diskonttopankki
Mikä on alennustalo?
Rahoitusmaailmassa alennustalo on yritys, joka on erikoistunut vekselien tai velkakirjojen kauppaan, diskonttaukseen ja neuvottelemiseen. Sen liiketoimet suoritetaan yleensä suuressa mittakaavassa transaktioilla, jotka sisältävät myös valtion obligaatioita ja valtion velkasitoumuksia.
Myös laskunvälittäjinä tunnetut alennustalot toimivat pääasiassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja niillä oli keskeinen rooli siellä finanssijärjestelmässä 1990-luvun puoliväliin asti. Vuoteen 2000 mennessä brittiläiset alennustalot lakkasivat olemasta erillisinä rahoituslaitoksina. Niitä ei enää ole erillisinä rahoituslaitoksina, vaikka jotkut ovat edelleen Intiassa ja muissa maissa.
Alennustalon ymmärtäminen
Alennustalot syntyivät 1820-luvulta, ja ne olivat aikoinaan Lontoon rahamarkkinajärjestelmän ytimessä. Niitä palvellaan käytännössä rahanlainaajina, jotka osallistuvat vekseleiden ja muiden rahoitustuotteiden, kuten rahamarkkinaarvopapereiden, tiettyjen valtion obligaatioiden ja pankkiakseptien (BA) ostamiseen ja diskonttaukseen. Tarjoamalla valmiit markkinat lyhytaikaisille valtion takaamille arvopapereille ja muille rahamarkkinainstrumenteille ja diskonttaamalla lyhytaikaisia velvoitteita muille rahoituksen tarpeessa oleville rahoituslaitoksille ne tarjosivat likviditeettiä rahan jälkimarkkinoille.
Alennustalo, joka on erikoistunut lyhytaikaisten rahoitusarvopapereiden diskonttaukseen ja toimi välittäjänä lainanantajan ja lainanottajan välillä neuvotellen erilaisten sijoitustodistusten (CD), yritystodistusten ja muiden edellä mainittujen rahamarkkinainstrumenttien ostosta alle nimellisarvolla. Näiden lyhytaikaisten arvopapereiden kautta he lainasivat varoja liikepankeilta markkinakorkoa alhaisemmalla korolla ja lainasivat näitä varoja lainaajille hieman korkeammalla korolla. Korkoero muodosti halpatalolle voiton.
Alennuspankit ja rahoitusjärjestelmä
Englannin keskuspankki (BoE) otti suoraan yhteyttä alennusmyymälöihin torjuakseen päivittäisten varojen ja luottojen puutetta pankkienvälisillä markkinoilla. Talouden rahan tarjonnan säätelemiseksi pankki toteuttaa avomarkkinaoperaatioita, joihin liittyy pankissa olevien varojen määrän laajentamista tai supistamista. Se teki tämän kerran yksinomaan tarjoamalla lainoja alennustaloihin yritystodistusten tai valtion takaamien arvopapereiden kautta.
Alennustalot käyttivät lainoja rahamarkkinoiden arvopapereiden ostamiseen liikepankeilta, jolloin nämä pankit pystyivät tyydyttämään tilapäiset laina- tai kassavarantarpeensa. Näin tehdessään alennustalot toimivat välittäjinä keskuspankin ja liikepankkijärjestelmän välillä Englannissa. Nostamalla tai laskemalla diskonttokorkoa – korkoa, jolla keskuspankki lainaa varoja pankkijärjestelmälleen – Englannin keskuspankki voi hallita lainanottokustannuksia ja itse asiassa rahan tarjontaa.
Halpatalon ei kuitenkaan välttämättä tarvinnut lainata varoja keskuspankista ensin lainatakseen liikepankkeja. Se toimi myös päinvastaisessa skenaariossa. Rahaa tarvitsevat pankit myivät halpatalolle yritystodistuksia, mikä sai kaupasta pienen eron. Nämä setelit myytäisiin laitoksille, joilla oli ylijäämää käteistä, jotka tarjosivat lainattaviksi varat. Englannin keskuspankki puolestaan diskonttaa alennustalon laskut ja säilytti siten suoran yhteyden rahamarkkinoihin ja taloudessa vallitseviin korkoihin.
Alennustalon hylkääminen
Alennustalojärjestelmä syntyi epävirallisesta vekselien välittäjien verkostosta, joka osti vekselit ja myi ne Englannin keskuspankille. Alennustalojärjestelmä perustettiin virallisesti Iso-Britanniaan vuoden 1825 talouskriisin jälkeen. Se pysyi käytännössä muuttumattomana 150 vuotta. Siellä oli 12 alennustaloa, jotka kaikki sijaitsevat Cityssä (Lontoon finanssialueella), ja niillä oli monopoli päivittäisessä asioinnissa Englannin keskuspankin kanssa vekselien ja vähäisemmässä määrin vekselien ( Brittiläisen valtion arvopaperit, samanlaisia Yhdysvaltain valtion velkasitoumukset ja joukkovelkakirjat).
Sähköinen kaupankäynti, johdannaismarkkinoiden käynnistäminen ja repomarkkinoiden kasvu alkoivat tarjota kilpailua halpatalojen palveluille 1980-luvun alussa. Mutta heidän kuolemansa kuului 1990-luvun puolivälissä, kun Englannin keskuspankki alkoi muuttaa radikaalisti tapaa, jolla se asetti korkoja ja säänteli rahan tarjontaa. Vuonna 1996 se lopetti alennusmyymälöiden etuoikeutetun aseman avaamalla lyhytaikaisten rahamarkkinainstrumenttien kaupat laajalle joukolle pankkeja, taloyhtiöitä ja arvopaperiyrityksiä sekä Isossa-Britanniassa että ulkomailla.
Vuoteen 2000 mennessä kaikki brittiläiset halpatalot lopettivat toimintansa.
Viimeisin suljettava alennusmyyjä oli Gerrard & King marraskuussa 2000.
Kaikilla Ison-Britannian kansainvälisillä pankeilla on nyt suuret valtiovarainosastot, jotka käyvät kauppaa valtion obligaatioilla ja instrumenteilla yleiseurooppalaisella tasolla.
Erityisiä huomioita
Yhdysvalloissa alennusmyymälöillä tarkoitetaan suurta vähittäiskauppaa, joka voi tarjota kestokulutushyödykkeitä tavanomaista listahintaa alhaisemmalla hinnalla, koska se voi ostaa irtotavarana ja käyttää kulujen hallintamenetelmiä.
##Kohokohdat
Diskontotalot ovat rahoituslaitoksia, jotka toimivat rahan lainaajina tai välittäjinä kaupallisten lainanantajien ja lainanottajien välillä käyden kauppaa erilaisilla lyhytaikaisilla arvopapereilla ja instrumenteilla.
Vuoteen 2000 mennessä brittiläiset halpaliikkeet lakkasivat olemasta erillisinä rahoituslaitoksina.
Pääasiassa Isossa-Britanniassa sijaitsevat alennustalot tarjosivat aikoinaan valmiita jälkimarkkinoita, mikä varmisti Ison-Britannian rahajärjestelmän likviditeetin. Englannin keskuspankki toimi usein alennustalojen kautta auttaakseen säätelemään rahan tarjontaa, asettamaan korkoja ja myöntämään luottoja liikepankeille.
