Osakkeenomistajan lisäarvo (SVA)
Mikä on osakkeenomistajien lisäarvo (SVA)?
Osakkeen arvonlisäys (SVA) on yrityksen rahoituskustannusten tai pääomakustannusten ylittävän liikevoiton mitta. Peruslaskelmana on nettoliikevoitto verojen jälkeen (NOPAT) vähennettynä pääomakustannuksilla, joka perustuu yhtiön painotettuun keskimääräiseen pääomakustannukseen.
Kuinka osakkeenomistajien lisäarvo (SVA) toimii
Jotkut arvosijoittajat käyttävät SVA:ta välineenä arvioidakseen yrityksen kannattavuutta ja johtamisen tehokkuutta. Tämä ajattelutapa on sopusoinnussa arvopohjaisen johtamisen kanssa, jossa oletetaan, että yrityksen ensisijaisena tavoitteena tulisi olla taloudellisen arvon maksimointi osakkeenomistajilleen.
Omistaja-arvo syntyy, kun yrityksen voitot ylittävät sen kustannukset. Mutta on enemmän kuin yksi tapa laskea tämä. Nettotulos on karkea mittari osakkeenomistajan lisäarvosta, mutta siinä ei oteta huomioon rahoituskustannuksia tai pääomakustannuksia. Osakkeenomistajan arvonlisäys (SVA) osoittaa tulot, jotka yritys on ansainnut yli rahoituskustannusten.
Osakkeenomistajan lisäarvolla on monia etuja. SVA-kaavassa on käytössä NOPAT, joka perustuu liikevoittoon ja jättää pois velan käytöstä syntyvät verosäästöt. Tämä poistaa rahoituspäätösten vaikutuksen tulokseen ja mahdollistaa yritysten omenoista omenoihin vertailun niiden rahoitustavasta riippumatta.
NOPAT ei myöskään sisällä satunnaisia eriä ja on siten tarkempi mittari kuin nettovoitto yrityksen kyvystä tuottaa voittoa normaalista toiminnastaan. Satunnaiset erät sisältävät uudelleenjärjestelykuluja ja muita kertaluonteisia kuluja, jotka voivat tilapäisesti vaikuttaa yrityksen tulokseen.
Osakkeen lisäarvon kaava (SVA)
< /span>
Osakkeenomistajien lisäarvo arvosijoittamisessa
SVA:n suosio saavutti huippunsa 1980-luvulla, kun yritysten johtajat ja hallitukset joutuivat tarkastelun kohteeksi, koska he keskittyivät henkilökohtaisiin tai yrityksen etuihin osakkeenomistajiin keskittymisen sijaan. SVA ei ole enää niin suuressa arvossa sijoitusyhteisössä.
Arvosijoittajat,. jotka keskittyvät SVA:han, ovat kiinnostuneempia lyhyen aikavälin markkinoiden keskimääräistä korkeammista tuotoista kuin pidemmän aikavälin tuotoista. Tämä kompromissi sisältyy implisiittisesti SVA-malliin, joka rankaisee yrityksiä pääomakustannuksista yrittäessään laajentaa liiketoimintaa. Kriitikot vastustavat sitä, että nämä arvosijoittajat ajavat yrityksiä tekemään lyhytnäköisiä päätöksiä sen sijaan, että ne keskittyisivät asiakkaidensa tyydyttämiseen.
Tavallaan sijoittajat, jotka keskittyvät SVA:han, etsivät usein käteistä lisäarvoa (CVA). Yritykset, jotka tuottavat toiminnallaan paljon rahaa, voivat maksaa suurempia osinkoja tai tuottaa suurempia lyhyen aikavälin voittoja. Tämä on kuitenkin vain lähivaikutus todellisesta tuottavuudesta tai vaurauden luomisesta.
Todelliset investoinnit vaativat usein intensiivisiä investointeja ja lyhytaikaisia tappioita. Tämä pätee erityisesti nykyisellä digitaalisella aikakaudella, jota ohjaavat innovaatiot ja suuret investoinnit teknologiaan ja kokeiluun. Uutta blitz-scaling-konseptia voitaisiin pitää SVA:n vastakohtana siinä mielessä, että siinä ei kiinnitetä huomiota lyhytaikaisiin tappioihin vaan pitkän aikavälin arvon luomiseen.
Osakkeenomistajat haluavat aina yritystensä maksimoivan tuoton, maksavan osinkoja ja näyttävän voittoja. Arvosijoittajat voivat vaarantaa tulla lyhytnäköisiksi keskittymällä vain SVA:han eivätkä ota huomioon liian vähäisen uudelleensijoittamisen pitkän aikavälin vaikutuksia.
Osakkeenomistajan lisäarvon rajoitukset
Osakkeenomistajan lisäarvon suurin haittapuoli on, että sitä on vaikea laskea yksityisten yritysten osalta. SVA edellyttää pääomakustannusten laskemista, mukaan lukien oman pääoman kustannus. Tämä on vaikeaa yksityisomistuksessa oleville yrityksille.
Kohokohdat
SVA-kaavassa on käytössä NOPAT, joka perustuu liikevoittoon ja jättää pois velan käytöstä syntyvät verosäästöt.
Omistajan lisäarvon suurin haittapuoli on se, että sitä on vaikea laskea yksityisten yritysten osalta.
Osakkeen arvonlisäys (SVA) on yrityksen rahoituskustannusten tai pääomakustannusten ylittävän liikevoiton mitta.