Special Drawing Rights (SDR)

Mitä ovat erityiset nosto-oikeudet (SDR)?

Erityiset nosto-oikeudet (SDR) viittaavat Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) vuonna 1969 luomaan kansainväliseen valuuttavarantovaluuttatyyppiin,. joka toimii jäsenmaiden olemassa olevien rahavarantojen täydennysnä. SDR:t on luotu vastauksena huoleen kullan ja dollarin rajoituksista ainoana kansainvälisten tilien selvityskeinona, ja ne lisäävät kansainvälistä likviditeettiä täydentämällä vakiovarantovaluuttoja.

Erikoisnosto-oikeuksien (SDR) ymmärtäminen

SDR on pohjimmiltaan IMF:n käyttämä keinotekoinen valuuttainstrumentti, ja se on rakennettu tärkeiden kansallisten valuuttojen korista. IMF käyttää erityisnosto-oikeuksia sisäiseen kirjanpitoon. IMF jakaa erityisnosto-oikeuksia jäsenmailleen, ja niiden takana on jäsenmaiden hallitusten täysi luottamus ja luotto . SDR:n rakenne arvioidaan uudelleen viiden vuoden välein. SDR:n nykyinen rakenne on esitetty seuraavassa taulukossa, ja se päivitetään heinäkuussa 2022:

TTT

SDR muodostettiin visiossa siitä, että siitä tulisi kansainvälisten varantojen tärkeä osa, ja kulta ja varantovaluutat muodostavat pienen lisäosan tällaisista varoista. Tämä koostui keskuspankin tai valtion kultavarannoista ja maailmanlaajuisesti hyväksytyistä ulkomaanvaluutoista, joita voitiin käyttää paikallisen valuutan ostamiseen valuuttamarkkinoilta vakaan valuuttakurssin ylläpitämiseksi.

Yhdysvaltain dollarin ja kullan – kahden tärkeimmän varantovaran – kansainvälinen tarjonta ei kuitenkaan riittänyt tukemaan maailmankaupan kasvua ja siihen liittyviä tapahtuvia rahoitustransaktioita. Tämä sai jäsenmaat muodostamaan kansainvälisen varannon IMF:n ohjauksessa.

Vuonna 1973, muutama vuosi SDR:n luomisen jälkeen, Bretton Woodsin järjestelmä romahti siirtäen tärkeimmät valuutat kelluvaan valuuttakurssijärjestelmään. Ajan myötä kansainväliset pääomamarkkinat laajenivat huomattavasti, mikä antoi luottokelpoisille hallituksille mahdollisuuden lainata varoja. Tämän seurauksena monet hallitukset lisäsivät räjähdysmäisesti kansainvälisiä varantoaan. Tämä kehitys heikensi SDR:n asemaa maailmanlaajuisena varantovaluuttana.

Sen lisäksi, että SDR toimii ylimääräisenä varantovarana ja vaikka sen arvo on pienentynyt, se on IMF:n laskentayksikkö. Sen arvo, joka summataan Yhdysvaltain dollareissa, on laskettu tärkeimpien valuuttojen painotetusta korista: Japanin jeni, Yhdysvaltain dollari, Kiinan yuan, Englannin punta ja euro.

Erityisnosto-oikeuksien (SDR) jakaminen

SDR-oikeuksien jakaminen kullekin jäsenmaalle perustuu jäsenmaan IMF:n kiintiöosuuksiin. Mitä vahvempi maan talous on, sitä korkeammat kiintiöosuudet sillä on. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on 82 994 osaketta, kun taas Afganistanilla on 323 osaketta.

Mitä enemmän kiintiöosuuksia maalla on, sitä enemmän se maksaa IMF:lle, jolla on suurempi äänivalta. Nousevien markkinoiden ja kehittyvien talouksien SDR-osuus on noin 42,2 %. Tästä määrästä 3,2 prosenttia on tarkoitettu matalan tulotason maille.

Kansainvälisen valuuttarahaston perussopimusten mukaan IMF voi jakaa jäsenille erityisiä nosto-oikeuksia tietyin edellytyksin. Jotta erityisten nosto-oikeuksien yleinen jakaminen tapahtuisi, allokoinnin on täytettävä IMF:n tavoite "täyttää pitkän aikavälin globaali tarve täydentää olemassa olevia varantovaroja". Määrärahalle on myös saatava 85 prosentin enemmistö SDR-osaston jäsenten kokonaisäänimäärästä.

Tähän mennessä on myönnetty SDR 660,7 miljardia, mikä vastaa noin 943 miljardia dollaria.

2. elokuuta 2021 IMF myönsi 650 miljardia dollaria erityisnosto-oikeuksia; historiansa suurin. Syynä oli globaalin likviditeetin lisääminen koronaviruspandemian aikana.

Kun SDR-oikeudet on jaettu kullekin maalle, niillä on muutamia vaihtoehtoja niiden hallinnoimiseksi. He voivat pitää allokoituja erityisnosto-oikeuksia osana valuuttavarantoaan, myydä varantonsa tai käyttää varantoaan. Jäsenmaa voi esimerkiksi vaihtaa SDR:n vapaasti käytettävään valuuttaan.

Jäsenet voivat käyttää erityisnosto-oikeuksia myös muihin syihin, kuten lainojen takaisinmaksuun, sitoumusten maksamiseen, panteihin, lainojen korkojen maksamiseen tai kiintiömäärien korotusten maksamiseen.

Erityisnosto-oikeuksien (SDR) vaatimukset

Nykyiset SDR:ään sisällytettävät vaatimukset vahvistettiin vuonna 2000.

Hallitus toteaa, että SDR-korin tulee koostua sellaisten jäsenten tai rahaliittojen valuutoista, "jonka viennin arvo oli suurin viiden vuoden aikana ja jotka IMF on määrittänyt vapaasti käytettäväksi".

IMF:n mukaan "vapaasti käytettävä" on valuutta, jota "(i) käytetään itse asiassa laajalti kansainvälisten transaktioiden maksamiseen ja (ii) jolla käydään laajaa kauppaa tärkeimmillä valuuttamarkkinoilla".

Sen määrittämistä, mikä on "vapaasti käytettävissä", mitataan sellaisilla mittareilla kuin valuutan osuudet varantotalletuksissa, kansainvälisten velkapapereiden valuuttamääräiset arvot, transaktioiden määrä valuuttamarkkinoilla, rajat ylittävät maksut ja kaupan rahoitus.

Vaatimusten ratkaiseminen erityisnosto-oikeuksilla (SDR)

SDR:ää ei pidetä valuuttana tai vaatimuksena IMF:n varoista. Sen sijaan se on mahdollinen vaatimus IMF:n jäsenmaille kuuluvia vapaasti käytettävissä olevia valuuttoja vastaan. IMF:n perussopimus määrittelee vapaasti käytettävän valuutan, jota käytetään laajalti kansainvälisissä transaktioissa ja jolla käydään usein kauppaa valuuttamarkkinoilla.

SDR:n hallussa olevat IMF:n jäsenvaltiot voivat vaihtaa ne vapaasti käytettäviin valuuttoihin joko sopimalla keskenään vapaaehtoisista vaihtosopimuksista tai ohjeistamalla IMF:n maita, joilla on vahvempi talous tai suuremmat valuuttavarannot, ostamaan SDR:itä heikommin varustetuilta jäseniltä. IMF:n jäsenmaat voivat lainata erityisnosto-oikeuksia varannoista edulliseen korkoon, lähinnä maksutaseensa sopeuttamiseksi suotuisaan asemaan.

Erikoisnosto-oikeuksien (SDR) korot

SDRi-korko (SDRi) muodostaa perustan koron laskentaan, joka peritään jäsenmailta, kun ne lainaavat IMF:ltä ja maksetaan jäsenille heidän IMF:ssä olevista velkojapaikoistaan. Se on myös korko, joka maksetaan jäsenmaille niiden omista SDR-omistuksista ja veloitetaan niiden SDR-allokaatiosta.

SDRi määräytyy viikoittain SDR-korivaluuttojen rahamarkkinoiden lyhytaikaisten valtion velkainstrumenttien edustavien korkojen painotetun keskiarvon perusteella. Koron alaraja on viisi peruspistettä. Se on julkaistu IMF:n verkkosivuilla.

Kohokohdat

• SDR:t jaetaan kunkin jäsenmaan kiintiömäärien perusteella. Mitä suurempi kiintiön määrä, sitä suuremman SDR-jaon maa saa. Yleensä vahvemmilla talouksilla on korkeammat kiintiöt.

• SDR:n arvo on laskettu tärkeimpien valuuttojen painotetusta korista, mukaan lukien Yhdysvaltain dollari, euro, Japanin jeni, Kiinan juan ja Ison-Britannian punta.

• SDR:llä voidaan vaihtaa muihin valuuttoihin, maksaa lainat takaisin, maksaa sitoumuksia, pantteja, maksaa lainojen korkoja tai maksaa kiintiömäärien korotuksia.

• Erityiset nosto-oikeudet (SDR) ovat Kansainvälisen valuuttarahaston luoma keinotekoinen valuuttainstrumentti, joka käyttää niitä sisäiseen kirjanpitoon.

• SDR-korko (SDRi) muodostaa perustan koron laskentaan, joka peritään jäsenmailta, kun ne lainaavat IMF:ltä ja jotka maksetaan jäsenille heidän IMF:ssä olevista velkojapaikoistaan.

UKK

Voivatko SDR:t korvata dollarin?

Erityisnosto-oikeuksia pidetään kansainvälisenä varantovaluuttana, ja sellaisena ne voisivat teknisesti korvata dollarin maailmanlaajuisissa transaktioissa; Dollarin vahvuuden ja laajan kansainvälisen käytön vuoksi tämä ei kuitenkaan todennäköisesti tapahdu lähiaikoina.

Kuinka paljon erikoispiirustusoikeuden arvoinen on?

SDR:n arvo tai arvo lasketaan päivittäin ja perustuu SDR-korin muodostavien valuuttojen painoihin: Yhdysvaltain dollari (41,73 %), euro (30,93 %), Kiinan juan (10,92 %), Japanin jeni (8,33 %) %) ja Englannin puntaa (8,09 %). SDR:n arvo saadaan laskemalla yhteen näiden valuuttojen arvo Yhdysvaltain dollareina.

Kuinka monta valuuttaa muodostavat SDR:n?

SDR:n arvo koostuu viidestä valuutasta, jotka ovat Yhdysvaltain dollari, euro, Kiinan yuan, Japanin jeni ja Englannin punta.

Miksi SDR:tä kutsutaan Paper Goldiksi?

SDR:tä kutsutaan paperikullana, koska sitä pidettiin luomishetkellä omaisuuseränä, joka voisi toimia kultavarantoja ja muita valuuttoja täydentävänä varantovarana, eli paperikulta.