Suhteellinen konsolidointi
Mikä on suhteellinen konsolidointi?
Suhteellinen konsolidointi oli yhteisyritysten aiempi kirjanpitomenetelmä kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IFRS) mukaisesti, jonka International Accounting Standards Board (IASB) poisti 1.1.2013.
Se oli tapa ottaa mukaan tulot, kulut, varat ja velat suhteessa yrityksen osuuteen yhteisyrityksestä. Vaikka IFRS:ssä oli aiemmin hyväksytty suhteellinen yhdistely, se salli myös pääomaosuusmenetelmän käytön.
Yhdysvalloissa yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden (GAAP) mukaan yrityksen osuus yhteisyrityksestä käsitellään pääomaosuusmenetelmällä.
Suhteellisen konsolidoinnin ymmärtäminen
Yhteisyritys on silloin, kun kaksi tai useampi osapuoli jakaa määräysvallan yhteisössä tai liiketoimintayrityksessä. Osapuolet eivät sulaudu uudeksi kokonaisuudeksi, ja yhteisyritys on erillinen toimipaikka osapuolten muista eduista.
Yhteisyritys voidaan rakentaa monella eri tavalla, ja siihen voi sisältyä koko yrityksen hallinnan jakaminen, toimintojen hallinnan jakaminen, varojen ja velkojen hallinnan jakaminen tai mikä tahansa muu yhteisten vastuiden jakautuminen. Kaiken kaikkiaan osapuolet kuitenkin jakavat omaisuutta ja jakavat riskejä, siirtyvät uusille markkinoille, laajentavat osaamista ja teknologiaa sekä vähentävät kustannuksia.
Raportoiessaan osuudestaan yhteisyrityksessä Yhdysvaltojen ulkopuoliset asianomaiset osapuolet saattoivat käyttää pääomaosuusmenetelmää tai suhteellista konsolidointia. Suhteellinen konsolidointi toimii käyttämällä niin sanottua horisontaalista rivi riviltä -lähestymistapaa kirjanpidossa. Tämä näyttää osapuolten osuuden kustakin yksittäisestä tilinpäätöserästä , mikä on samanlainen kuin tytäryhtiöiden kanssa tehdyssä kirjanpidossa käytetty täydellinen konsolidointimenetelmä . Sen sijaan pääomaosuusmenetelmässä käytetään vertikaalista yksirivistä konsolidointia, jolloin kaikki tilinpäätöksen erät yhdistetään yhdeksi tase-eräksi.
Suhteellisen konsolidoinnin kannattajat väittivät, että tämä menetelmä antoi yksityiskohtaisempaa tietoa, koska se jakoi yhteisyrityksen osuuden tuloksen yksittäisiin osiin. Tällä tavalla se on paljon informatiivisempi kuin pääomaosuusmenetelmä. Pääomaosuusmenetelmää suosi GAAP , joka uskoi sen olevan yksinkertaisempi ja yksinkertaisempi lähestymistapa ulkopuolisten sijoitusten kirjanpitoon ja välttää suhteellisessa konsolidointimenetelmässä tarvittavan rasittavan kirjanpitotyön.
Suhteellisen konsolidoinnin poistaminen
IFRS siirtyi lopulta yksinkertaisemmalle pääomaosuusmenetelmän näkemykselle, ja nyt IFRS ja GAAP on yhdistetty pääomaosuusmenetelmään yhteisyritysosuuksien kirjaamisessa.
Osa IFRS:n yleistä tehtävää on yhtenäistää selkeä lähestymistapa tilinpäätökseen, jotta asianomaiset osapuolet ympäri maailmaa ymmärtävät paremmin yrityksen toimintaa riippumatta siitä, missä se sijaitsee.
Käsitellessään yhteisyritysten kirjanpitoa IFRS halusi poistaa epäjohdonmukaisuudet "yhteisjärjestelyjen" raportoinnissa, jotka IFRS luokittelee joko "yhteistoiminnaksi" tai "yhteisyritykseksi" IFRS 11:n mukaisesti. Kansainväliset tilinpäätösstandardit (IAS) 31 IFRS 11 edellyttää pääomaosuusmenetelmän käyttöä ja suhteellisesta yhdistelystä luopumista.
Kohokohdat
Suhteellinen yhdistely oli aiemmin kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IFRS) mukainen laskentatapa.
Suhteellinen yhdistäminen huomioi tuotot, kulut, varat ja velat suhteessa yrityksen osuuteen yhteisyrityksestä.
Kansainvälinen tilinpäätösstandardilautakunta (IASB) luopui suhteellisesta yhdistelystä 1.1.2013.
Yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden (GAAP) mukainen pääomaosuusmenetelmä on vaihtoehtoinen laskentatapa suhteelliselle konsolidoinnille.
Nykyään sekä IFRS että GAAP käyttävät pääomaosuusmenetelmää.
