Systemaattinen nostoaikataulu
Mikä on järjestelmällinen kotiutusaikataulu?
Järjestelmällinen nostoaikataulu on tapa nostaa varoja annuiteettitililtä, joka määrittää annuiteetin saajalle suoritettavien maksujen määrän ja tiheyden. Eläkkeelle ei ole taattu elinikäisiä maksuja, kuten tavallisessa annuitisation menetelmässä, mutta ne tarjoavat eläkkeelle jääville tuloja.
Järjestelmällisen nostoaikataulun avulla käyttäjä valitsee sen sijaan nostaa varoja tililtä, kunnes se on tyhjennetty, ja kantaa riskin, että varat ehtyvät ennen kuolemaa.
Systemaattisen nostoaikataulun ymmärtäminen
Järjestelmällisiä nostoja sovelletaan usein sijoitusrahastoihin, annuiteetteihin ja toisinaan välitystileihin. Järjestelmälliset nostoaikataulut mahdollistavat sijoitusosuuksien realisoinnin, jotta saadaan suunnitelmassa ilmoitettu määrä nostoja.
Erityisiä huomioita
Vaihtoehtoja systemaattisille nostoaikatauluille ovat aikaperusteisen segmentointimenetelmän eli bucket-strategian käyttöönotto; ostaa välittömän annuiteetin vakuutusyhtiöltä ja elää yhtiön maksamalla kuukausittaisella etuudella. Muita nostomenetelmiä voivat olla säästöjen sijoittaminen ja vain korkojen ja osinkojen käyttäminen sekä vuoden nostojen sijoittaminen rahamarkkinarahastoon kuukausittaisia nostoja varten. Tässä viimeisessä menetelmässä varoja täydennetään jokaisen vuoden lopussa myymällä pois korkeimman tuoton sijoitukset. Kaikki kolme suunnitelmaa voivat tarjota tuloja eläkeläiselle.
Järjestelmällinen nostoaikataulu voidaan asettaa maksettavaksi kuukausittain, neljännesvuosittain, puolivuosittain tai vuosittain.
Systemaattisen nostoaikataulun edut ja haitat
Järjestelmällisen kotiutusaikataulun etuna on, että sillä voidaan keventää henkilön varallisuudenhoitostrategiaa erityisesti eläkkeelle jäämisen aikana. Se voi auttaa myös verotuksen tullessa.
Sijoittaja, joka valitsisi tämän nostotavan annuitisation sijaan, ei rajoittuisi tiettyyn rahamäärään joka kuukausi ja voisi itse asiassa nostaa varat tililtä tarvittaessa suhteellisen nopeasti. Mahdollisuus saada varoja voi olla hyödyllistä hätätilanteissa.
Haittapuolena on, että se ei takaa eläkkeensaajalle elinikäistä tulovirtaa, vaan riski odotettua pidemmästä eliniästä asetetaan eläkkeensaajan harteille eikä eläkettä tarjoavan vakuutusyhtiön harteille. Jos annuiteetti loppuu, eläkeläinen tarvitsee muita tulonlähteitä eläkkeensä rahoittamiseksi.
Esimerkki systemaattisesta nostoaikataulusta
Ajatellaanpa esimerkiksi annuitanttia, joka omistaa neljä sijoitusrahastoa. Rahasto A omistaa 35 % kaikista rahastoista, rahasto B omistaa 30 %, rahasto C 20 % ja rahasto D 15 %. Jos annuiteetin saaja ottaa käyttöön 2 000 dollarin kuukausittaisen noston, nostosummasta 700 dollaria (35 %) tulee rahastosta A, 600 dollaria (30 %) rahastosta B, 400 dollaria (20 %) rahastosta C ja 300 dollaria ( 15 prosenttia tulisi rahastosta D.
Kohokohdat
Systemaattinen nostoaikataulu on tapa nostaa varoja annuiteettitililtä.
Eläkemaksuista on maksettava veroa, koska ne ovat tulomuoto, vaikka ne kasvavatkin verovelvoitteella.
Monet ihmiset ostavat annuiteettituotteen tarjotakseen tasaisen ja luotettavan tulovirran eläkkeellä.
Vakioannuitisaatiomenetelmä tarjoaa taatut elinikäiset maksut, toisin kuin järjestelmällinen nostoaikataulu.
