Nollalattiaraja
Mikä on nollakerrosraja?
Termi "nollakerrosraja" viittaa käytäntöön, jonka mukaan kauppiaiden on hankittava valtuutus jokaiselle kaupassaan käsitellylle tapahtumalle sen koosta riippumatta. Sitä vastoin jotkin kaupat vaativat valtuutuksen vain tietyn koon ylittäville tapahtumille, ja tätä kokokynnystä kutsutaan kaupan alarajaksi.
Kuinka nollakerrosrajat toimivat
Nollalattiarajat ovat yhä suositumpi säännös. Hyödyntämällä kehittyneitä tietokoneistettuja järjestelmiä, jotka ovat nyt vastuussa maksujen käsittelystä, tapahtumat voidaan valtuuttaa muutamassa sekunnissa. Itse asiassa suuren tapahtuman hyväksymiseen vaadittavassa nopeudessa ei ole käytännössä eroa pieneen tapahtumaan verrattuna. Tästä syystä nollalattiarajat ovat yleistyneet viime vuosina.
Aikaisemmin kauppiaiden, jotka halusivat valtuuttaa tapahtuman, piti ottaa fyysinen jäljennös asiakkaan luottokortista. Tämä prosessi hidastaisi väistämättä tapahtumien vauhtia, jolloin monet kauppiaat asettavat vähimmäisrajoja: vähimmäiskoon kynnysarvoja, joiden alle tapahtuvia tapahtumia ei tarvitse hyväksyä. Siirtymällä nollakerrosrajakäytäntöön kauppiaat ja asiakkaat voivat hyötyä parannetusta petossuojasta.
Tärkeää
Vaikka kauppiailla on jonkin verran harkintavaltaa päättäessään omasta pohjarajasta, luottokorttiyhtiöt voivat myös asettaa omat säännöt, joita kauppiaiden olisi tällöin noudatettava. Jos kauppias sallii tapahtuman käsittelyn noudattamatta luottokorttiyhtiön alarajakäytäntöjä, luottokorttiyhtiö voi rangaista kauppiasta.
Vaikka nollakerroslimiittien suosio on kasvussa, niitä käytettiin aluksi pääasiassa tilanteissa, joissa kauppiaalla ei ollut pääsyä asiakkaan fyysiseen luottokorttiin, kuten verkkokaupoissa tai postimyyntiyrityksissä. Näissä tapauksissa, jotka tunnetaan nimellä "kontaktittomat tapahtumat", on pitkään ollut tapana valtuuttaa kaikki tapahtumat niiden koosta riippumatta suojatakseen varastetuilla luottokorteilla tehtyjen ostosten riskiä.
Tosimaailman esimerkki nollakerrosrajasta
Tarkastellessaan kuukausittaista luottokorttilaskuaan Emma oli järkyttynyt huomatessaan useita pieniä tapahtumia kaupoista, joita hän ei tunnistanut. Hän oli huolissaan siitä, että hänen korttinsa olisi saattanut vaarantua, ja hän otti yhteyttä luottokorttinsa myöntäjään ilmoittaakseen heille mahdollisesta varkaudesta.
Asiaa tutkittuaan Emman luottokortin myöntäjä vahvisti, että hänen luottokorttitietonsa oli varastettu ja varas oli käyttänyt niitä verkko-ostosten tekemiseen. Koska kyseessä olevat ostot tehtiin suhteellisen pienillä summilla, varas onnistui välttämään havaitsemisen tekemällä ostoksia tietoisesti verkkokauppiailta ilman nollakerroslimiittiä.
Onneksi luottokortin myöntäjä suostui korvaamaan Emmalle petolliset tapahtumat ja lähetti hänelle myös korvaavan luottokortin. Näin tehdessään he ilmoittivat Emmalle, että jatkossa luottokorttiyhtiö vaatisi kaikkia kauppiaita ottamaan käyttöön nollalattiarajan politiikan, jotta tällaisen varkauden riskiä voitaisiin vähentää tulevaisuudessa.
Kohokohdat
Nollalattiaraja on käytäntö, jonka mukaan kaikki tapahtumat on valtuutettava koosta riippumatta.
Nollalattiaraja on yleistynyt tietokoneistetun maksunkäsittelyjärjestelmän nopeuden vuoksi.
Nollalattiarajat voivat auttaa suojaamaan vilpillisiltä liiketoimilta, etenkin kun kyseessä ovat suhteellisen pienet ostot, jotka muuten jäävät huomaamatta.
