Genuine Progress Indicator (GPI)
Mikä on Genuine Progress Indicator (GPI)?
Aito edistymisindikaattori (GPI) on mittari, jolla mitataan maan talouskasvua. Sitä pidetään usein vaihtoehtoisena mittarina tunnetummalle bruttokansantuotteen (BKT) talousindikaattorille. GPI-indikaattori ottaa huomioon kaiken, mitä BKT käyttää, mutta lisää muita lukuja, jotka edustavat taloudelliseen toimintaan liittyvien negatiivisten vaikutusten kustannuksia, kuten rikollisuuden kustannukset, otsonikatoa ja luonnonvarojen ehtymisen kustannukset.
GPI vertailee talouskasvun positiiviset ja negatiiviset tulokset selvittääkseen, onko se hyödyttänyt ihmisiä yleisesti.
Kuinka aito edistymisen osoitin toimii
Genuine Progress Indicator on yritys mitata, ovatko taloudellisen tuotannon ja kulutuksen ympäristövaikutukset ja sosiaaliset kustannukset maassa negatiivisia vai myönteisiä tekijöitä yleisessä terveydessä ja hyvinvoinnissa.
GPI-metriikka kehitettiin vihreän talouden teorioista (joka näkee talousmarkkinat osana ekosysteemiä). GPI:n kannattajat näkevät sen parempana talouden kestävyyden mittarina verrattuna BKT-mittariin. Vuodesta 1995 lähtien GPI-indikaattori on kasvanut ja sitä käytetään Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Molemmat maat raportoivat kuitenkin edelleen taloustietonsa BKT:na pysyäkseen yleisen käytännön mukaisina.
Aidon edistymisen historian ilmaisin
1930-luvulla Rooseveltin hallinto etsi tapoja mitata Yhdysvaltojen taloudellista tuottoa sen jälkeen, kun se aloitti toimintatapojen epäonnistuneen talouden käsittelemiseksi kyseenalaisten tietojen avulla. Kauppaministeriö palkkasi National Bureau of Economic Researchin ekonomisti Simon Kuznetsin laatimaan sopivampia taloudellisia mittareita kuin mitä aiemmin käytettiin. Vastauksena hän esitteli kongressille raportin "Kansantulo 1929-1935", joka synnytti bruttokansantuotteen (BKT) käsitteen.
Ennen 1930-lukua ei ollut mitään keinoa mitata kansantuloa ja tuotantoa
Kuznets kuitenkin varoitti, että BKT ei pystyisi mittaamaan kansan hyvinvointia. Joten, noin 30 vuotta myöhemmin vuonna 1995, yhdysvaltalainen organisaatio Redefining Progress rakensi tälle ajatukselle luoden Clifford Cobbille, Ted Halsteadille ja Jonathan Rowelle polun luoda Genuine Progress Indicator (GPI), joka koostuu 26 indikaattorista. Tämä uusi mittari on suunniteltu määrittelemään kansakunnan hyvinvointi paitsi sen taloudellisten mittareiden, myös sen sosiaalisten, ympäristöllisten ja inhimillisten olosuhteiden perusteella.
Koska GPI on löyhästi määritelty, harjoittajat kehittivät omat parametrinsa taloudellisen hyvinvoinnin mittaamiseksi. Epäjohdonmukaisuudet vaikeuttivat talouksien vertaamista toiseen, ja siksi niistä tuli vähän hyödyllisiä.
Kaksi GPI-huippukokousta pidettiin näiden epäjohdonmukaisuuksien korjaamiseksi, ja sen seurauksena tutkijat ja toimijat muuttivat GPI-GPI 2.0:aa virtaviivaistaakseen kirjanpitoprosesseja ja korvatakseen vanhentuneet menetelmät, jotka eivät antaneet tarkkaa ja täydellistä kuvaa taloudesta. Tietyissä Yhdysvaltain osavaltioissa ja Kanadassa on käynnissä pilotti GPI 2.0:n tehokkuuden testaamiseksi.
GPI vs. BKT
BKT kasvaa kahdesti, kun saastumista syntyy – kerran syntyessään (jonkin arvokkaan prosessin sivuvaikutuksena) ja uudelleen, kun saaste puhdistetaan. Sitä vastoin GPI laskee alkuperäisen saastumisen tappioksi eikä voitoksi, joka on yleensä yhtä suuri kuin summa, jonka puhdistaminen maksaa myöhemmin, lisättynä saastumisen tällä välin aiheuttamien kielteisten vaikutusten kustannuksilla. Näiden ympäristöllisten ja sosiaalisten ulkoisvaikutusten kustannusten ja hyötyjen kvantifiointi on vaikea tehtävä.
Ottamalla huomioon kustannukset, joita koko yhteiskunnalle aiheutuu saastumisen ja köyhyyden korjaamisesta tai hallitsemisesta, GPI tasapainottaa BKT-menoja ulkoisiin kustannuksiin. GPI:n kannattajat väittävät, että se voi luotettavammin mitata taloudellista kehitystä, koska se erottaa tuotteen "arvopohjan" yleisen muutoksen ja lisää sen ekologiset vaikutukset yhtälöön.
BKT:n ja GPI:n välinen suhde jäljittelee yrityksen bruttovoiton ja nettotuloksen välistä suhdetta. Nettovoitto on bruttovoitto, josta on vähennetty aiheutuneet kustannukset, kun taas GPI on bruttokansantuote (kaikkien tuotettujen tavaroiden ja palvelujen arvo) vähennettynä ympäristö- ja yhteiskunnallisilla kustannuksilla. Näin ollen GPI on nolla, jos köyhyyden ja saastumisen taloudelliset kustannukset ovat yhtä suuret kuin tavaroiden ja palveluiden tuotannosta saatavat taloudelliset hyödyt kaikkien muiden tekijöiden pysyessä muuttumattomina.
GPI:n edut ja haitat
Genuine Progress Indicator (GPI) mittaa taloutta kokonaisvaltaisesti ottamalla huomioon taloudelliset indikaattorit, joita BKT ei. Se selittää esimerkiksi kielteisiä ulkoisvaikutuksia, kuten saastumista ja rikollisuutta, ja muita yhteiskunnallisia murtumia, jotka vaarantavat talouden ja sen palvelemien ihmisten hyvinvoinnin. Nämä tapahtumat aiheuttavat suuria yhteiskunnallisia kustannuksia niistä aiheutuvista vahingoista.
Yhteiskunnalle koituvat hyödyt, kuten vapaaehtoistyö, kotityöt ja korkeakoulutus, ovat merkittävä panos yhteiskunnalle, mutta ne jätettiin suurelta osin huomiotta, koska niitä oli vaikea mitata. Ja koska tällaisista palveluista ei anneta vastiketta, niitä ei sisällytetä bruttokansantuotteeseen. GPI kuitenkin määrittelee arvot niiden talouteen kohdistuvan vaikutuksen huomioon ottamiseksi.
Näiden toimintojen ja tapahtumien, joilla tavallisesti ei ole määritettyjä arvoja, kirjanpito voi olla ongelmallista. Niiden sisällyttäminen edellyttää arvojen määrittämistä, ja nämä arvot voivat vaihdella sen mukaan, kuka ne on antanut. Tämä subjektiivisuuden taso voi vaikeuttaa GPI:iden vertailua.
Myös GPI:n laaja määritelmä mahdollistaa erilaisia tulkintoja ja laskelmia. Nämä epäjohdonmukaisuudet voivat vaikeuttaa tekijöiden tarkan laskennan ja GPI-arvojen vertailun saamista. Ne vaikeuttavat myös GPI:n hyväksymistä taloudellisena mittausstandardina.
TTT
Aidon edistymisilmaisimen UKK
Miten GPI eroaa BKT:sta?
Genuine Progress Indicator (GPI) vaikuttaa kaikkiin bruttokansantuotteen (BKT) osatekijöihin, ja se sisältää talouteen vaikuttavia ympäristö- ja sosiaalisia elementtejä, kuten saasteet, vapaaehtoistyön, rikollisuuden ja ilmastonmuutoksen. Jotkut taloustieteilijät ehdottavat, että GPI on parempi mittari kuin BKT, koska se antaa kokonaisvaltaisen kuvan kansantalouden hyvinvoinnista.
Miten GPI lasketaan?
GPI-kaava on GPI = Cadj + G + W - D - S - E - N
Missä:
Cadj = henkilökohtainen kulutus tulonjaon oikaisuineen
G = pääoman kasvu
W = epätavanomaiset panokset hyvinvointiin, kuten vapaaehtoistyö
D = puolustava yksityinen kulutus
S = toimintaa, joka vaikuttaa negatiivisesti sosiaaliseen pääomaan
E = ympäristön huononemiseen liittyvät kustannukset
N = toiminta, joka vaikuttaa negatiivisesti luonnonpääomaan
Mitkä ovat GPI:n osaindikaattorit?
GPI koostuu 26 indikaattorista, jotka on ryhmitelty kolmeen kategoriaan (sosiaalinen, taloudellinen ja ympäristöllinen). Jokainen mittaa erilaista talouden tilaa. Sosiaalista kategoriasta löydät rikollisuuden, perherakenteen, tutkijat ja paljon muuta. Ympäristökategoriasta löydät saasteet, ilmastonmuutoksen ja muut ympäristöön positiivisesti tai negatiivisesti vaikuttavat tekijät.
Kuka loi todellisen edistymisindikaattorin?
Clifford Cobb otti Simon Kuznetsin vastuuvapauslausekkeen, jonka mukaan BKT ei pystynyt riittävästi kertomaan, kuinka kansakunta voi yleisesti ottaen, ja kehitti Genuine Progress Indicatorin (GPI) yhdessä Ted Halsteadin ja Jonathan Rowen kanssa vuonna 1995.
Bottom Line
Genuine Progress Indicator (GPI) on taloudellinen työkalu, jolla mitataan kansantalouden terveyttä. Se sisältää ympäristölliset ja sosiaaliset tekijät, kuten perherakenne, korkeakoulutuksen edut, rikollisuus ja saastuminen, joita ei oteta huomioon BKT:ssa. GPI määrittää, ovatko nämä muut tekijät negatiivisesti vai positiivisesti talouteen, ja voi tarjota kokonaisvaltaisen näkemyksen siitä, kuinka ne vaikuttavat yhteiskunnan elämään ja hyvinvointiin.
Kohokohdat
GPI on vaihtoehtoinen mittari BKT:lle, mutta se ottaa huomioon ulkoiset vaikutukset, kuten pilaantumisen.
Aito edistymisindikaattori (GPI) on kansallisen tason talouskasvun ja vaurauden mitta.
Kriitikot viittaavat siihen, että jotkut GPI-mittaukset ovat liian subjektiivisia, mikä tekee niistä vähemmän tehokkaan talouskasvun mittausvälineen.
Sellaisenaan GPI:tä pidetään parempana kasvun mittarina vihreän tai sosiaalisen talouden näkökulmasta.
Kannattajat ehdottavat, että GPI on parempi mittari, koska se antaa täydellisen kuvan kansakunnan terveydestä.
