Kansainväliset varaukset
Mitä ovat kansainväliset varaukset?
Kansainväliset varat ovat kaikenlaisia varantorahastoja, joita keskuspankit voivat siirtää keskenään kansainvälisesti. Kansainväliset varaukset ovat edelleen hyväksyttävä maksutapa näissä pankeissa. Varannot itse voivat olla joko kultaa tai tiettyä valuuttaa, kuten dollaria tai euroa.
Monet maat käyttävät myös kansainvälisiä varoja velkojen, mukaan lukien paikallisen valuutan, sekä pankkitalletusten kattamiseen.
Esimerkkejä kansainvälisistä varannoista
Erityiset nosto-oikeudet (SDR) ovat toinen kansainvälisten varantojen muoto. Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) loi SDR:t vuonna 1969 vastauksena huoleen kullan ja dollarin rajoituksista ainoana keinona suorittaa kansainväliset tilit. SDR:t voivat lisätä kansainvälistä likviditeettiä täydentämällä vakiovarantovaluuttoja. Jäsenmaiden hallitukset tukevat erityisnosto-oikeuksia täydellä uskollaan ja luotolla
SDR on pohjimmiltaan keinotekoinen valuutta. Jotkut kuvaavat erityisnosto-oikeuksia kansallisten valuuttojen koreiksi. SDR:n hallussa olevat IMF:n jäsenvaltiot voivat vaihtaa ne vapaasti käytettäviin valuuttoihin (kuten USD tai Japanin jeni) joko keskenään sopimalla tai vapaaehtoisilla swapeilla. Lisäksi IMF voi ohjeistaa maita, joilla on vahvempi talous tai suuremmat valuuttavarannot, ostamaan erityisnosto-oikeuksia heikommassa asemassa olevilta jäseniltä. IMF:n jäsenmaat voivat lainata erityisnosto-oikeuksia IMF:n varoista hyvillä koroilla. (Yleensä he käyttävät niitä muuttaakseen maksutasettaan edullisemmaksi.)
IMF käyttää myös erityisnosto-oikeuksia sisäiseen kirjanpitoon, koska SDR on IMF:n laskentayksikkö sen lisäksi, että se toimii lisävarantovarantona. SDR:n arvo, jonka IMF summaa Yhdysvaltain dollareissa, lasketaan painotetusta korista, joka koostuu tärkeimmistä valuutoista: Japanin jenistä, Yhdysvaltain dollareista, Englannista ja eurosta.
Kansainväliset varat v. Valuuttavarannot
Kansainvälisten varantojen tapaan valuuttavarannot ovat myös valuuttavarantovaroja, joita keskuspankki pitää ulkomaan valuutoissa. Näitä voivat olla ulkomaiset setelit, pankkitalletukset, joukkovelkakirjat, valtion velkasitoumukset ja muut valtion arvopaperit. Puhekielessä termi valuuttavarannot voivat tarkoittaa myös kultavarantoja tai IMF:n varoja.
Keskuspankit voivat käyttää valuuttavarantoa velkojensa kattamiseen omassa valuutassaan. Lisäksi valuuttavaranto voi olla hyödyllinen rahapolitiikkaan vaikuttamisessa. Yleisesti ottaen valuuttavarannot antavat keskushallinnolle enemmän joustavuutta ja joustavuutta epävakaissa markkinaolosuhteissa.
Jos esimerkiksi yksi tai useampi valuutta romahtaa ja/tai devalvoituu nopeasti, keskuspankki voi tasapainottaa tämän väliaikaisen tappion muiden, arvostetuimpien ja/tai vakaampien valuuttojen kanssa auttaakseen niitä kestämään markkinahäiriöitä.
Kohokohdat
Varannot ovat pankkien keskuudessa hyväksytty maksutapa ja virtaviivaistavat varojen siirtoa useiden eri keskuspankkien välillä.
Valuuttavarannot ovat myös varoja, joita pankki voi pitää ulkomaan valuutoissa, ja niihin kuuluvat setelit, pankkitalletukset, joukkovelkakirjat, valtion velkasitoumukset ja muut valtion arvopaperit.
Kansainväliset varat ovat varoja, joita keskuspankit vaihtavat keskenään kansainvälisellä tasolla.
Myös erityisiä nosto-oikeuksia (SDR) tai kansallisten valuuttojen koreja voidaan hyväksyä varannoiksi.
Varannot voivat olla joko kullassa tai kansainvälisesti hyväksytyssä hyödykkeessä, kuten dollarissa tai eurossa.
