FOMC:n politiikkalausunto

Mikä on Fed? Mitä se tekee?

Federal Reserve,. joka tunnetaan myös nimellä Fed, on Yhdysvaltojen keskuspankki. Se on vastuussa terveen rahapolitiikan laatimisesta, joka pitää työllisyyden korkeana ja talouden vahvana.

Mitä FOMC-kokouksissa tapahtuu?

Noin kuuden viikon välein sen Federal Open Market Committee (FOMC) kokoontuu yksityisesti keskustelemaan uusimmista taloustiedoista, rahoitusmarkkinoiden kehityksestä ja kaikista sen suunnittelemista toimista.

Osallistuminen vaihtelee Fedin puheenjohtajasta sen hallintoneuvostoon ja maan 12 liittovaltion varantopankin johtajiin, vaikka vain tällä hetkellä valitut 12 FOMC:n jäsentä voivat todella äänestää Fedin politiikasta.

Koska FOMC-kokoukset eivät ole julkisia, paljon kohua syntyy odottaessa, mitä voisi tapahtua. Fedin virallinen kokouspöytäkirja julkaistaan vasta kolme viikkoa sen FOMC-kokousten jälkeen, mutta vuodesta 2000 alkaen Fed alkoi antaa politiikkalausuntaa FOMC:n kokouksen viimeisenä päivänä avoimuuden lisäämiseksi.

Mitä Fed sanoo FOMC-politiikkalausunnossaan?

Fedillä on käytössään useita työkaluja talouden säätelyyn. Jos se joutuu löysäämään rahan tarjontaa, se ostaa valtion arvopapereita ja lisää siten markkinoiden likviditeettiä,. mikä helpottaa kuluttajien asioita, kuten asuntolainojen ja autolainojen ottamista.

Jos Fed haluaa hillitä inflaatiota,. se yrittää kiristää rahan tarjontaa. Se tekee tämän nostamalla syöttörahastojen korkoa,. joka on yön yli -korko, jota pankit lainaavat toisilleen. Tämä näkyy kuluttajien korkeampien prime-korkojen muodossa.

FOMC:n politiikkalausunnossa hahmotellaan lyhyesti sen nykyistä näkemystä talouden tilasta ja siitä, mitä se tekee lähitulevaisuudessa. Se tarjoaa myös tulevaisuuteen suuntautuvaa ohjausta vuoden loppuun asti.

Siksi FOMC:n politiikkalausunto on lyhyt lausunto, joka annetaan jokaisen FOMC:n kokouksen jälkeen ja jossa ilmoitetaan rahapolitiikan muutoksista ja arvioidaan talouteen kohdistuvia riskejä.

Miten Fed hallitsee riskejä? Mitä tietoja se voi antaa lausunnossaan viitteeksi?

Fed pyrkii jatkuvasti saavuttamaan pitkän aikavälin tavoitteita, hintavakautta ja kestävää talouskasvua. Mutta jos korot ovat liian korkeat, talouskasvu voi hidastua, mikä johtaa esimerkiksi palkkasumman pienenemiseen ja työttömyyden kasvuun. Toisaalta, jos korot ovat liian alhaiset, kasvu voi ylittää talouden potentiaalin, mikä johtaa pulaan ja inflaation kiihtymiseen. FOMC pyrkii edistämään ihanteellista taloudellista ympäristöä asettamalla korot oikealle tasolle oikeaan aikaan.

Siksi sen politiikkalausunnossa voi olla jokin seuraavista arvioista:

1. Nykyiset riskit painotetaan pääasiassa olosuhteisiin, jotka voivat aiheuttaa talouden heikkoutta ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa.

2. Nykyiset riskit painotetaan pääasiassa olosuhteisiin, jotka voivat aiheuttaa kohonneita inflaatiopaineita lähitulevaisuudessa.

3. Nykyiset riskit ovat tasapainossa suhteessa molempien tavoitteiden näkymiin lähitulevaisuudessa.

Ensimmäinen vaihtoehto saa markkinat huomaamaan, että FOMC saattaa nähdä tarpeen keventää rahapolitiikkaa alentamalla korkoja. Toinen periaatteessa sanoo, että se saattaa nähdä tarpeen kiristää politiikkaa nostamalla korkoja. Ja kolmas osoittaa, että komitea odottaa jättävänsä hinnat siellä, missä ne ovat.

Milloin Fed alkoi julkaista politiikkalausuntoja?

Ennen helmikuuta 2000 FOMC julkaisi lausunnon vasta kokousten jälkeen, kun se joko muutti rahapolitiikkaa tai muutti merkittävästi näkemyksiään. Sen sijaan, että se olisi ilmaissut näkemyksensä talouden riskien tasapainosta, se ilmaisi asiat epämääräisesti rahapolitiikan "direktiivin" kannalta. Tämä direktiivi sisältäisi puolueellisuuden rahapolitiikan tiukentamiseen, rahapolitiikan keventämiseen tähtäävän ennakkoasenteen tai sitä ei lainkaan.

FOMC muutti käytäntöään, koska puolueellisuudesta oli tullut epäjohdonmukainen rahapolitiikan harjoittamisen kanssa. Vinokieli on peräisin ajalta, jolloin ei ollut epätavallista, että valiokunta teki rahapoliittisia siirtoja suunniteltujen kokousten välillä. Harha (tai sen puuttuminen) koski nimenomaan "väliaikaa", mikä oli melko hämmentävää ymmärtää.

Kun välikohtaisista toimintalinjoista tuli harvinainen poikkeus, väliajan kattavuudella ei ollut enää järkeä. FOMC itse asiassa kokeili lyhyesti antamatta lausuntoa, mutta jopa se myönsi, että tämä käytäntö vain lisäsi epävarmuutta. Käyttäen omaa ammattikieltä, se totesi, että näin tekeminen "on saattanut lisätä yleisön keskittymistä mahdollisuuteen myöhemmin mukauttaa politiikan kantaa, mikä lisäsi väärinkäsitysten mahdollisuutta politiikan toimien todennäköisyydestä ja ajoituksesta".

Siksi valiokunta ilmoitti tammikuussa 2000 uudesta politiikastaan, jonka mukaan se esittää näkemyksensä riskien tasapainosta. Rahoitusmarkkinat iloitsivat tästä askeleesta lisätä avoimuutta ja siten valaista paremmin talouden tulevaisuutta.