Nollaperusteinen budjetointi (ZBB)
Mitä on nollaperusteinen budjetointi (ZBB)?
Nollaperusteinen budjetointi (ZBB) on budjetointimenetelmä, jossa kaikki kulut on perusteltava jokaiselle uudelle kaudelle. Nollaperusteisen budjetoinnin prosessi alkaa "nolla-pohjalta", ja jokainen organisaation toiminto analysoidaan sen tarpeiden ja kustannusten perusteella. Budjetit rakennetaan sitten sen ympärille, mitä tarvitaan tulevalle kaudelle, riippumatta siitä, onko kukin budjetti suurempi vai pienempi kuin edellinen.
Kuinka nollaperusteinen budjetointi (ZBB) toimii
Liiketoiminnassa ZBB mahdollistaa huipputason strategisten tavoitteiden toteuttamisen budjetointiprosessissa sitomalla ne organisaation tiettyihin toiminta-alueisiin, joissa kustannukset voidaan ensin ryhmitellä ja sitten mitata aikaisempien tulosten ja tämänhetkisten odotusten perusteella.
Yksityiskohtaisuutensa vuoksi nollaperusteinen budjetointi voi olla useiden vuosien ajan jatkuva prosessi, jossa esimiehet tai ryhmänjohtajat tarkastelevat muutamia toiminnallisia alueita kerrallaan. Nollaperusteinen budjetointi voi auttaa alentamaan kustannuksia välttämällä edellisen kauden budjetin yleisiä korotuksia tai vähennyksiä. Se on kuitenkin aikaa vievä prosessi, joka vie paljon kauemmin kuin perinteinen kustannusperusteinen budjetointi.
Käytäntö suosii myös suoria tuloja tai tuotantoa saavia alueita, koska niiden panokset ovat helpommin perusteltavissa kuin esimerkiksi asiakaspalvelussa sekä tutkimus- ja kehitystoiminnassa.
Pääasiassa liiketoiminnassa käytettävää nollaperusteista budjetointia voivat käyttää myös yksilöt ja perheet.
Nollaperusteinen budjetointi vs. perinteinen budjetointi
Perinteinen budjetointi vaatii asteittaisia lisäyksiä aikaisempiin budjetteihin verrattuna, kuten 2 prosentin menolisäystä, sen sijaan että perustellaan sekä vanhat että uudet menot, kuten nollaperusteisessa budjetissa vaaditaan.
Perinteinen budjetointi myös analysoi vain uusia menoja, kun taas ZBB lähtee nollasta ja vaatii uusien menojen lisäksi perustelemaan vanhoja, toistuvia menoja. Nollaperusteinen budjetointi pyrkii saamaan johtajien vastuun oikeuttaa kulut ja pyrkii tuomaan lisäarvoa organisaatiolle optimoimalla kustannuksia, ei vain tuloja.
Esimerkki nollaperusteisesta budjetista
Oletetaan, että rakennuskoneyritys ottaa käyttöön nollaperusteisen budjetointiprosessin, joka vaatii valmistusosaston kulujen tarkempaa tarkastelua. Yritys huomaa, että tiettyjen lopputuotteissa käytettyjen ja toiselle valmistajalle ulkoistettujen osien kustannukset nousevat 5 % joka vuosi. Yritys voi valmistaa nämä osat itse työntekijöidensä avulla. Punnittuaan sisäisen valmistuksen plussat ja miinukset, yritys huomaa, että se voi valmistaa osia halvemmalla kuin ulkopuolinen toimittaja.
Sen sijaan, että se kasvattaisi sokeasti budjettia tietyllä prosentilla ja peittäisi kustannusten nousun, yritys voi tunnistaa tilanteen, jossa se voi päättää valmistaa osan itse tai ostaa osan ulkopuoliselta toimittajalta lopputuotteisiinsa.
Perinteinen budjetointi ei välttämättä mahdollista osastojen kustannustekijöiden tunnistamista. Nollaperusteinen budjetointi on yksityiskohtaisempi prosessi, jolla pyritään tunnistamaan ja perustelemaan menot. Nollaperusteinen budjetointi on kuitenkin myös enemmän mukana, joten itse prosessin kustannuksia on punnittava sen mahdollisesti havaittaviin säästöihin.
Kohokohdat
Nollaperusteinen budjetointi on yritysten käyttämä tekniikka, mutta tällaista budjetointia voivat käyttää yksityishenkilöt ja perheet.
Nollapohjainen budjetointi auttaa johtajia selviytymään pienemmistä kustannuksista yrityksessä.
Budjetit luodaan kunkin tulevan ajanjakson, kuten kuukauden, rahatarpeiden mukaan.
Perinteinen budjetointi ja nollaperusteinen budjetointi ovat kaksi tapaa seurata menoja.
UKK
Mitkä ovat nollaperusteisen budjetoinnin haitat?
Nollaperusteisella budjetilla on useita haittoja. Ensinnäkin se on oikea-aikaista ja vaatii resursseja. Koska joka jakso laaditaan uusi budjetti, siihen liittyvät aikakustannukset eivät välttämättä ole kannattavia. Sen sijaan muokatun budjettimallin käyttäminen voi osoittautua hyödyllisemmaksi. Toiseksi se voi palkita lyhyen aikavälin näkymiä yrityksessä kohdentamalla enemmän resursseja toimintoihin, joilla on korkeimmat tulot. Toisaalta sellaiset osa-alueet kuin tutkimus ja kehitys tai ne, joilla on pitkän tähtäimen horisontti, voivat jäädä huomiotta.
Mitä on nollaperusteinen budjetointi?
Nollapohjainen budjetointi sai alkunsa 1960-luvulla entiseltä Texas Instrumentsin asiakaspäällikköltä Peter Pyhrriltä. Toisin kuin perinteinen budjetointi, nollaperusteinen budjetointi alkaa nollasta, mikä oikeuttaa kunkin raportointikauden yksittäisen kulun. Nolla-pohjainen budjetointi alkaa tyhjästä, analysoimalla yrityksen jokaista granulaattista tarvetta perinteisessä budjetissa havaittujen asteittaisten budjetoinnin lisäysten sijaan. Tämä mahdollistaa pohjimmiltaan strategisen, ylhäältä alas suuntautuvan lähestymistavan tietyn projektin suorituskyvyn analysointiin.
Mitkä ovat nollaperusteisen budjetoinnin edut?
Laskentakäytäntönä nollaperusteinen budjetointi tarjoaa useita etuja, kuten kohdennettua toimintaa, alhaisemmat kustannukset, budjetin joustavuuden ja strategisen toteutuksen. Kun johtajat ajattelevat, miten jokainen dollari käytetään, eniten tuloja tuottavat toiminnot tulevat entistä enemmän huomion kohteeksi. Samaan aikaan kustannukset voivat laskea, koska nollaperusteinen budjetointi voi estää resurssien väärän kohdistamisen, joka voi tapahtua ajan myötä, kun budjetti kasvaa asteittain.
