Laajennuspolitiikka
Mikä on laajentava politiikka?
Ekspansiivinen eli löysä politiikka on eräs makrotalouspolitiikan muoto, jolla pyritään edistämään talouskasvua. Ekspansiivinen politiikka voi koostua joko raha- tai finanssipolitiikasta (tai näiden yhdistelmästä). Se on osa keynesiläisen taloustieteen yleistä politiikkaohjetta, jota käytetään talouden taantumien ja taantumien aikana suhdannevaihteluiden heikkenemisen hillitsemiseksi .
Laajentuvan politiikan ymmärtäminen
Ekspansiivisen politiikan perustavoitteena on lisätä kokonaiskysyntää yksityisen kysynnän vajeiden kompensoimiseksi. Se perustuu keynesiläisen taloustieteen ajatuksiin, erityisesti siihen, että taantumien pääasiallinen syy on kokonaiskysynnän puute. Elvyttävällä politiikalla pyritään lisäämään yritysten investointeja ja kulutusta lisäämällä rahaa talouteen joko suorilla julkisen talouden alijäämämenoilla tai lisäämällä lainoja yrityksille ja kuluttajille.
Finanssipolitiikan näkökulmasta hallitus toteuttaa ekspansiivista politiikkaa budjetointityökaluilla, jotka antavat ihmisille enemmän rahaa. Kulujen lisääminen ja verojen leikkaaminen budjettialijäämien synnyttämiseksi tarkoittaa, että hallitus sijoittaa enemmän rahaa talouteen kuin se ottaa pois. Elvyttävä finanssipolitiikka sisältää veronalennuksia, siirtomaksuja, alennuksia ja julkisten menojen lisäämistä hankkeisiin, kuten infrastruktuurin parantamiseen.
Se voi esimerkiksi lisätä valtion harkinnanvaraisia menoja ja tuoda talouteen enemmän rahaa valtion sopimusten kautta. Lisäksi se voi alentaa veroja ja jättää suuremman määrän rahaa ihmisten käsiin, jotka sitten kuluttavat ja investoivat.
Ekspansiivinen rahapolitiikka toimii laajentamalla rahan tarjontaa tavallista nopeammin tai alentamalla lyhyitä korkoja. Sen säätelevät keskuspankit, ja se syntyy avomarkkinaoperaatioiden, varantovaatimusten ja korkojen asettamisen kautta. Yhdysvaltain keskuspankin ekspansiivinen politiikka aina, kun se alentaa liittovaltion rahastojen viitekorkoa tai diskonttokorkoa, pienentää pankkien pakollisia varoja tai ostaa, käyttää valtion joukkovelkakirjalainoja avoimilla markkinoilla. Quantitative Easing tai QE on toinen ekspansiivisen rahapolitiikan muoto.
Federal Reserve ilmoitti 27.8.2020, että se ei enää nosta korkotasoa työttömyyden alenemisen vuoksi, jos inflaatio pysyy alhaisena. Se muutti myös inflaatiotavoitteensa keskimääräiseksi, mikä tarkoittaa, että se antaa inflaation nousta jonkin verran yli 2 %:n tavoitteensa kompensoidakseen kausia, jolloin se oli alle 2 %.
Esimerkiksi kun liittovaltion rahastojen viitekorkoa lasketaan, keskuspankilta lainaamisen kustannukset pienenevät, mikä antaa pankeille paremmat mahdollisuudet saada käteistä, jota voidaan lainata markkinoilla. Kun varantovelvoite laskee, pankit voivat lainata suuremman osan pääomastaan kuluttajille ja yrityksille. Kun keskuspankki ostaa velkainstrumentteja, se lisää pääomaa suoraan talouteen.
Ekspansiivisen rahapolitiikan riskit
Ekspansiivinen politiikka on suosittu työkalu suhdannesyklin hitaan kasvun jaksojen hallintaan, mutta siihen liittyy myös riskejä. Näihin riskeihin kuuluvat makrotalouden, mikrotalouden ja poliittisen talouden kysymykset.
Sen arvioiminen, milloin harjoittaa ekspansiivista politiikkaa, kuinka paljon tehdä ja milloin lopettaa, vaatii pitkälle kehitettyä analyysiä ja sisältää huomattavia epävarmuustekijöitä. Liiallinen laajentaminen voi aiheuttaa sivuvaikutuksia, kuten korkean inflaation tai talouden ylikuumenemisen. On myös viivettä sen välillä, milloin politiikka tehdään ja milloin se toimii läpi talouden.
Tämä tekee ajantasaisen analyysin lähes mahdottomaksi, jopa kokeneimmille taloustieteilijöille. Varovaisten keskuspankkijohtajien ja lainsäätäjien on tiedettävä, milloin rahan tarjonnan kasvu pysäytetään tai jopa käännettäisiin ja siirrytään supistavaan politiikkaan,. mikä edellyttäisi ekspansiivisen politiikan vastakkaisia toimia, kuten korkojen nostamista.
Elvyttävä finanssi- ja rahapolitiikka uhkaa jopa ihanteellisissa olosuhteissa aiheuttaa mikrotaloudellisia vääristymiä taloudessa. Yksinkertaisissa talousmalleissa ekspansiivisen politiikan vaikutukset kuvataan usein talouden rakenteeseen nähden neutraaleina, ikään kuin talouteen syötetty raha jakautuisi tasaisesti ja välittömästi talouteen.
Käytännössä sekä raha- että finanssipolitiikka toimivat jakamalla uutta rahaa tietyille henkilöille, yrityksille ja toimialoille, jotka sitten käyttävät ja kierrättävät uutta rahaa muulle taloudelle. Kokonaiskysynnän yhtenäisen lisäämisen sijaan tämä tarkoittaa, että ekspansiiviseen politiikkaan kuuluu aina ostovoiman ja varallisuuden tehokas siirto aiemmilta vastaanottajilta uuden rahan myöhemmille vastaanottajille.
Lisäksi, kuten mikä tahansa hallituksen politiikka, ekspansiivinen politiikka on mahdollisesti haavoittuva tiedotus- ja kannustinongelmille. Elvyttävän politiikan talouteen syöttämien rahojen jakamiseen voi ilmeisesti liittyä poliittisia näkökohtia. Ongelmia,. kuten vuokranhaku- ja pääagenttiongelmat , ilmaantuu helposti aina, kun suuria julkisia summia on jaossa. Ja määritelmän mukaan ekspansiiviseen politiikkaan, olipa se sitten vero- tai rahapolitiikka, kuuluu suurten julkisten rahasummien jakaminen.
Esimerkkejä laajentavasta politiikasta
Tärkeä esimerkki ekspansiivisesta politiikasta on vuoden 2008 finanssikriisin jälkeinen vastaus, kun keskuspankit ympäri maailmaa laskivat korot lähelle nollaa ja toteuttivat mittavia elvytysohjelmia. Yhdysvalloissa tähän sisältyi American Recovery and Reinvestment Act -laki ja Yhdysvaltain keskuspankin useat määrälliset kevennyskierrokset . Yhdysvaltain poliittiset päättäjät käyttivät ja lainasivat biljoonia dollareita Yhdysvaltain taloudelle tukeakseen kotimaista kokonaiskysyntää ja tukeakseen rahoitusjärjestelmää.
Tuoreessa esimerkissä öljyn hinnan lasku vuodesta 2014 vuoden 2016 toiseen neljännekseen sai monien talouksien hidastumaan. Kanada kärsi erityisen ankarasti vuoden 2016 ensimmäisellä puoliskolla, sillä lähes kolmannes sen koko taloudesta on energiasektorilla. Tämä aiheutti pankkien voittojen laskun, mikä teki kanadalaiset pankit alttiiksi epäonnistumiselle.
Taistellakseen näitä alhaisia öljyn hintoja vastaan Kanada toteutti ekspansiivista rahapolitiikkaa alentamalla korkoja maan sisällä. Elvyttävällä politiikalla pyrittiin vauhdittamaan talouskasvua kotimaassa. Politiikka merkitsi kuitenkin myös kanadalaisten pankkien nettokorkomarginaalien laskua, mikä pienensi pankkien voittoja.
##Kohokohdat
Elvyttävällä politiikalla pyritään ehkäisemään tai hillitsemään talouden taantumia ja taantumia.
Elvyttävällä politiikalla pyritään piristämään taloutta lisäämällä kysyntää raha- ja finanssipoliittisin elvytyksin.
Vaikka ekspansiivinen politiikka on suosittu, se voi sisältää merkittäviä kustannuksia ja riskejä, mukaan lukien makrotalouden, mikrotalouden ja poliittisen talouden kysymykset.
