Verotuksen neutraalisuus
Mitä on verotuksen neutraalisuus?
Verotuksen neutraalisuus viittaa julkisen talouden periaatteeseen tai tavoitteeseen, jonka mukaan hallituksen finanssipoliittiset päätökset (verotus, menot tai lainanotto) voivat tai niiden pitäisi välttää vääristämästä yritysten, työntekijöiden ja kuluttajien taloudellisia päätöksiä. Politiikan muutosta voidaan pitää talouden kannalta neutraalina joko makro- tai mikrotaloudellisessa mielessä (tai molemmissa).
Makrotalouden kannalta ajatus fiskaalisesti neutraalista politiikasta on sellainen, jossa verotus ja valtion menot eivät stimuloi tai vähennä kysyntää. Mikrotaloudellisessa mielessä verotuksellisesti neutraalia politiikkaa ei kannusteta (kannustaa tai lannistaa) minkäänlaisiin liiketoimiin tai taloudellisiin toimiin suhteessa muihin. Verotuksen neutraalisuus voi myös viitata tiukasti politiikan muutoksen vaikutuksiin julkiseen talouteen, koska se ei lisää tai vähennä ennustettua budjettialijäämää tai -ylijäämää.
Kuinka verotuksen neutraalisuus toimii
Koska termiä verotuksen neutraalisuus voidaan soveltaa useissa eri merkityksissä, sen merkityksen ymmärtämiseksi on tärkeää ymmärtää konteksti ja tarkoitus, johon sitä käytetään.
Budjetin puolueettomuus
Tiukka budjettineutraliteetti tarkoittaa sitä, että politiikan muutos ei johda nettomuutokseen julkisyhteisön kokonaisbudjettitaseessa. Tässä mielessä verotuksellisesti neutraalin politiikan muutoksen aiheuttamat uudet menot odotetaan kompensoituvan kokonaan syntyneillä lisätuloilla; politiikan muutoksen nettovaikutus on neutraali suhteessa julkisen talouden tasapainoon.
Esimerkiksi politiikka, joka koskee verohyvitysten myöntämistä uusien autojen ostoon ja bensiiniveron korotusta, saattaa olla verotuksellisesti neutraalia, jos veronkorotus riittää kattamaan verohyvitysten kustannukset.
Tätä voidaan pitää toivottavana ominaisuutena, ja se voi lisätä todennäköisyyttä, että käytäntömuutos hyväksytään ja saatetaan voimaan. Lakisääteiset jako-jakosäännöt voisivat kannustaa tai jopa velvoittaa siihen, että jotkin tai kaikki uudet poliittiset toimenpiteet ovat tässä mielessä verotuksellisesti neutraaleja.
Makrotalouden puolueettomuus
Makrotalouden finanssipolitiikan alalla julkisen talouden alijäämämenoja tai budjettiylijäämiä rohkaistaan keinona lisätä tai vähentää kokonaisdemiä ja taloutta makrotalouden kasvun vakauttamiseksi ja taantumien välttämiseksi . Tilannetta, jossa menot ylittävät verotulot, kutsutaan a julkisen talouden alijäämää ja vaatii hallituksen lainaamaan rahaa vajeen kattamiseksi. Kun verotulot ylittävät menot, syntyy julkisen talouden ylijäämää ja ylijäämäraha voidaan sijoittaa tulevaa käyttöä varten.
Tasapainoinen budjetti on esimerkki verotuksen neutraalisuudesta, jossa valtion menot katetaan lähes täsmälleen verotuloilla – toisin sanoen jossa verotulot ovat yhtä suuret kuin julkiset menot. Finanssineutraalius tarkoittaa tässä mielessä, että hallituksen yleinen finanssipolitiikka on neutraalia suhteessa talouden kokonaiskysyntään. Koska hallituksella ei ole ylijäämää eikä budjettialijäämää, keynesiläisen taloustieteen mukaan tämäntyyppinen finanssipolitiikka ei laajenna eikä supista kokonaiskysyntää.
Jatkaen esimerkkiä autoveron hyvityksestä ja bensiinin verojen korotuksesta, on selvää, että tällainen politiikka on myös verotuksellisesti neutraalia makrotalouden kannalta, mikäli uusien autojen lisääntynyt kysyntä kompensoituu bensiinin vähentyneellä kysynnällä, mikä ei luo nettoa. kokonaiskysynnän muutos.
Mikrotaloudellinen puolueettomuus
Mikrotaloudellisessa mielessä verotuksen neutraalisuus keskittyy ajatukseen, että hallituksen politiikka voi vaikuttaa yksilön taloudelliseen käyttäytymiseen. Mielellään neutraali finanssipolitiikka on sellaista, joka jättää yksilön itse päättää työskennellä, kuluttaa, säästää, sijoittaa tai osallistua muihin taloudellisiin toimiin.
Tämäntyyppinen verotuksen neutraalisuus keskittyy verotusmekanismien suunnitteluun, koska ei ole koskaan mahdollista, että valtion menot eivät vaikuta mikrotaloudelliseen käyttäytymiseen. Kun hallitus käyttää rahaa ostaakseen todellisia tavaroita ja palveluita, se vaikuttaa väistämättä näiden tavaroiden ja palvelujen hintoihin ja poistaa ne markkinoilta tai muilta käyttäjiltä ja käyttää siten muuttaen muiden markkinaosapuolten käyttäytymistä.
Jatkaen jälleen kerran esimerkkiä ylhäältä (autoveron hyvitys ja bensiiniveron kuittaus), tällainen politiikka ei todellakaan ole verotuksellisesti neutraalia mikrotalouden kannalta, koska se vaikuttaa kuluttajiin muuttamaan taloudellista käyttäytymistään ostamalla lisää uusia autoja ja maksamalla niistä korkeampia hintoja. bensiini.
##Kohokohdat
Politiikan muutoksia voidaan pitää neutraaleina joko makro- tai mikrotaloudellisten vaikutustensa tai molempien osalta.
Verotuksen neutraalisuus tarkoittaa sitä, että valtion verotus-, kulutus- tai lainapäätöksellä ei ole tai ei ole tarkoitus olla nettovaikutusta talouteen.
Verotuksen neutraalisuus voi viitata myös tiukasti tietyn politiikan muutoksen vaikutuksiin talousarvioon.
