50 artikla

Mikä on artikla 50?

Artikla 50 on lauseke Euroopan unionin (EU) Lissabonin sopimuksessa, jossa määritellään toimet, jotka maan on ryhdyttävä eroamaan blokista vapaaehtoisesti. 50 artiklaan vetoaminen käynnistää muodollisen eroprosessin ja antaa valtioille mahdollisuuden ilmoittaa virallisesti aikomuksestaan erota EU:sta. Yhdistynyt kuningaskunta oli ensimmäinen maa, joka vetosi artiklaan 50 sen jälkeen, kun enemmistö brittien äänestäjistä päätti erota unionista vuonna 2016.

Kuinka artikla 50 toimii

Artikla 50 on osa Lissabonin sopimusta,. jonka kaikki 27 Euroopan unionin jäsenvaltiota allekirjoittivat ja ratifioivat vuonna 2007 ja joka tuli voimaan vuonna 2009. Artikkelissa kuvataan, miten jäsenmaa voi erota EU:sta vapaaehtoisesti. Kuten edellä todettiin, artikkelissa sanotaan: "Jokainen jäsenvaltio voi päättää erota liitosta omien perustuslaillisten vaatimustensa mukaisesti."

Artikkelin tekstin mukaan:

Jokainen jäsenvaltio voi päättää erota unionista omien valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti.
Jäsenvaltion, joka päättää erota, on ilmoitettava aikomuksestaan Eurooppa-neuvostolle. Eurooppa-neuvoston antamien suuntaviivojen mukaisesti unioni neuvottelee ja tekee kyseisen valtion kanssa sopimuksen, jossa vahvistetaan sen eroa koskevat järjestelyt ottaen huomioon puitteet sen tulevalle suhteelle unioniin. Tämä sopimus neuvotellaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Neuvosto tekee sen unionin puolesta määräenemmistöllä saatuaan Euroopan parlamentin hyväksynnän.
Perussopimuksia lakataan soveltamasta kyseiseen valtioon erosopimuksen voimaantulopäivästä tai, jos sitä ei ole tehty, kahden vuoden kuluttua 2 kohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta, jollei Eurooppa-neuvosto suostunut jäsenvaltion kanssa. asianomainen valtio päättää yksimielisesti jatkaa tätä ajanjaksoa.
Edellä 2 ja 3 kohtaa sovellettaessa eroavaa jäsenvaltiota edustava Eurooppa-neuvoston tai neuvoston jäsen ei saa osallistua Eurooppa-neuvoston tai neuvoston keskusteluihin tai niitä koskeviin päätöksiin.

Määräenemmistö määritellään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 238 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti.

Jos unionista eronnut valtio pyytää liittymistä uudelleen, sen pyyntöön sovelletaan 49 artiklassa tarkoitettua menettelyä.

Algeria erosi Euroopan talousyhteisöstä itsenäistyessään Ranskasta vuonna 1962, kun taas Grönlanti erosi erityissopimuksella vuonna 1985.

Erityisiä huomioita

Artikla 50 tuli vakavan keskustelun aiheeksi Euroopan valtioiden velkakriisin aikana vuosina 2010–2014, jolloin Kreikan talous näytti olevan riistäytymässä hallinnasta. Yrittäessään pelastaa euron ja kenties EU:n romahtamisesta johtajat harkitsivat Kreikan karkottamista euroalueesta.

Ongelma, jonka he kohtasivat 50 artiklan kanssa, oli se, että ei ollut selkeää ohjetta jäsenvaltion työntämiseksi ulos vastoin sen tahtoa. Kreikkaa ei myöskään tarvinnut poistaa EU:sta – vain euroalueelta. Kreikka pääsi lopulta sopimukseen EU - velkojiensa kanssa.

Artiklan 50 alkuperä

Euroopan unioni sai alkunsa vuonna 1957 Euroopan talousyhteisönä, joka perustettiin edistämään jäsentensä keskinäistä taloudellista riippuvuutta toisen maailmansodan jälkimainingeissa. Alkuperäiseen blokkiin kuului kuusi Euroopan maata: Alankomaat, Ranska, Belgia, Länsi-Saksa, Luxemburg ja Italia. Yhdistynyt kuningaskunta, Tanska ja Irlanti liittyivät niihin vuonna 1973. EU perustettiin virallisesti Maastrichtin sopimuksella vuonna 1992, ja vuoteen 1995 mennessä ryhmittymä laajeni 15 jäseneksi, jotka kattavat koko Länsi-Euroopan. Vuosina 2004–2007 EU koki kaikkien aikojen suurimman laajentumisensa, kun se otti 12 uutta jäsenmaata, joihin kuului entisiä kommunistisia valtioita.

Lissabonin sopimus laadittiin unionin tehokkuuden ja demokraattisen legitiimiyden lisäämiseksi sekä sen toiminnan johdonmukaisuuden parantamiseksi. Sopimuksen allekirjoittivat ja ratifioivat kaikki 27 jäsenvaltiota vuonna 2007, ja se tuli voimaan vuonna 2009. Sopimus on jaettu kahteen osaan: Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen (SEU) ja sopimukseen Euroopan unionin toiminnasta (SEUT). Siinä on yhteensä 358 artiklaa, mukaan lukien artikla 50.

Säännöksen laatija ei alun perin pitänyt sitä tarpeellisena. "Jos lakkaisit maksamasta laskuja ja lopetat käymästä kokouksissa, ystäväsi aikanaan huomaavat, että olet ilmeisesti lähtenyt", Kinlochardin skotlantilainen lordi Kerr kertoi BBC:lle marraskuussa 2016. Hän näki 50. voi olla hyödyllistä vallankaappauksen sattuessa, mikä saisi EU:n keskeyttämään koettelevan maan jäsenyyden: "Ajattelin, että tuossa vaiheessa kyseinen diktaattori saattoi olla niin ristiriitainen, että hän sanoi "oikein, olen pois". ja olisi hyvä, että hänellä olisi menettely, jonka mukaisesti hän voisi lähteä."

Esimerkki 50 artiklasta

Ensimmäinen maa, joka vetosi 50 artiklaan, oli Yhdistynyt kuningaskunta, joka erosi EU:sta tammikuussa. 31. kesäkuuta 2020. Se syntyi sen jälkeen, kun Britannian kansalaisten enemmistö äänesti eron puolesta liitosta ja brexitin jatkamisesta kansanäänestyksessä 23. kesäkuuta 2016, jolloin Britannian pääministeri Theresa May vetosi artikkeliin 29. maaliskuuta 2017.

Prosessi joutui myöhästyneiden määräaikojen, pidennysten, neuvottelujen ja Britannian ja EU:n johtajien esittämien kompastuskivien jumiin. Eduskunta hylkäsi Mayn pyrkimykset päästä sopimukseen. Boris Johnson, josta tuli pääministeri Mayn erottua, uusi neuvottelut.

Maa aloitti 11 kuukauden siirtymäkauden välittömästi sen erottuaan blokista. Unionista erottuaan Euroopan parlamentissa ei ollut brittiläisiä virkamiehiä, ja Britannia menetti veto-oikeutensa EU:ssa. Osapuolten oli kuitenkin vielä tehtävä uusi kauppasopimus. Siirtymäkauden aikana oli vielä ratkaistava monia ongelmia, kuten:

Eläkkeisiin liittyvät kysymykset
Miten molemmat osapuolet hoitaisivat lainvalvonta- ja turvallisuusyhteistyötä
Pääsy yhteiseen kalastukseen
Tulli- ja rajatarkastukset Pohjois-Irlannin ja Irlannin tasavallan välillä
Tullit ja muut kaupan esteet

Yksi suuri huolenaihe oli EU-kansalaisten muutto Yhdistyneeseen kuningaskuntaan tai päinvastoin. Ennen Brexitiä arviolta kolme miljoonaa EU-kansalaista asui, työskenteli tai opiskeli Isossa-Britanniassa, kun taas miljoona Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaista teki samoin muualla EU:ssa. Kansalaiset saivat ylittää rajat siirtymäkauden aikana, mutta heiltä vaadittiin myöhemmin viisumi.

Neuvottelut jatkuivat siirtymäkauden aikana monista pysähdyksistä ja tiesulkuista huolimatta. joulukuussa Osapuolet ilmoittivat vihdoin 24.2.2020 kauppasopimuksesta, joka korvaisi EU:n yhtenäismarkkinat ja sen tulliliiton Yhdistyneen kuningaskunnan suhteen. EU:n ja Britannian välinen kauppa- ja yhteistyösopimus allekirjoitettiin joulukuussa. 30 ja tuli väliaikaisesti voimaan tammikuussa. 1. Se ratifioitiin kuitenkin täysin vasta seuraavana huhtikuussa. Uusi kauppasopimus astui täysimääräisesti voimaan 1.5.2021.

##Kohokohdat

Artiklassa sanotaan: "Jokainen jäsenvaltio voi päättää erota liitosta omien perustuslaillisten vaatimustensa mukaisesti."
Artikkeli nousi vakavan keskustelun aiheeksi Euroopan valtioiden velkakriisin aikana vuosina 2010–2014, jolloin Kreikan talous näytti olevan vaikeuksissa.
Yhdistyneestä kuningaskunnasta tuli ensimmäinen maa, joka vetosi 50 artiklaan sen jälkeen, kun enemmistö äänestäjistä päätti erota blokista.

– Artikla 50 on lauseke Euroopan unionin Lissabonin sopimuksessa, jossa hahmotellaan, miten maa voi erota blokista vapaaehtoisesti.