Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO)
Mikä on Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO)
Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) on Yhdistyneiden Kansakuntien erityisjärjestö, joka vastaa toimenpiteistä kansainvälisen merenkulun turvallisuuden parantamiseksi ja alusten aiheuttaman meren pilaantumisen estämiseksi. IMO asettaa standardeja kansainvälisen merenkulun turvallisuudelle. Se valvoo kaikkia maailmanlaajuisten merenkulkusäännösten näkökohtia, mukaan lukien oikeudelliset kysymykset ja toimituksen tehokkuus.
Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) ymmärtäminen
Kansainvälisen merenkulkujärjestön tavoitteet voidaan tiivistää parhaiten sen iskulauseeseen: "Turvallinen, varma ja tehokas merenkulku puhtailla valtamerillä". Pohjimmiltaan IMO määrittelee kansainvälisen merenkulun politiikan, joka estää rahdinantajien tekemästä kompromisseja turvallisuuden, turvallisuuden ja ympäristönsuojelun osalta taloudellisten huolenaiheiden ratkaisemiseksi ja kannustaa innovaatioita ja tehokkuutta.
IMO on mukana myös kansainväliseen merenkulkuun liittyvissä oikeudellisissa asioissa, kuten vastuu- ja korvausasioissa sekä kansainvälisen meriliikenteen helpottamisessa. IMO:n hallintoelin, kaikista 173 jäsenvaltiosta koostuva yleiskokous, kokoontuu yleensä kahden vuoden välein. Edustajakokouksessa käsitellään muun muassa valtuustovaaleja, työohjelmasta päättämistä ja talousarvion tarkastelua.
Työtaakan purkamiseksi ja sen varmistamiseksi, että jokainen IMO:n huolenaihe saa ansaitsemansa huomion, viisi komiteaa, joiden tehtävänä on laatia politiikkaa ja kehittää, käydä läpi ja tarkistaa sääntöjä ja ohjeita. Näitä komiteoita ovat teknisen yhteistyön komitea, meriturvallisuuskomitea, meriympäristön suojelukomitea, oikeudellinen komitea ja avustamiskomitea. Lisäksi näiden komiteoiden alaisuudessa työskentelee seitsemän alakomiteaa.
Kansainvälinen yleissopimus ihmishengen turvallisuudesta merellä (SOLAS), kansainvälinen yleissopimus merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyttä ja vahdinpitoa koskevista vaatimuksista (STCW) ja kansainvälinen yleissopimus alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemisestä (MARPOL) ovat joitakin tärkeitä Kansainvälisen merenkulkujärjestön sopimuksia.
IMO:n sopimusta, kansainvälistä yleissopimusta ihmishengen turvallisuudesta merellä, pidetään tärkeimpänä meriturvallisuuden sopimuksena. Ensimmäinen luonnos siitä hyväksyttiin vuonna 1914 Titanicin uppoamisen jälkeen, ennen IMO:n perustamista.
Erityisiä huomioita
On tärkeää huomata, että IMO ei pane täytäntöön tai valvo politiikkaa millään tavalla. IMO luotiin hyväksymään politiikkaa, ei valvomaan sitä. Kun hallitukset hyväksyvät IMO:n yleissopimuksen, ne suostuvat tekemään kyseisestä politiikasta kansallista lainsäädäntöä ja panemaan ne täytäntöön. IMO kehitti auditointia vaativan auditointiohjelman, joka astui voimaan tammikuusta 2016 alkaen. Vastatoimia YK:lla ei kuitenkaan ole, jos maa ei noudata IMO:n asettamia periaatteita. Sen sijaan IMO antaa palautetta ja neuvoja maan tämänhetkisestä suorituksesta.
Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) historia
IMO perustettiin Genevessä vuonna 1948 hyväksytyllä yleissopimuksella. Se tuli voimaan vuonna 1958 ja kokoontui ensimmäisen kerran vuonna 1959. Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevalla IMO:lla on syyskuusta 2019 lähtien 173 jäsenmaata. -Governmental Organisations (NGOs) ja Intergovernmental Organisations (IGO) edustajina. Yksi niistä organisaatioista, jotka ovat olleet olennainen osa IMO:n politiikan kehittämistä, on Yhdysvaltain rannikkovartiosto.
Toimituksen lisäksi IMO tunnetaan myös itsenäisenä markkinointiorganisaationa. Tämä on organisaatio, joka tekee yhteistyötä vakuutusyhtiöiden kanssa tuotteidensa markkinoimiseksi. IMO:n tehtäviin voi kuulua muita markkinointitehtäviä, kuten jakelu.
IMO on myös lyhenne sanoista "minun mielestäni". Tämä tarkoittaa, että IMO voi yksinkertaisesti tarkoittaa, että joku tarjoaa näkökulmansa tai mielipiteensä. Vaikka IMO on lyhenne tai lyhenne, sitä pidetään myös slangisana, jota ei käytetä laajasti ammattikirjoituksissa.
Kohokohdat
Yksi sen keskeisistä tehtävistä on suunnitella strategioita ja toimenpiteitä vesistöjen pitämiseksi puhtaana estämällä alusten aiheuttamaa meren saastumista.
IMO:n hallintoelin, yleiskokous, kokoontuu kahden vuoden välein, ensimmäinen kokous vuonna 1959.
Kansainvälinen merenkulkujärjestö on virasto, jonka tehtävänä on parantaa kansainvälisen merenkulun turvallisuutta.
IMO ei ole vastuussa niiden politiikkojen täytäntöönpanosta. Kun hallitus hyväksyy IMO:n politiikan, siitä tulee kansallinen laki, jonka täytäntöönpano on sen vastuulla.
