Lisenssin haltija
Mikä on lisenssinhaltija?
Luvanhaltija on mikä tahansa yritys, organisaatio tai henkilö, jolle toinen yhteisö on myöntänyt laillisen luvan harjoittaa toimintaa. Lupa tai lisenssi voidaan antaa nimenomaisesti tai epäsuorasti.
Lisenssinhaltijat maksavat lisenssin omistajalle korvauksia maksujen, rojaltien tai muun tulonjakojärjestelyn kautta.
Lisenssinsaajien ymmärtäminen
Lisenssinhaltija on saanut laillisen luvan toiselta osapuolelta harjoittaa jonkinlaista liiketoimintaa, jossa toisella osapuolella on määräysvaltaa, omistusta tai valtaa. Lisenssinsaaja voi maksaa tästä luvasta suoraan, eli lisenssimaksuna, tai se voi suorittaa maksuja liiketoimintajärjestelyn tulosten perusteella, joita kutsutaan lisenssituloiksi.
Luvanhaltija voi maksaa luvasta lisenssinantajalle tai jakaa luvan perusteella syntyvän toiminnan tuloja.
Liike-elämässä on monia muunnelmia lisenssisuhteesta. Musiikkiesitykset, tallenteet ja lähetykset sisältävät usein rojaltisopimuksia musiikin lisensoimiseksi. Ohjelmistot voivat sisältää lisenssisopimuksia yritysten loppukäyttäjien ja taustalla olevan koodin tekijänoikeuksien haltijoiden välillä. Tiettyjen avainteknologioiden patentinhaltijat voivat vaatia maksua sen käytön lisensoimisesta muissa tuotteissa (esim. kulutuselektroniikassa tai autoissa).
Mediayritykset lisensoivat tuottajilta tai sisällöntuottajilta lähettämäänsä tai suoratoistamaansa sisältöä. Yliopistoissa tutkijoiden löytämät tutkimukset ja löydöt voidaan lisensoida yksityisille yrityksille tai startup-yrityksille erityisesti tietotekniikan, tieteen, biotekniikan ja terveydenhuollon aloilla.
Joitakin muita yleisiä esimerkkejä lisenssinhaltijajärjestelyistä ovat seuraavat:
Franchise-yritykset
Franchising -sopimuksen mukaan luvakkeensaajalle myönnetään lupa käyttää luvakkeenantajan omaisuutta, kuten toimitusketjua, tavaramerkkejä tai muuta immateriaaliomaisuutta tietyn ajan. Tyypillisesti franchising-saajalle myönnetään yksinoikeudet kyseiseen omaisuuteen tietyllä paikallisella alueella.
Esimerkkejä franchising-ottajista ovat useiden vähittäiskauppojen tai ravintoloiden omistajat, mukaan lukien eräät pikaruokapaikat.
Brändin lisensointi
Brändilisenssissä lisenssinsaaja saa käyttää lisenssinantajan tavaramerkkejä ja logoja omissa valmistamissaan tuotteissa, kuten urheiluvaatteissa tai leluissa.
Esimerkiksi supersankarielokuva saatetaan julkaista, ja se saa aikaan suuren fanikunnan. Elokuvan hahmot ovat elokuvastudion omaisuutta, mutta he päättävät pyytää lisenssisopimuksia eri kulutustavaroiden tuottajilta. Sellaisenaan näiden hahmojen kaltaisia voi esiintyä vaatteissa, julisteissa, lounaslaatikoissa ja peleissä. Ne voivat myös esiintyä toimintahahmoina tai nukkeina. Huomaa, että kaikkien näiden tuotteiden tuottajat eivät ole sidoksissa elokuvastudioon, ja heidän on maksettava maksuja tai rojalteja elokuvan brändiä edustavien lisenssisopimusten mukaisesti.
Käyttölupa
Luvanhaltija voi olla myös taho, jolle on myönnetty lain tai viranomaisen toimilupa. Tällainen toimilupa on mekanismi, jolla hallitukset voivat valvoa tiettyjä liiketoimijoita ja monissa tapauksissa verottaa niitä. Alkoholilupa on esimerkki tästä tyypistä. Luvan myöntämällä kaupunki tai lääni varmistaa alkoholijuomia koskevien paikallisten säännösten noudattamisen ja saa lisätuloa, joka liittyy erityisesti alkoholin myyntiin.
Monentyyppisten yritysten on hankittava toimilupa, ennen kuin ne voivat harjoittaa laillista liiketoimintaa. Ne voivat vaihdella ruoka-autoista pankkeihin. Toimilupia voidaan myöntää eri hallintotasoilla paikallis- tai osavaltiohallituksista (esim. ruoka-autoille) aina liittovaltion sääntelyviranomaisiin (esim. pankkien tapauksessa).
Arvopapereiden myyntilupa on eräänlainen samanlainen valtion tai valtakunnallinen lupa. Kansalliset lisenssit myöntää Financial Industry Regulatory Authority ( FINRA ), yksityinen sääntelyviranomainen, joka valvoo rekisteröityjä välittäjiä ja meklarikauppiaita koskevia sääntöjä Yhdysvalloissa. Esimerkkejä ovat Series 7- ja Series 63 -lisenssit.
Implisiittinen lisenssi
Oletettu lisenssi voi olla moniselitteisempi suhde, koska mitään nimenomaista lupaa ei ole laillisesti myönnetty. Klassinen esimerkki on implisiittinen lupa, jonka palomiehellä on oltava palavaan rakennukseen, vaikka omistaja ei olisi paikalla virallisesti hyväksymässä sisääntuloa. Liiketoiminnassa tämä käsite tarkoittaa, että lisenssinsaaja tulkitsee kommunikoinnin lisenssinantajan kanssa implisiittisenä luvana käyttää omaisuutta.
Kiinteistön lisenssinhaltijat
Tärkeä luvanhaltijan käyttötarkoitus viittaa kiinteistöjen käyttöoikeuksiin. Tyypillisesti kiinteistön luvanhaltija on saanut omistajalta nimenomaisen luvan käyttää maata. Kyseinen kiinteistö ei ole avoin suurelle yleisölle.
Yleinen lakikouluissa käytetty esimerkki on metsästäjä, jolla on kirjallinen lupa metsästää maanomistajan tontilla. Ilman tätä lupaa metsästäjää pidettäisiin tunkeilijana ja hyvin vähäisessä laillisessa suojassa metsästyksen aikana kohdattuilta vaaroilta. Metsästäjää ei myöskään voida pitää kutsuttavana, juridinen termi kuvaamaan vierasta, joka turvautuu oikeustoimiin kiinteistössä aiheutuneiden vahinkojen vuoksi.
Erityisiä huomioita
maksujen tai tulojen maksamisen lisäksi lisenssinhaltijoilta vaaditaan usein, että he käsittelevät myönnettyä lupaa vastuullisesti. Metsästäjän odotetaan jättävän kiinteistön siinä kunnossa, kuin he sen löysivät. Arvopaperinvälittäjä on velvollinen suosittelemaan asiakkaalle sopivia sijoituksia. Viinakaupan pitäjä on kielletty myymästä alaikäisille asiakkaille.
Lisenssi ei anna vapaata oikeutta hyödyntää lisensoituja oikeuksia, olivatpa ne sitten julkista tai yksityistä omaisuutta.
Kohokohdat
Luvanhaltija voi maksaa luvasta lisenssinantajalle tai jakaa luvan perusteella syntyvän toiminnan tuloja.
Luvanhaltija on jokin taho, jolle on myönnetty lupa harjoittaa toimintaa käyttämällä jotakin, jonka toinen osapuoli omistaa tai hallitsee.
Lisenssijärjestelyjen tyyppejä ovat franchising-, brändilisenssit ja valtion lisenssit.
Lisenssisopimukset ovat yleisiä useilla aloilla, mukaan lukien media, viihde, teknologia ja biolääke.
Toimilupa antaa luvanhaltijalle liiketoimintakelpoisuuden.
UKK
Mitä eroa on lisenssinantajalla ja lisenssinsaajalla?
Lisenssinantaja on jonkin omaisuuden (tai sen oikeuksien) omistaja, joka myöntää luvanhaltijalle luvan käyttää niitä korvausta vastaan.
Mikä on lisenssinhaltijayritys?
Tämä termi tarkoittaa, että yritys on hakenut ja sillä on voimassa oleva, asianmukaiselta viranomaiselta saatu lupa toimiakseen laillisesti tai harjoittaa liiketoimintaa tietyssä paikassa tai tietyissä paikoissa.
Mikä on lupavirasto?
Lisenssitoimisto on välittäjä, joka kokoaa lisenssinomistajat yhteen mahdollisten lisenssinsaajien kanssa ja tekee lisenssisopimuksia näiden osapuolten välillä. Lisenssiagentti voi ottaa yhteyttä lisenssin omistajaan selvittääkseen, olisiko hän kiinnostunut tällaisesta järjestelystä.
Mikä on kiinteistön lisenssinhaltija?
Lisenssinhaltija on henkilö, jolle on annettu rajoitettu lupa käyttää tai hallita omaisuutta (fyysistä tai henkistä omaisuutta). Luvanhaltija maksaa tai korvaa kiinteistön todelliselle omistajalle sen käytöstä, jonka ehdot määritellään lisenssisopimuksessa. Vuokra-asunnon vuokralainen voidaan sellaisenaan katsoa eräänlaiseksi luvanhaltijaksi.
