Ostovoima
Mikä on ostovoima?
Ostovoima on valuutan arvo, joka ilmaistaan tavaroiden tai palveluiden lukumääränä, jonka yksi rahayksikkö voi ostaa. Se voi heiketä ajan myötä inflaation vuoksi. Tämä johtuu siitä, että nousevat hinnat vähentävät tehokkaasti ostettavien tavaroiden tai palveluiden määrää. Ostovoima tunnetaan myös valuutan ostovoimana.
Investointien kannalta osto- tai ostovoima on asiakkaan käytettävissä oleva dollarimääräinen luotto, joka perustuu asiakkaan välitystilillä oleviin marginaaliarvopapereihin .
Ostovoiman ymmärtäminen
Inflaatio vähentää valuutan ostovoimaa ja sitä, mitä se voi ostaa. Ostovoiman menetys vaikuttaa hintojen nousuun. Ostovoiman mittaamiseksi perinteisessä taloudellisessa mielessä voit verrata tavaran tai palvelun hintaa hintaindeksiin, kuten kuluttajahintaindeksiin (CPI).
Yksi tapa ajatella ostovoimaa on kuvitella, että sait saman palkan kuin isoisäsi 40 vuotta sitten. Nykyään tarvitset paljon suuremman palkan säilyttääksesi saman elämänlaadun.
Samoin asunnonostajalla, joka etsi asuntoa 10 vuotta sitten 300 000 - 350 000 dollarin hintaluokassa, oli enemmän ja parempia vaihtoehtoja harkittavaksi kuin nyt samassa hintaluokassa.
Ostovoima vaikuttaa kaikkiin talouden osa-alueisiin, tavaroita ostavista kuluttajista osakkeita ostaviin sijoittajiin ja maan taloudelliseen vaurauteen.
Kun valuutan ostovoima heikkenee liiallisen inflaation vuoksi, voi syntyä vakavia kielteisiä taloudellisia seurauksia. Näitä voivat olla korkeammat elinkustannukset,. korkeammat korot, jotka vaikuttavat globaaleihin markkinoihin, ja luottoluokituksen lasku. Kaikki nämä tekijät voivat edistää talouskriisiä.
Ostovoima ja kuluttajahintaindeksi
Hallitukset ottavat käyttöön politiikkaa ja määräyksiä valuutan ostovoiman suojelemiseksi ja talouden terveenä pitämiseksi. He myös seuraavat taloudellisia tietoja pysyäkseen ajan tasalla muuttuvista olosuhteista. Esimerkiksi US Bureau of Labor Statistic s (BLS) mittaa hintamuutoksia ja ilmoittaa niistä CPI:llä.
Kuluttajahintaindeksi on yksi inflaation ja ostovoiman mittareista. Se laskee kulutustavaroiden ja palveluiden ja erityisesti kuljetusten, ruoan ja sairaanhoidon hintojen painotetun keskiarvon muutoksen tiettynä ajankohtana. Kuluttajahintaindeksi voi viitata elinkustannusten muutoksiin sekä deflaatioon.
Kuluttajahintaindeksi on vain yksi virallinen ostovoiman mitta Yhdysvalloissa
Ostohintapariteetti
Ostovoimaan liittyvä käsite on ostohintapariteetti (PPP). Ostovoimapariteetti on talousteoria, joka arvioi summan, jolla erää pitäisi korjata pariteetin mukaan, kun otetaan huomioon kahden maan valuuttakurssit. Ostovoimapariteetin avulla voidaan verrata maiden taloudellista aktiivisuutta, tulotasoa ja muita elinkustannuksiin tai mahdollisiin inflaatio- ja deflaatioihin liittyviä tietoja.
Maailmanpankin kansainvälinen vertailuohjelma julkaisee tietoja eri maiden ostovoimapariteetteista.
Ostovoiman menetys tai nousu
Ostovoiman menetys tai lisäys viittaa siihen, kuinka paljon kuluttajat voivat ostaa tietyllä rahamäärällä. Kuluttajat menettävät ostovoimaa hintojen noustessa. He saavat ostovoimaa, kun hinnat laskevat.
Ostovoiman menettämisen syitä voivat olla hallituksen määräykset, inflaatio sekä luonnon- ja ihmisen aiheuttamat katastrofit. Ostovoiman kasvun syitä ovat deflaatio ja teknologiset innovaatiot.
Yksi esimerkki ostovoiman kasvusta olisi, jos kannettavat tietokoneet, jotka maksoivat 1 000 dollaria kaksi vuotta sitten, maksavat 500 dollaria tänään. Ilman inflaatiota 1000 dollarilla ostaa nyt kannettavan tietokoneen ja lisäksi 500 dollarin arvosta tavaroita.
Suuri inflaatio 1970-luvulta 1980-luvun alkuun tuhosi amerikkalaisten ostovoiman ja elintasoa. Inflaatio kiihtyi 14 prosenttiin.
Esimerkkejä ostovoimasta
Saksa ensimmäisen maailmansodan jälkeen
Historialliset esimerkit ankarasta inflaatiosta ja hyperinflaatiosta (joka voi tuhota valuutan ostovoiman) voivat näyttää meille tällaisten ilmiöiden erilaiset syyt ja seuraukset. Joskus kalliit ja tuhoisat sodat aiheuttavat taloudellisen romahduksen, erityisesti häviävälle maalle. Tämä tapahtui Saksassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen.
Ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa 1920-luvulla Saksa koki äärimmäisiä taloudellisia vaikeuksia ja lähes ennennäkemätöntä hyperinflaatiota, mikä johtui osittain siitä valtavasta korvauksesta, jonka Saksa joutui maksamaan.
Koska Saksa ei kyennyt maksamaan näitä korvauksia epäillyllä Saksan markalla, se painoi paperiseteleitä ostaakseen ulkomaan valuuttoja, mikä johti korkeaan inflaatioon, mikä teki Saksan markan arvottomaksi olemattomalla ostovoimalla.
Vuoden 2008 finanssikriisi
Vuoden 2008 maailmanlaajuisen finanssikriisin ja Euroopan valtionvelkakriisin jälkeiset ostovoiman heikkenemisen vaikutukset muistetaan tähän päivään asti. Lisääntyneen globalisaation ja euron käyttöönoton vuoksi valuutat liittyvät erottamattomasti toisiinsa ja taloudelliset ongelmat voivat ylittää maantieteellisiä rajoja. Tämän seurauksena hallitukset maailmanlaajuisesti ottavat käyttöön politiikkaa inflaation hillitsemiseksi, ostovoiman suojaamiseksi ja taantumien estämiseksi.
Esimerkiksi vuonna 2008 Yhdysvaltain keskuspankki piti korot lähellä nollaa ja otti käyttöön suunnitelman nimeltä quantitative easing (QE). Aluksi kiistanalainen määrällinen keventäminen osti Yhdysvaltain keskuspankkijärjestelmän (Fed) valtion ja muiden markkinoiden arvopapereita lisätäkseen rahan tarjontaa ja alentaakseen korkoja.
Pääoman kasvu vauhditti luotonantoa ja lisäsi likviditeettiä. Yhdysvallat lopetti määrällisen keventämispolitiikan, kun talous vakiintui.
Euroopan keskuspankki (EKP) toteutti myös määrällistä keventämistä auttaakseen pysäyttämään euroalueen deflaation Euroopan valtioiden velkakriisin jälkeen ja vahvistamaan euron ostovoimaa.
Euroopan talous- ja rahaliitto asetti euroalueelle tiukat määräykset valtionvelan, inflaation ja muiden taloustietojen tarkasta raportoinnista. Yleissääntönä on, että maat pyrkivät pitämään inflaation kiinteänä 2 prosentissa. Kohtuullinen inflaatio on hyväksyttävää. Korkea deflaatio voi johtaa talouden pysähtymiseen.
Erityisiä huomioita
Investoinnit, jotka suojaavat ostovoimariskiltä
Eläkeläiset voivat olla erityisen tietoisia ostovoiman menetyksestä, koska monet heistä elävät kiinteällä rahamäärällä. Heidän on varmistettava, että heidän sijoituksensa tuotto on yhtä suuri tai suurempi kuin inflaatio, jotta heidän pesämunan arvo ei laske joka vuosi.
Velkapaperit ja kiinteätuottoiset sijoitukset ovat alttiimpia ostovoimariskille tai inflaatiolle. Kiinteät elinkorot, talletustodistukset (CD-levyt) ja valtion joukkovelkakirjat kuuluvat kaikki tähän luokkaan. Esimerkiksi pitkäaikainen joukkovelkakirjalaina, jolla on matala kiinteä tuotto, ei ehkä pysty lisäämään sijoitustasi inflaation aikana.
Jotkut sijoitukset tai sijoitusstrategiat voivat auttaa suojaamaan sijoittajia ostovoimariskiltä. Esimerkiksi Treasury inflaatiosuojatut arvopaperit (TIPS) mukautuvat hintojen nousuun. Hyödykkeet, kuten öljy ja metallit, voivat säilyttää hinnoitteluvoimansa inflaation aikana.
Bottom Line
Pitkäaikaiset sijoittajat tietävät, että ostovoiman menetys voi vaikuttaa suuresti heidän sijoituksiinsa. Nouseva inflaatio vaikuttaa ostovoimaan vähentämällä rahoillasi ostettavien tavaroiden tai palveluiden määrää.
Sijoittajien on etsittävä keinoja saada nykyistä inflaatiota korkeampi tuotto. Edistyneemmät sijoittajat voivat seurata kansainvälisiä talouksia mahdollisten vaikutusten suhteen pitkäaikaisiin sijoituksiinsa.
Kohokohdat
Inflaatio heikentää valuutan ostovoimaa ajan myötä.
Keskuspankit säätävät korkoja yrittääkseen pitää hinnat vakaina ja ylläpitääkseen ostovoimaa.
Yksi yhdysvaltalainen ostovoiman mitta on kuluttajahintaindeksi (CPI).
Ostovoima on tavaroiden tai palvelujen määrä, jonka valuuttayksikkö voi ostaa tietyllä hetkellä.
Globalisaatio on yhdistänyt valuutat tiiviimmin kuin koskaan, joten ostovoiman suojaaminen maailmanlaajuisesti on ratkaisevan tärkeää.
UKK
Mikä on ostovoima?
Ostovoima viittaa siihen, kuinka paljon voit ostaa rahoillasi. Kun hinnat nousevat, rahaa voi ostaa vähemmän. Kun hinnat laskevat, rahaa voi ostaa lisää.
Miten inflaatio heikentää ostovoimaa?
Inflaatio on useiden tuotteiden ja palveluiden hintojen asteittaista nousua. Jos inflaatio pysyy korkealla tasolla tai riistäytyy hallinnasta, se voi syödä ostovoimasi – sen, mitä voit ostaa sillä rahalla, joka sinulla on. Sama tuote, joka maksoi 2 dollaria kuusi kuukautta sitten, saattaa nyt maksaa 4 dollaria inflaation vuoksi. Tämä hintojen nousu voi puolestaan heikentää ihmisten säästöjä ja siten heidän elintasoaan.
Mikä on kuluttajahintaindeksi?
Kuluttajahintaindeksi mittaa tiettyjen kulutustavaroiden ja palveluiden hintoja ajan mittaan havaitakseen inflaatioon viittaavia hintamuutoksia. Näiden tavaroiden ja palvelujen hinnat saadaan amerikkalaisilta kuluttajilta Consumer Expenditure Survey -tutkimuksen avulla, jonka suorittaa Census Bureau for the Bureau of Labor Statistics (joka julkaisee CPI:n).
