Vapaaehtoinen vientirajoitus (VER)
Mikä on vapaaehtoinen vientirajoitus (VER)?
Vapaaehtoinen vientirajoitus (VER) on kaupan rajoitus, joka koskee tavaran määrää, jonka viejämaa saa viedä toiseen maahan. Viejämaa asettaa tämän rajan itse.
VER:t syntyivät 1930-luvulla ja saavuttivat suuren suosion 1980-luvulla, kun Japani käytti sitä rajoittamaan autojen vientiä Yhdysvaltoihin. Vuonna 1994 Maailman kauppajärjestön (WTO) jäsenet sopivat, etteivät ne ottaisi käyttöön uusia VER:itä ja luopuivat asteittain olemassa olevista.
Kuinka vapaaehtoinen vientirajoitus (VER) toimii
Vapaaehtoiset vientirajoitukset (VER) kuuluvat ei-tariffiesteiden laajaan luokkaan, jotka ovat rajoittavia kaupan esteitä, kuten kiintiöitä,. sanktioita, maksuja, kauppasaartoja ja muita rajoituksia. Tyypillisesti VER:t ovat seurausta tuojamaan pyynnöistä suojata kotimaisia kilpailevia tuotteita tuottavia yrityksiään, vaikka nämä sopimukset voidaan tehdä myös toimialan tasolla.
VER:t luodaan usein siksi, että viejämaat asettavat mieluummin omia rajoituksiaan kuin riskivät, että tariffi- tai kiintiöehdot säilyvät huonommin. Niitä on käytetty 1930-luvulta lähtien, ja niitä on sovellettu suurissa kehittyneissä talouksissa monenlaisiin tuotteisiin tekstiileistä jalkineisiin, teräkseen ja autoihin, ja niistä tuli suosittu protektionismin muoto 1980-luvulla.
Uruguayn kierroksen ja tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) päivittämisen jälkeen vuonna 1994 WTO:n jäsenet sopivat, etteivät ne ottaisi käyttöön uusia VER-sopimuksia ja poistavat asteittain olemassa olevat yhden vuoden kuluessa joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta.
Vapaaehtoisen vientirajoituksen (VER) rajoitukset
On olemassa tapoja, joilla yritys voi välttää VER:n. Esimerkiksi viejämaan yritys voi aina rakentaa tehtaan maahan, johon vienti suuntautuisi. Näin tekemällä yrityksen ei enää tarvitse viedä tavaroita, eikä sen pitäisi olla sidottu maan VER:iin.
Mahdollisuus rakentaa tuotantolaitoksia ulkomaille ja ohittaa vientisäännöt on yksi tärkeimmistä syistä, miksi VER:t ovat historiallisesti olleet tehottomia suojelemaan kotimaisia tuottajia.
Vapaaehtoinen viennin rajoittaminen (VER) vs. Voluntary Import Expansion (VIE)
Vapaaehtoiseen viennin rajoittamiseen (VER) liittyy vapaaehtoinen tuonnin laajentaminen (VIE), joka on muutos maan talous- ja kauppapolitiikassa, jotta tuontia voidaan lisätä alentamalla tulleja tai pudottamalla kiintiöitä. Usein VIE:t ovat osa toisen maan kanssa tehtyjä kauppasopimuksia tai seurausta kansainvälisestä painostuksesta.
Vapaaehtoisen vientirajoituksen (VER) edut ja haitat
Toimivien VER:iden ansiosta tuojamaan tuottajien hyvinvointi lisääntyy kilpailun vähentyessä, minkä pitäisi johtaa korkeampiin hintoihin, voittoihin ja työllisyyteen.
Nämä edut tuottajille ja työmarkkinoille sisältävät kuitenkin joitain merkittäviä varoituksia. VER:t vähentävät kansallista hyvinvointia luomalla negatiivisia kauppavaikutuksia, negatiivisia kulutuksen vääristymiä ja negatiivisia tuotannon vääristymiä.
Esimerkki vapaaehtoisesta vientirajoituksesta (VER)
Merkittävin esimerkki on, kun Japani määräsi VER:n autojen viennille Yhdysvaltoihin Yhdysvaltojen painostuksen seurauksena 1980-luvulla. Myöhemmin VER antoi Yhdysvaltain autoteollisuudelle jonkin verran suojaa ulkomaisen kilpailun tulvaa vastaan.
Tämä helpotus oli kuitenkin lyhytaikainen, koska se johti lopulta kalliimpien japanilaisten ajoneuvojen viennin kasvuun ja japanilaisten kokoonpanotehtaiden lisääntymiseen Pohjois-Amerikassa.
Kohokohdat
Vapaaehtoinen vientirajoitus (VER) on itse asettama rajoitus tavaran määrälle, jonka viejämaa saa viedä.
Ne liittyvät vapaaehtoiseen tuontilaajennukseen (VIE), jonka on tarkoitus mahdollistaa tuonnin lisääminen ja joihin voi sisältyä tullien alentaminen tai kiintiöiden pudottaminen.
VER:itä pidetään ei-tariffeina esteinä, jotka ovat rajoittavia kaupan esteitä, kuten kiintiöitä ja kauppasaartoja.
