Itävallan koulu
Mikä on itävaltalainen koulu?
Itävaltalainen koulukunta on taloustieteellinen koulukunta, joka sai alkunsa Wienistä 1800-luvun lopulla vuosina 1840–1921 eläneen taloustieteilijän Carl Mengerin töistä. Se tunnetaan myös nimellä "Wienin koulukunta", "psykologinen koulukunta" tai "kausaalirealistinen taloustiede".
##Itävallan koulun ymmärtäminen
Itävaltalaisen koulukunnan erottaa sen uskomus, että laajan talouden toiminta on pienempien yksittäisten päätösten ja toimien summa; toisin kuin Chicagon koulukunta ja muut teoriat, jotka pyrkivät olettamaan tulevaisuutta historiallisten abstraktien perusteella, usein käyttämällä laajoja tilastollisia aggregaatteja. Taloustieteilijät, jotka seuraavat ja kehittävät itävaltalaisen koulukunnan ideoita nykyään, ovat kotoisin eri puolilta maailmaa, eikä näillä ideoilla ole erityistä yhteyttä Itävallan maahan niiden tekijöiden historiallisen alkuperän lisäksi.
Itävaltalainen koulu juontaa juurensa 1800-luvun Itävaltaan ja Carl Mengerin teoksiin. sekä toimenpiteitä, jotka on ryhdyttävä marginaaliin , että lisätaloudellinen analyysi tulisi keskittyä näihin yksiköihin ja niihin liittyviin kustannuksiin ja hyötyihin.
Mengerin panos rajahyödyllisyysteoriaan keskittyi taloudellisten hyödykkeiden subjektiiviseen käyttöarvoon ja hierarkkiseen tai ordinaaliseen luonteeseen, jolla ihmiset antavat arvoa eri hyödykkeille. Menger kehitti myös markkinapohjaisen teorian rahan toiminnasta ja alkuperästä vaihtovälineenä kaupan helpottamiseksi.
Mengerin jälkeen Eugen von Bohm-Bawerk jatkoi itävaltalaista talousteoriaa korostamalla taloudellisen toiminnan ajan elementtiä – sitä, että kaikki taloudellinen toiminta tapahtuu tiettyinä ajanjaksoina. Bohm-Bawerkin kirjoitus kehitti tuotannon, pääoman ja koron teorioita. Hän kehitti nämä teoriat osittain tukeakseen hänen laaja-alaista marxilaisten talousteorioiden kritiikkiä.
Bohm-Bawerkin opiskelija Ludwig von Mises jatkoi myöhemmin yhdistämällä Mengerin ja Bohm-Bawerkin talousteoriat ruotsalaisen taloustieteilijän Knut Wicksellin rahasta, luotoista ja koroista ajatuksiin luodakseen Austrian Business Cycle Theory (ABCT) -teorian. Mises tunnetaan myös roolistaan yhdessä kollegansa Friedrich von Hayekin kanssa kiistäessään sosialististen hallitusten järkevän taloussuunnittelun mahdollisuutta.
Hayekin työ Itävallan taloustieteessä korosti tiedon roolia taloudessa ja hintojen käyttöä keinona välittää tietoa ja koordinoida taloudellista toimintaa. Hayek sovelsi näitä oivalluksia sekä Misesin suhdanneteorian edistämiseen että keskussuunnittelun alaisen taloudellisen laskennan keskusteluun. Hayek sai Nobel-palkinnon vuonna 1974 työstään raha- ja suhdanneteorian parissa.
Panoksestaan huolimatta itävaltalainen koulukunta jäi 1900-luvun puolivälin aikana suurelta osin keynesiläisten ja uusklassisten taloustieteen teorioiden varjoon sekä tiedemaailmassa että hallituksen talouspolitiikassa. 1900-luvun lopulla ja 2000-luvun alkupuolella Itävallan taloustiede alkoi kuitenkin herätä kiinnostusta kourallisen akateemisten tutkimuslaitosten kanssa, jotka toimivat tällä hetkellä Yhdysvalloissa ja muissa maissa.
Itävaltalainen koulukunta on saanut suotuisaa huomiota myös muutamilta poliitikoilta ja merkittäviltä rahoittajilta, koska historialliset suuntaukset ovat ilmeisesti vahvistaneet itävaltalaisia ajatuksia. Itävallan taloustieteen koulukuntaa mainitaan erityisesti siitä, että se ennusti Neuvostoliiton lopullista romahtamista ja kommunismin hylkäämistä muissa maissa sekä sen selitysvoimaa talouden toistuvien suhdanteiden ja taantumien suhteen.
Valtavirran taloustieteilijät ovat kritisoineet nykyajan itävaltalaista koulukuntaa 1950-luvulta lähtien ja pitävät sen matemaattisen mallintamisen, ekonometiikan ja makrotaloudellisen analyysin hylkäämistä valtavirran talousteorian tai heterodoksisena.
Teemat Itävallan taloustieteessä
Seuraavassa on joitain ainutlaatuisia teemoja, jotka auttavat määrittelemään ja erottamaan itävaltalaisen koulun.
###Syy-realismi
kuvaa efektejä todellisissa---efekteissä, todellisissa---efekteissä, järjestelmissä, järjestelmissä. Itävallan taloustiede ei lähesty taloutta matemaattisesti ratkaistavana optimointiongelmana tai tilastollisten aggregaattien kokoelmana, joka voidaan luotettavasti mallintaa ekonometrisesti. Itävaltalainen teoria soveltaa verbaalista logiikkaa, itsetutkiskelua ja päättelyä saadakseen hyödyllisiä oivalluksia yksilöllisestä ja sosiaalisesta käyttäytymisestä, jota voidaan soveltaa tosielämän ilmiöihin.
Aika ja epävarmuus
Itävaltalaiselle koululle ajan elementti on aina läsnä taloustieteessä. Kaikki taloudellinen toiminta tapahtuu ajassa ja ajassa, ja se on suunnattu luontaisesti epävarmaan tulevaisuuteen. Kysyntä ja tarjonta eivät ole staattisia käyriä, jotka leikkaavat toisiaan vakaissa tasapainopisteissä; humanististen tieteiden tarjonta ja vaatiminen, jotka toimivat tavaroiden massojen ja tuottajien toimien työntekijöinä Rahaa arvostetaan sen tulevan vaihtoarvon mukaan, ja korot heijastavat ajan hintaa rahassa. Yrittäjät kantavat riskin ja epävarmuuden, kun he yhdistävät taloudellisia resursseja tuotantoprosesseihin ajan mittaan toivoen tulevaa tuottoa.
Tiedotus ja koordinointi
Itävallan taloustieteessä hinnat nähdään signaaleina, jotka kiteyttävät taloushyödykkeiden eri käyttäjien kilpailevat arvot, odotukset taloushyödykkeiden tulevaisuudesta ja taloudellisten resurssien suhteellinen niukkuus. Nämä hintasignaalit vaikuttavat sitten yrittäjien, sijoittajien ja kuluttajien todellisiin toimiin suunnitellun tuotannon ja kulutuksen koordinoimiseksi yksilöiden, ajan ja tilan välillä. Tämä hintajärjestelmä tarjoaa rationaaliset keinot taloudellisesti laskea, mitä tavaroita pitäisi tuottaa, missä ja milloin ne pitäisi tuottaa ja miten ne pitäisi jakaa, ja yritykset kumota tai korvata se keskitetyllä taloussuunnittelulla häiritsevät taloutta.
Yrittäjyys
Yrittäjillä on keskeinen rooli Itävallan talousnäkemyksessä. Yrittäjä on talouden aktiivinen toimija, joka käyttää hinnoista ja koroista saatavaa tietoa taloussuunnitelmien yhteensovittamiseen, arvioi odotettavissa olevia tulevia hintoja ja ehtoja valitakseen vaihtoehtoisista taloussuunnitelmista ja kantaa riskin epävarmasta tulevaisuudesta ottamalla lopullisen vastuu valitun suunnitelman onnistumisesta tai epäonnistumisesta. Itävallan näkemys yrittäjyydestä ei kata vain keksijöitä ja keksijöitä, vaan myös kaikenlaisia yritysten omistajia ja sijoittajia.
Itävallan suhdanneteoria
Austrian Business Cycle Theory (ABCT) yhdistää oivalluksia itävaltalaisen koulun pääomateoriasta; raha, luotto ja korot; ja hintateoria selittää toistuvia nousu- ja laskusyklejä,. jotka ovat ominaisia nykyaikaisille talouksille ja motivoivat makrotalouden alaa. ABCT on yksi itävaltalaisen koulun tunnetuimmista, mutta laajalti väärinymmärretyistä piirteistä.
ABCT:n mukaan, koska talouden tuotantorakenne koostuu monivaiheisista prosesseista, jotka tapahtuvat vaihtelevan ajan kuluessa ja edellyttävät erilaisten täydentävien pääoma- ja työpanosten käyttöä eri ajankohtina, talouden menestys tai epäonnistuminen riippuu ratkaisevasti koordinoinnista. oikeanlaisten resurssien saatavuus oikeissa määrin oikeaan aikaan. Keskeinen työkalu tässä koordinointiprosessissa on korkotaso, koska itävaltalaisen teorian mukaan korot heijastavat ajan hintaa.
Markkinakorko sovittaa yhteen kuluttajien monien, erilaisten kulutushyödykkeiden mieltymysten välillä eri ajankohtina yrittäjien moninaisten suunnitelmien kanssa ryhtyä jatkossa kulutushyödykkeitä tuottaviin tuotantoprosesseihin. Kun rahaviranomainen, kuten keskuspankki, muuttaa markkinakorkoja (laskemalla niitä keinotekoisesti ekspansiivisen rahapolitiikan avulla), se katkaisee tämän keskeisen yhteyden tuottajien ja kuluttajien tulevaisuuden suunnitelmien välillä.
Tämä käynnistää talouden alkubuumin, kun tuottajat käynnistävät investointiprojekteja ja kuluttajat lisäävät nykyistä kulutustaan perustuen vääriin odotuksiin erilaisten tavaroiden tulevasta kysynnästä ja tarjonnasta eri aikoina. Uudet nousukauden investoinnit ovat kuitenkin tuomittu epäonnistumaan, koska ne eivät ole sopusoinnussa kuluttajien tulevaisuuden kulutus-, työvoima- ja säästösuunnitelmien kanssa tai muiden yrittäjien tuottavien suunnitelmien kanssa tuottaa tarvittavia täydentäviä pääomahyödykkeitä tulevaisuus. Tästä johtuen resurssit, joita uudet investointisuunnitelmat tulevaisuudessa vaativat, eivät ole käytettävissä.
Kun tämä tulee ilmi ajan myötä nousevien hintojen ja tuotantopanosten puutteen myötä, uudet investoinnit paljastuvat kannattamattomiksi, syntyy liiketoimien epäonnistumisia ja seurauksena on taantuma. Taantuman aikana tuottamattomat investoinnit realisoidaan, kun talous sopeutuu tuotanto- ja kulutussuunnitelmien tasapainottamiseksi.
Itävaltalaisille taantuma on kieltämättä tuskallinen paranemisprosessi, jonka pakotti puomin epäkoordinaatio. Taantuman pituus, syvyys ja laajuus voivat riippua alkuperäisen ekspansiivisen politiikan koosta ja kaikista (loppujen lopuksi turhiin) yrityksistä lieventää taantumaa tavoilla, jotka tukevat tuottamattomia investointeja tai estävät työ-, pääoma- ja rahoitusmarkkinoita sopeutumasta .
##Kohokohdat
Itävaltalainen koulukunta on taloudellisen ajattelun haara, joka sai alkunsa Itävallasta, mutta jolla on kannattajia ympäri maailmaa, eikä sillä ole erityistä kiintymystä Itävaltaan.
Itävallan koulun tutuin, mutta laajalti väärinymmärretty puoli on Itävallan suhdanneteoria.
Itävaltalaiset taloustieteilijät painottavat syy-seurausprosesseja reaalimaailman taloustieteessä, ajan ja epävarmuuden vaikutuksia, yrittäjän roolia sekä hintojen ja tiedon käyttöä taloudellisen toiminnan koordinoinnissa.
