Vuoden 1974 kauppalaki
Mikä on vuoden 1974 kauppalaki?
Vuoden 1974 kauppalaki on Yhdysvaltain kongressin hyväksymä laki, joka laajentaa Yhdysvaltojen osallistumista kansainväliseen kauppaan ja vähentää kauppakiistoja. Lain säätäminen tapahtui 3. tammikuuta 1975. Laki antoi valtuudet vähentää tai poistaa kaupan esteitä ja parantaa suhteita markkinattomiin kommunistisiin maihin ja kehitysmaihin. Lisäksi lailla toivottiin muutosta haitallisiin ja epäreiluihin kilpailulakeihin.
Vuoden 1974 kauppalain ymmärtäminen
Laki tarjosi helpotusta amerikkalaiselle teollisuudelle, johon lisääntynyt kansainvälinen kauppa vaikutti negatiivisesti, ja asetti tullit kehitysmaista tulevalle tuonnille. Siinä määrättiin myös Yhdysvaltojen toimista sellaisia maita vastaan, joiden tuontitoiminta asetti epäoikeudenmukaisesti amerikkalaisen työvoiman ja teollisuuden epäedulliseen asemaan.
Jälkikäteen tarkasteltuna vuoden 1974 kauppalakia ja sen myöhempiä iteraatioita on käytetty enemmän ulkomaisten markkinoiden avaamiseen Yhdysvaltojen viennille ja investoinneille kuin amerikkalaisen teollisuuden suojelemiseen epäreilulta ulkopuolelta.
Kansainvälinen kauppa on pitkään ollut kiistanalainen poliittinen ja taloudellinen kysymys. Vastustajat väittävät, että se vie työpaikkoja kotitalouksilta. Kannattajat vastustavat sitä, että vaikka kansainvälinen kauppa saattaa pakottaa kotimaiset työntekijät siirtymään muihin työhön, vapaakauppa hyödyntää täysimääräisesti erikoistumista ja työnjakoa parantaakseen taloudellisia olosuhteita kaikissa osallistuvissa maissa.
Vuoden 1974 kauppalain tarkoituksena oli edistää avoimen, syrjimättömän ja oikeudenmukaisen maailmantalousjärjestelmän kehitystä. Reilu maailmanlaajuinen järjestelmä edistäisi reilua ja vapaata kilpailua Yhdysvaltojen ja ulkomaiden välillä. Sen tarkoituksena oli myös edistää Yhdysvaltojen talouskasvua ja täystyöllisyyttä Yhdysvalloissa.
Yhdysvaltain perustuslain pykälän II on tulkittu antavan presidentille valtuudet harjoittaa ulkopolitiikkaa. Kuitenkin I artiklan 8 jakso antaa kongressille valtuudet määrätä ja kerätä tulleja sekä säännellä ulkomaista kauppaa.
Siksi kongressin on delegoitava presidentille mahdollisuus hallita kauppaa muiden maiden kanssa. Vaikka vuoden 1974 kauppalaki myönsi presidentille valtuudet käydä kauppaneuvotteluja, kongressi rajoitti presidentin toimivaltaa vaatimalla päättäväisyyttä, että mikään sopimus ei vaaranna kansallista turvallisuutta ja edistäisi lain tavoitteita.
Muutokset globaalissa taloudessa, joiden alaisina Yhdysvaltain kauppalakeja laadittiin, johtivat lain luomiseen.
Kauppalain nopeutettu menettely
Vuoden 1974 kauppalaki antoi presidentille nopeutetun valtuudet neuvotella kauppasopimukset, jotka kongressi voi hyväksyä tai hylätä, mutta joita ei voi muuttaa tai kumota. Lain nojalla perustetun nopeutetun valtuutuksen oli määrä päättyä vuonna 1980. Sitä jatkettiin kuitenkin kahdeksalla vuodella vuonna 1979 ja uudelleen vuonna 1988. Vuoden 1988 pidennys kesti vuoteen 1993, jotta Uruguayn kierrosta voitaisiin neuvotella tulli- ja kauppasopimus ( GATT).
Laki sai toisen jatkon huhtikuuhun 1994, päivää sen jälkeen, kun Uruguayn kierros päättyi, kun Marrakeshin sopimus muutti GATTin Maailman kauppajärjestöksi (WTO). Vuoden 2002 kauppalaki palautti nopeutetun tien. Obaman hallinto haki myös pikaisen vallan uusimista vuonna 2012.
Tosimaailman esimerkki vuoden 1974 kauppalaista
Vuoden 1974 kauppalakiin vedottiin äskettäin entisen presidentin Trumpin kauppasodan vuoksi Kiinan ja muiden maiden kanssa, joista Yhdysvallat tuo tavaroita. Kansainvälinen kauppahallinto toteaa kauppalain 301 §:stä seuraavaa:
"Vuoden 1974 kauppalain pykälä 301 antaa Yhdysvalloille valtuudet panna täytäntöön kauppasopimuksia, ratkaista kauppakiistoja ja avata ulkomaiset markkinat Yhdysvaltojen tavaroille ja palveluille. Se on tärkein lakisääteinen viranomainen, jonka nojalla Yhdysvallat voi määrätä kauppapakotteita ulkomaille, jotka joko rikkovat kauppasopimuksia tai harjoittavat muita epäreiluja kauppatapoja. Kun neuvottelut loukkaavan kauppakäytännön poistamiseksi epäonnistuvat, Yhdysvallat voi ryhtyä toimiin nostaakseen tuontitulleja vieraan maan tuotteille keinona tasapainottaa menetetyt myönnytykset."
Kuten Cato-instituutti raportoi, vuonna 2018 entinen presidentti Trump käytti vuoden 1962 kaupan laajentamislain pykälää 232 määrätäkseen kauppasakkoja tuontiterästuotteille. Lisätariffien käyttöönotto tapahtui ilman kongressin hyväksyntää. Ajatushautomo lainaa hänen vetoamuksensa jaksoon 301:
"[T]rumpin hallinto ilmoitti tulleista 50 miljardin dollarin arvoiselle tuonnille Kiinasta väitettyjen epäreilujen käytäntöjen, kuten pakotetun teknologian siirron ja henkisen omaisuuden varkauksien vuoksi. Kun Peking kosti tulleilla yhdysvaltalaisille maataloustuotteille, Trump ilmoitti iskevänsä toiset 200 miljardia dollaria tuontitulleista Kiinasta."
Kohokohdat
Se loi presidentille nopeutetun valtuuden neuvotella kauppasopimukset, jotka kongressi voi hyväksyä tai hylätä, mutta ei voi muuttaa tai hylätä.
Laki helpotti amerikkalaisia teollisuudenaloja, joihin kansainvälisen kaupan lisääntyminen vaikutti negatiivisesti, ja asetti tulleja kehitysmaiden tuonnille.
Se on avannut ulkomaiset markkinat Yhdysvaltojen viennille.
Vuoden 1974 kauppalaki on kongressin hyväksymä laki, jolla laajennetaan Yhdysvaltojen osallistumista kansainväliseen kauppaan ja vähennetään kauppakiistoja.
