Euroopan talous- ja rahaliitto (EMU)
Mikä on Euroopan talous- ja rahaliitto (EMU)?
Euroopan talous- ja rahaliitto (EMU) yhdistää useita Euroopan unionin ( EU ) jäsenvaltioita yhtenäiseksi talousjärjestelmäksi. Se on Euroopan valuuttajärjestelmän ( EMS ) seuraaja. Huomaa, että 19-jäsenisen Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) ja suuremman Euroopan unionin (EU) välillä, jossa on 27 jäsenvaltiota, on ero.
euroalueeksi kutsuttu Euroopan talous- ja rahaliitto (EMU) on melko laaja sateenvarjo, jonka alla on toteutettu joukko politiikkoja, joiden tavoitteena on Euroopan unionin jäsenvaltioiden välinen taloudellinen lähentyminen ja vapaakauppa. EMU:n kehitys tapahtui kolmannen kolmivaiheisen prosessin kautta, jossa vaihe käynnisti yhteisen euron käyttöönoton entisten kansallisten valuuttojen tilalle. Tämän ovat saaneet päätökseen kaikki EU:n alkuperäiset jäsenet paitsi Iso-Britannia ja Tanska, jotka ovat jättäneet euron käyttöönoton. Britannia erosi EMUsta vuonna 2020 Brexit - kansanäänestyksen jälkeen.
Euroopan rahaliiton (EMU) historia
Ensimmäiset yritykset Euroopan talous- ja rahaliiton luomiseksi alkoivat ensimmäisen maailmansodan jälkeen. 9.9.1929 Gustav Stresemann kysyi Kansainliiton kokouksessa: "Missä on Euroopan valuutta, tarvitsemamme Euroopan leima?" Stresemannin ylevä retoriikka muuttui kuitenkin nopeasti hulluksi, kun hieman yli kuukautta myöhemmin Wall Streetin romahdus vuonna 1929 merkitsi symbolisen suuren laman alkamista,. joka ei ainoastaan suistunut raiteilta keskustelua yhteisestä valuutasta, vaan myös jakoi Euroopan poliittisesti ja tasoitti tietä. toista maailmansotaa varten.
EMU:n nykyaikainen historia herätettiin uudelleen Ranskan silloisen ulkoministerin Robert Schumanin 9. toukokuuta 1950 pitämässä puheessa, jota myöhemmin alettiin kutsua Schumanin julistukseksi. Schuman väitti, että ainoa tapa varmistaa rauha Euroopassa, jonka tuhoisat sodat olivat repineet kahdesti 30 vuoden aikana, oli sitoa Eurooppa yhdeksi taloudelliseksi kokonaisuudeksi: "Hiilen ja teräksen tuotannon yhdistäminen... muuttaa kohtaloita niiltä alueilta, jotka ovat pitkään omistaneet sotatarvikkeiden valmistuksen ja joiden uhreiksi ne ovat jatkuvasti olleet." Hänen puheensa johti Pariisin sopimukseen vuonna 1951, jolla perustettiin Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (EHTY) sopimuksen allekirjoittajien Belgian, Ranskan, Saksan, Italian, Luxemburgin ja Alankomaiden välille.
EHTY konsolidoitiin Rooman sopimusten mukaisesti Euroopan talousyhteisöksi (ETY). Pariisin sopimus ei ollut pysyvä sopimus, ja sen oli määrä päättyä vuonna 2002. Pysyvämmän liiton varmistamiseksi eurooppalaiset poliitikot ehdottivat 1960- ja 1970-luvuilla suunnitelmia, mukaan lukien Werner-suunnitelmaa, mutta maailmanlaajuisia, horjuttavia taloudellisia tapahtumia, kuten vuoden lopulla. Bretton Woodsin valuuttasopimus ja 1970-luvun öljy- ja inflaatiosokit viivästyttivät konkreettisia askelia kohti Euroopan yhdentymistä.
Vuonna 1988 Euroopan komission puheenjohtajaa Jacques Delorsia pyydettiin kutsumaan koolle jäsenvaltioiden keskuspankkien pääjohtajista koostuva ad hoc -komitea ehdottamaan konkreettista suunnitelmaa taloudellisen yhdentymisen edistämiseksi. Delorsin raportti johti Maastrichtin sopimuksen luomiseen vuonna 1992. Maastrichtin sopimus vastasi Euroopan unionin perustamisesta.
Yksi Maastrichtin sopimuksen painopisteistä oli talouspolitiikka ja EU:n jäsenmaiden talouksien lähentyminen. Sopimuksessa vahvistettiin siis aikataulu EMU:n luomiselle ja täytäntöönpanolle. EMUun oli määrä sisältyä yhteinen talous- ja rahaliitto, keskuspankkijärjestelmä ja yhteinen valuutta.
Vuonna 1998 perustettiin Euroopan keskuspankki (EKP), ja vuoden lopussa vahvistettiin jäsenvaltioiden valuuttojen väliset muuntokurssit, mikä oli alkusoittona vuonna 2002 liikkeelle lasketun euron luomiselle.
EMUun liittymisestä kiinnostuneiden maiden lähentymiskriteereitä ovat kohtuullinen hintavakaus, kestävä ja vastuullinen julkinen talous, kohtuulliset ja vastuulliset korot sekä vakaat valuuttakurssit.
Euroopan rahaliitto ja Euroopan valtioiden velkakriisi
Euron käyttöönotto kieltää rahapolitiikan joustavuuden, joten mikään sitoutunut maa ei voi tulostaa omaa rahaa maksaakseen valtionvelkaa tai alijäämää tai kilpailla muiden eurooppalaisten valuuttojen kanssa. Toisaalta Euroopan rahaliitto ei ole finanssiliitto, mikä tarkoittaa, että eri maissa on erilaiset verorakenteet ja menoprioriteetit. Näin ollen kaikki jäsenmaat saivat globaalia finanssikriisiä edeltäneenä aikana lainata euroissa alhaisella korolla, mutta joukkolainojen tuotot eivät heijastaneet jäsenmaiden erilaista luottokelpoisuutta.
Kreikka esimerkkinä EMU:n haasteista
Eri jäsenmaiden kanssa on ollut useita jaksoja, jotka ovat aiheuttaneet stressiä yhteisen valuutan vakaudelle ja tulevaisuudelle. Kreikka on kenties näkyvin esimerkki EMU:n haasteista. Kreikka paljasti vuonna 2009, että se oli aliarvioinut vajeensa vakavuutta sen jälkeen, kun se otettiin euron käyttöön vuonna 2001, ja maa kärsi yhdestä lähihistorian pahimmista talouskriiseistä. Kreikka hyväksyi EU:lta kaksi pelastuspakettia viiden vuoden aikana, ja EMU:sta eroamisen jälkeen Kreikka tarvitsee tulevia tukipaketteja voidakseen jatkaa maksujen maksamista velkojilleen.
Kreikan alkuperäinen alijäämä johtui siitä, että se ei kerännyt riittäviä verotuloja yhdistettynä nousevaan työttömyysasteeseen. Kreikan nykyinen työttömyysaste on huhtikuussa 2019 18 prosenttia. Heinäkuussa 2015 Kreikan viranomaiset ilmoittivat pääomarajoituksista ja arkipyhästä ja rajoittivat päivässä poistettavien eurojen määrää.
EU on antanut Kreikalle uhkavaatimuksen: hyväksy tiukat säästötoimenpiteet,. joiden monet kreikkalaiset uskovat johtuneen kriisistä, tai eroa EMUsta. Kreikka äänesti 5. heinäkuuta 2015 EU:n säästötoimenpiteiden hylkäämisen puolesta, mikä sai aikaan spekulaatioita, että Kreikka voisi erota EMU:sta. Maa uhkaa nyt joko talouden romahdusta tai voimakasta eroa EMUsta ja paluuta entiseen valuuttaansa, drakmaan.
Kreikan drakmaan palaamisen haittapuolia ovat pääomapaon mahdollisuus ja epäluottamus uuteen valuuttaan Kreikan ulkopuolella. Tuonnin kustannukset, joista Kreikka on erittäin riippuvainen, nousisivat dramaattisesti, kun drakman ostovoima heikkenee suhteessa euroon. Kreikan uudella keskuspankilla saattaa olla houkutus painaa rahaa peruspalvelujen ylläpitämiseen, mikä voi johtaa ankaraan inflaatioon tai pahimmassa tapauksessa hyperinflaatioon. Mustat markkinat ja muut merkit epäonnistuneesta taloudesta ilmaantuisivat. Taudin tartuntariski voi toisaalta olla rajallinen, koska Kreikan talouden osuus euroalueen taloudesta on vain kaksi prosenttia.
Toisaalta, jos Kreikan talous elpyy tai kukoistaa EMU:sta eroamisen ja Euroopan määräämien säästötoimien jälkeen, muut maat, kuten Italia, Espanja ja Portugali, voivat kyseenalaistaa euron tiukan tiukan säästötoimen ja joutua myös eroamaan EMUsta.
Vuodesta 2020 lähtien Kreikka pysyy EMU:ssa, vaikka jännitteet Kreikan vastaiset ilmapiirit ovat lisääntymässä Saksassa, mikä saattaa osaltaan lisätä jännitteitä EU:ssa ja EMUssa.
##Kohokohdat
Eurooppa-neuvosto teki päätöksen EMU:n perustamisesta Alankomaiden Maastrichtin kaupungissa joulukuussa 1991, ja se kirjattiin myöhemmin Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen (Maastrichtin sopimus).
Vuonna 2002 yhteinen euro otettiin vihdoin käyttöön useimpien EU-maiden kansallisten valuuttojen tilalle.
Euroopan talous- ja rahaliitto (EMU) sisältää talous- ja finanssipolitiikan koordinoinnin, yhteisen rahapolitiikan ja yhteisen valuutan, euron, 19 euroalueen maan kesken.
