Inflaatiotavoite

Mikä on inflaatiotavoite?

Inflaatiotavoite on keskuspankkipolitiikka, joka perustuu rahapolitiikan mukauttamiseen tietyn vuotuisen inflaation saavuttamiseksi. Inflaatiotavoitteen periaate perustuu siihen, että pitkän aikavälin talouskasvu saavutetaan parhaiten ylläpitämällä hintavakautta ja hintavakaus saavutetaan inflaatiota hillitsemällä.

Inflaatiotavoitteen ymmärtäminen

Inflaatiotavoitteen strategiana on keskuspankin ensisijainen tavoite hintavakauden ylläpitäminen. Kaikkia keskuspankilla olevia rahapolitiikan välineitä, mukaan lukien avomarkkinaoperaatiot ja alennusluotot, voidaan käyttää yleisessä inflaatiotavoitteen strategiassa. Inflaatiotavoite voidaan verrata keskuspankkien strategioihin, jotka tähtäävät muihin taloudellisen suorituskyvyn mittareihin ensisijaisena tavoitteenaan, kuten valuuttakurssien,. työttömyysasteen tai nimellisen bruttokansantuotteen (BKT) kasvun kohdistamiseen.

Korot voivat olla välitavoite, jota keskuspankit käyttävät inflaatiotavoitteessaan. Keskuspankki laskee tai nostaa korkoja sen mukaan, onko inflaatio tavoitekynnyksen alapuolella vai yli. Korkojen nostamisen sanotaan hidastavan inflaatiota ja siten talouskasvua. Korkojen laskun uskotaan kiihdyttävän inflaatiota ja vauhdittavan talouskasvua.

Inflaatiotavoitteessa käytetty vertailuindeksi on tyypillisesti kulutustavarakorin hintaindeksi, kuten Yhdysvaltain keskuspankin käyttämä henkilökohtaisten kulutusmenojen hintaindeksi.

Sen lisäksi, että inflaatiotavoitteet ja kalenteripäivät otetaan tulosmittareina, inflaatiotavoitepolitiikassa voi olla myös vakiintuneita toimenpiteitä, joihin on ryhdyttävä riippuen siitä, kuinka paljon todellinen inflaatioaste poikkeaa tavoitetasosta, kuten lainakorkojen alentaminen tai likviditeetin lisääminen taloutta.

Federal Reserve ilmoitti 27.8.2020, että se ei enää nosta korkotasoa työttömyyden alenemisen vuoksi, jos inflaatio pysyy alhaisena. Se muutti myös inflaatiotavoitteensa keskimääräiseksi, mikä tarkoittaa, että se antaa inflaation nousta jonkin verran yli 2 %:n tavoitteensa kompensoidakseen kausia, jolloin se oli alle 2 %.

Inflaatiotavoitteen edut ja haitat

Inflaatiotavoitteen avulla keskuspankit voivat reagoida kotimaan talouden häiriöihin ja keskittyä kotimaisiin näkökohtiin. Vakaa inflaatio vähentää sijoittajien epävarmuutta, antaa sijoittajille mahdollisuuden ennustaa korkojen muutoksia ja ankkuroi inflaatio-odotuksia. Jos tavoite julkaistaan, inflaatiotavoite mahdollistaa myös suuremman rahapolitiikan läpinäkyvyyden.

Jotkut analyytikot uskovat kuitenkin, että keskittyminen hintavakauden inflaatiotavoitteeseen luo ilmapiirin, jossa kestämättömät spekulatiiviset kuplat ja muut talouden vääristymät, kuten vuoden 2008 finanssikriisin aiheuttaneet, voivat kukoistaa hallitsemattomasti (ainakin kunnes inflaatio laskee omaisuushinnasta vähittäiskuluttajahintoihin).

Muut inflaatiotavoitteen kriitikot uskovat, että se rohkaisee riittämättömiin reaktioihin vaihtosuhteen tai tarjonnan häiriöihin. Kriitikot väittävät, että valuuttakurssitavoite tai nimellinen BKT loisi lisää taloudellista vakautta.

Vuodesta 2012 lähtien Yhdysvaltain keskuspankki on asettanut inflaation 2 prosenttiin PCE-inflaatiolla mitattuna. Inflaation pitäminen alhaisena on yksi Federal Reserve -pankin kaksoismandaattitavoitteista sekä vakaa ja matala työttömyysaste. Inflaatiotasoa 1–2 prosenttia vuodessa pidetään yleisesti hyväksyttävinä, kun taas yli 3 prosentin inflaatio on vaarallinen alue, joka voi aiheuttaa valuutan devalvoitumisen. Taylorin sääntö on ekonometrinen malli, jonka mukaan Federal Reserve:n tulisi nostaa korkoja, kun inflaatio tai BKT:n kasvu on toivottua korkeampi.

Inflaatiotavoitteesta tuli keskuspankin keskeinen tavoite tammikuussa 2012 vuosien 2008–2009 finanssikriisin jälkeen. Ilmoittamalla inflaatiovauhdista selkeänä tavoitteena Federal Reserve toivoi, että se auttaisi edistämään heidän kaksoistehtäväänsä: alhainen työttömyys tukee vakaata hintoja. Federal Reserven yrityksistä huolimatta inflaatio vaihtelee edelleen 2 prosentin tavoitteen ympärillä useimpien vuosien ajan.

Kohokohdat

• Inflaatiotavoite keskittyy ensisijaisesti hintavakauden ylläpitämiseen, mutta sen kannattajat uskovat myös tukevan talouskasvua ja vakautta.

• Inflaatiotavoite voidaan verrata keskuspankkitoiminnan muihin mahdollisiin poliittisiin tavoitteisiin, kuten valuuttakurssien, työttömyyden tai kansantulon kohdistamiseen.

• Inflaatiotavoite on keskuspankin strategia, jossa inflaatio määritellään tavoitteeksi ja mukautetaan rahapolitiikkaa sen saavuttamiseksi.