V-muotoinen palautus
Mikä on V-muotoinen palautus?
V-muotoinen elpyminen on eräänlainen talouden taantuma ja elpyminen, joka muistuttaa "V"-muotoa kartoituksessa. Erityisesti V:n muotoinen elpyminen edustaa taloudellisten mittareiden kaavion muotoa, jonka ekonomistit luovat tarkastellessaan taantumia ja elpymistä. V-muotoinen elpyminen tarkoittaa jyrkkää nousua takaisin edelliseen huippuun näiden mittareiden jyrkän laskun jälkeen.
V-muotoisen palautuksen ymmärtäminen
V-muotoinen elpyminen on yksi lukemattomista laman- ja toipumiskaavion muodoista, mukaan lukien L-muotoinen, W-muotoinen,. U-muotoinen ja J-muotoinen. Jokainen elpymistyyppi edustaa talouden terveyttä mittaavan taloudellisten mittareiden kaavion yleistä muotoa. Taloustieteilijät kehittävät näitä kaavioita tarkastelemalla asiaankuuluvia talouden terveyden mittareita, kuten työllisyysastetta, bruttokansantuotetta (BKT) ja teollisuustuotantoindeksejä.
V-muotoisessa elpymisessä jyrkän taloudellisen taantuman kokenut talous kokee nopean ja voimakkaan elpymisen. Tällaista elpymistä vauhdittaa yleensä taloudellisen toimeliaisuuden merkittävä muutos, joka johtuu kulutuskysynnän ja yritysten investointimenojen nopeasta sopeutumisesta. Talouden nopean sopeutumisen ja nopean elpymisen vuoksi tärkeimmissä makrotaloudellisen suorituskyvyn mittareissa V-muotoista elpymistä voidaan pitää taantuman talouden parhaimpana skenaariona.
Ne, jotka ovat kiinnostuneita oppimaan lisää v-muotoisista palautuksista ja muista taloudellisista aiheista, saattavat haluta ilmoittautua yhdelle parhaista tällä hetkellä saatavilla olevista sijoituskursseista.
Historiallisia esimerkkejä V-muotoisesta palautumisesta
Kaksi taantuman ja elpymisen jaksoa Yhdysvalloissa erottuvat esimerkkeinä V-muotoisista elpymisestä.
Lama 1920-1921
Vuonna 1920 USA joutui jyrkän lamaan, jonka pelättiin olevan vakava lama. Yhdysvaltain talous sopeutui edelleen suurista muutoksista julkisissa menoissa, teollisessa toiminnassa ja infloivassa rahapolitiikassa, jotka oli suunnattu sotatoimiin ensimmäisen maailmansodan aikana. Se oli myös levoton vuosien 1918–1920 espanjainfluenssapandemian vaikutuksista.
Vuoteen 1919 mennessä ensimmäinen maailmansota oli päättynyt, ja yli 1,5 miljoonaa sotilasta palasi kotiin sodasta ja tulvi talouteen uusia työntekijöitä. Samanaikaisesti liittovaltion hallitus leikkasi menoja 65 prosentilla, mukaan lukien sulkemalla ammustehtaita, joita ei enää tarvittu sotatoimiin. Federal Reserven rahapolitiikka ei auttanut, sillä se nosti diskonttokorkoa,. joka oli sen tärkein politiikan työkalu tuolloin, 244 peruspisteellä (eli 2,44 %). Talouden korot nousivat 7 prosenttiin vuoden 1920 puoliväliin mennessä.
Seurauksena oli, että vuoden 1920 sodanjälkeisessä taloudessa tuotanto laski yli 32 %, työttömyys nousi 12 %:iin, kun taas yritykset epäonnistuivat ja monien muiden voittojen lasku oli 75 %. Vaikutus rahoitusmarkkinoihin oli tuhoisa, kun Dow Jones Industrial Average (DJIA) putosi 47 % samana vuonna.
Nykyaikaisten standardien mukaan raha- ja finanssipoliittiset toimet olivat täysin riittämättömiä syvään taantumaan. Tunnettuamme työttömyysvakuutusta ei vielä ollut olemassa, vaikka taantuman myöhään perustettiin valtion ja paikalliset komiteat antamaan apua. Liittohallituksen menoleikkaus koko taantuman ajan, jota nykyään kutsuttaisiin supistavaksi finanssipolitiikaksi,. käytännössä taatusti pahensi taantumaa.
Rahapolitiikan rintamalla Federal Reserve nosti korkoja vuonna 1919 ja vuoden 1920 alussa, mikä on supistuvaa, koska se vähentää lainoja, mikä vähentää rahan tarjontaa taloudessa. Fed laski sitten korkoja myöhään talouden elpyessä vuonna 1921, ja vuoteen 1923 mennessä korot olivat 3 %. Vuosien 1919–1923 rahapolitiikka olisi päinvastoin kuin mitä poliittiset päättäjät todennäköisesti tekisivät nykyään.
Nämä ilmeiset politiikkavirheet johtivat jyrkkään, V-muotoiseen elpymiseen, kun epäonnistuneet yritykset likvidoitiin nopeasti ja niiden varat siirrettiin uusiin käyttötarkoituksiin, yrityksiin ja toimialoihin. Hinnat ja palkat laskivat ja mukautuivat vastaamaan uutta tuotannon ja kulutuksen rakennetta sodanjälkeisessä, pandemian jälkeisessä ja yhä kaupungistuvassa yhteiskunnassa.
Työntekijät löysivät uusia työpaikkoja uusilta yrityksiltä ja aloilta, ja talous toipui nopeasti ja siirtyi uuteen kasvukauteen, joka tunnetaan nimellä Roaring Twenties. Tämän seurauksena työttömyysaste laski 2,4 prosenttiin ja bruttokansantuote (BKT) nousi 4,2 prosenttia vuodessa vuoteen 1929 asti.
Vuoden 1953 taantuma
Vuoden 1953 taantuma Yhdysvalloissa on toinen selkeä esimerkki V-muotoisesta elpymisestä. Tämä taantuma oli suhteellisen lyhyt ja lievä, ja BKT laski vain 2,2 prosenttia ja työttömyysaste oli 6,1 prosenttia. Kasvu alkoi hidastua vuoden 1953 kolmannella neljänneksellä, mutta vuoden 1954 viimeisellä neljänneksellä vauhti oli jälleen selvästi trendin yläpuolella. Siksi tämän taantuman ja elpymisen kaavio edustaisi V-muotoa.
Kuten vuosina 1920-21, tärkeä nopeaan toipumiseen edennyt tekijä oli (nykyaikaisten standardien mukaan villisti sopimaton) poliittinen vastaus tai pikemminkin sen puute. Fedin rahapoliittinen vastaus oli alituinen, sillä diskonttokorko laski puoli prosenttiyksikköä ja taantuman loppuvaiheessa fed -rahastokorko kolme neljäsosaa. Tämä on heikoin rahapoliittinen vastaus toisen maailmansodan jälkeisellä aikakaudella. Finanssipolitiikan osalta liittohallitus ei ryhtynyt toimenpiteisiin menojen lisäämiseksi ja yleisesti tiukensi finanssipolitiikkaa taantuman ja elpymisen aikana mitattuna korkean työllisyyden budjetin ylijäämällä, joka on mittari taloustieteilijöiden suosimasta finanssipolitiikan suunnasta.
Jälleen hillitty suhtautuminen raha- ja finanssipolitiikkaan taantuman edessä helpotti sitä seurannutta V-muotoista elpymistä. Elpymistä haittaa se, että työttömyys jatkoi nousuaan vielä julistetun taantuman päätyttyäkin, huippunsa syyskuussa 1954, mahdollisesti johtuen Yhdysvaltain keskuspankin politiikan siirtymisestä koronlaskuihin vuonna 1954, mikä saattoi hidastaa elpymistä.
Kohokohdat
V-muotoiselle elpymiselle on tyypillistä nopea ja jatkuva talouden suorituskyvyn mittareiden elpyminen jyrkän talouden laskun jälkeen.
Talouden sopeutumisen ja makrotaloudellisen suorituskyvyn elpymisen nopeuden vuoksi V-muotoinen elpyminen on taantuman kannalta paras mahdollinen skenaario.
Yhdysvalloissa vuosien 1920-21 ja 1953 taantumia seuranneet elpymiset ovat esimerkkejä V:n muotoisista elpymisestä.
