisia rooleja ja virallisia oikeudellisia menettelyjä.
Mitä Lissabonin sopimus muutti
Lissabonin sopimus perustui olemassa oleviin sopimuksiin, mutta siinä hyväksyttiin uusia sääntöjä koheesion lisäämiseksi ja toiminnan tehostamiseksi Euroopan unionissa. Lissabonin sopimuksen tärkeitä artikloja ovat mm.
18 artikla: Pöytäkirja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan valintaa varten. Tämä enemmistöäänestyksellä valittu edustaja valvoo unionin ulko- ja turvallisuusasioita.
21 artikla: Euroopan unionin yksityiskohtainen maailmanlaajuinen diplomaattipolitiikka, joka perustuu yleismaailmallisten ihmisoikeuksien, demokratian ja kehityksen periaatteisiin. Unioni lupasi solmia liittoja niiden maiden kanssa, jotka tukevat näitä uskomuksia, ja tavoittavat kolmannen maailman maita auttamaan niitä kehittymään.
50 artikla : vahvistetut menettelyt jäsenmaan eroamiseksi Euroopan unionista.
Lissabonin sopimus korvasi myös aiemmin hylätyn perustuslakisopimuksen, jolla yritettiin luoda unionin perustuslaki. Jäsenmaat eivät päässeet yksimielisyyteen perustuslain mukaisista äänestysmenettelyistä, koska jotkut maat, kuten Espanja ja Puola, menettäisivät äänivallan.
Lissabonin sopimus ratkaisi tämän kysymyksen ehdottamalla painotettuja ääniä ja laajentamalla määräenemmistöäänestyksen ulottuvuutta.
Lissabonin sopimukseen liittyvät lausunnot
Lissabonin sopimusta kannattaneet väittivät, että se lisäsi vastuullisuutta tarjoamalla paremman tarkastus- ja tasapainojärjestelmän ja että se antoi enemmän valtaa Euroopan parlamentille, jolla oli suuri vaikutusvalta unionin lainsäädäntövallassa.
Monet Lissabonin sopimuksen arvostelijat väittivät, että se veti vaikutusvaltaa keskustaan ja muodosti epätasaisen vallanjaon, joka jätti huomiotta pienempien maiden tarpeet.
Kohokohdat
Lissabonin sopimus korvasi myös aiemmin hylätyn perustuslakisopimuksen, jolla yritettiin luoda unionin perustuslaki.
Lissabonin sopimuksella päivitettiin Euroopan unionin (EU) säännöksiä ja vahvistettiin keskitetympi johtajuus ja ulkopolitiikka, prosessi EU:sta eroaville maille sekä virtaviivaistettu prosessi uusien politiikkojen käyttöönotolle.
Sopimus perustui olemassa oleviin sopimuksiin, mutta siinä hyväksyttiin uusia sääntöjä koheesion lisäämiseksi ja toiminnan tehostamiseksi EU:ssa.
