Vastavuoroinen vakuutusvaihto
Mikä on vastavuoroinen vakuutusvaihto?
Vastavuoroinen vakuutusvaihto on vakuutusorganisaation muoto, jossa yksityishenkilöt ja yritykset vaihtavat vakuutussopimuksia ja jakavat niihin liittyvät riskit keskenään. Vastavuoroisen vakuutuspörssin vakuutuksenottajia kutsutaan tilaajiksi.
Kuinka vastavuoroinen vakuutusvaihto toimii
Vastavuoroinen vakuutuspörssi muodostuu yhdistämällä kaksi erillistä kokonaisuutta – vastavuoroinen vakuutusten välinen pörssi ja asianajaja (AIF). Vastavuoroista vakuutusten välistä vaihtoa käytetään antamaan tilaajille mahdollisuus vaihtaa vakuutuksia asianajajan kautta, mikä antaa heille mahdollisuuden hajauttaa riskejä.
Asianajaja on valtuutettu suorittamaan liiketoimia toisen tahon puolesta, joka tässä tapauksessa on vastavuoroinen vakuutusyhtiö. Vaihtoehtoinen sijoitusrahasto hoitaa vastavuoroisen rahaston päivittäistä toimintaa, ja vastavuoroinen antaa sille valtakirjan. Vaihtoehtoisen sijoitusrahaston voi omistaa vastavuoroinen osapuoli, jota kutsutaan omistusoikeudeksi vastavuoroiseksi, tai se voidaan tehdä kolmannelta osapuolelta, jota kutsutaan ei-omistusoikeudeksi vastavuoroiseksi.
Erityisiä huomioita
Hallintoneuvosto johtaa vastavuoroista vakuutusyhtiötä. Hallitus vastaa asianajajan valinnasta ja valvonnasta, palkkioiden hyväksymisestä ja vastavuoroisen toiminnan valvonnasta. Vakuutusmaksuylijäämät pidetään erillisillä ylijäämätilillä, jotka on omistettu tiettyyn tarkoitukseen, vaikka tilit voidaan sekoittaa ja käyttää vakuutuskorvausten maksamiseen.
Vastavuoroiset vakuutusyhtiöt voivat antaa sekä arvioitavia että ei-arvioitavia vakuutuksia, joista jälkimmäinen on yleisin myönnetty vakuutus. Ei-arvioitava vakuutus estää vakuutuksenottajaa veloittamasta ylimääräistä rahasummaa, jos vastavuoroisen toimintakustannukset ovat odotettua korkeammat. Tämä tarkoittaa, että vakuutuksenottajan taloudelliset vastuut rajoittuvat vakuutuksen kustannuksiin.
Vastavuoroinen vakuutuspörssi eroaa keskinäisestä vakuutusyhtiöstä, jossa samankaltaiset vakuutustarpeet omaavat henkilöt ja yritykset, kuten lääkärit, kokoontuvat yhdistämään riskejä ja saamaan parempia korkoja.
Esimerkki vastavuoroisesta vakuutusvaihdosta
Vastavuoroinen vakuutusvaihto sai alkunsa vuonna 1881, kun kuusi kuivikekauppiasta New Yorkissa suostui korvaamaan toisilleen, koska he olivat tyytymättömiä vakuutusyhtiöihin.
Kaikilla tämän ryhmän jäsenillä oli korkeatasoisia rakennuksia ja he pitivät niitä hyvin kunnossa, mutta heiltä kaikilta veloitettiin maksuja, jotka eivät vastanneet vastaavien liikerakennusten mahdollisia tappioita.
Vakuutusyhtiöt käyttivät siihen aikaan laajoja riskiluokittelussaan; nykyaikaisia koronmääritystekniikoita ei ollut vielä kehitetty. Kauppiailla, jotka pystyivät kattamaan tiettyjä tappioita, oli kannustin ja kyky "itsevakuuta" alentaakseen kustannuksiaan.
Kohokohdat
Vastavuoroista vakuutuspörssiä hoitaa hallintoneuvosto, joka hoitaa muun muassa vaihtoehtoisen sijoitusrahaston valvonnan ja korkojen hyväksymisen.
Tilaajat käyttävät vaihtoehtoista sijoitusrahastoa vaihtopolitiikkaan, joka myös hoitaa pörssin päivittäiset toiminnot.
Vastavuoroiset vakuutusyhtiöt voivat antaa sekä arvioitavia että ei-arvioitavia vakuutuksia.
Tätä vaihtoa, johon kuuluu kaksi erillistä kokonaisuutta – asianajaja (AIF) ja vastavuoroinen vakuutusten välinen vaihto – käytetään vakuutussopimusten riskin alentamiseen.
Vastavuoroinen vakuutuspörssi on organisaatio, jossa yksityishenkilöt ja yritykset vaihtavat vakuutussopimuksia.
