Investor's wiki

Standby Note Issuance Facility (SNIF)

Standby Note Issuance Facility (SNIF)

Mikä on Standby Note Issuance Facility (SNIF)?

Valmiussetelien liikkeeseenlaskujärjestely (SNIF) on eräänlainen luottolimiitti, jota usein tarjoaa pankki ja joka takaa maksun lainanantajalle, jos lainanottaja laiminlyö maksun. Tällä tavalla SNIF (standby Note Issuance Fund) toimii viime kädessä lainanantajan vakuutuksena. Useimmiten lainanottaja liittää ne lainasopimukseen, kun lainanottajalla on huono luottohistoria tai lainanottaja ja lainanantaja eivät tunne toisiaan.

Standby Note Issuance Facility (SNIF)

Valmiussetelien liikkeeseenlaskuvälineitä (SNIF) käytetään useimmiten, kun lainanantaja suostuu lainaamaan rahaa heikolle lainanottajalle, joka aiheuttaa suuremman maksukyvyttömyyden riskin. Pankki, joka myöntää SNIF:n, veloittaa lainanantajalta maksun tämän takauksen antamisesta sekä korvauksen tämän ylimääräisen riskin ottamisesta.

Lainanantaja voi joko maksaa tämän maksun itse tai siirtää kustannukset lainanottajalle liiketoiminnan kuluna suhteessa heidän huonoon luottokelpoisuuteensa. SNIF:n takaus voi olla lainan ehto, jotta lainanantaja voi suorittaa ensimmäisen pääoman maksun lainanottajalle. Valmiussetelien liikkeeseenlaskutoiminnot ovat samanlaisia kuin valmiusremburssit, koska ne ovat eräänlainen remburssi (LOC).

Standby Note Issuance Facility (SNIF) -tallennus

Standby Note Issuance Fund (SNIF) -järjestelyt raportoidaan usein taseen ulkopuolisina erinä taloudellisessa raportoinnissa. Ne ovat mahdollisia tulevia velvoitteita, jotka voivat toteutua tai olla toteutumatta, riippuen ensisijaisten osapuolten välisen liiketoimen tuloksesta.

Tästä epävarmuudesta huolimatta pankkien on otettava huomioon mahdollinen vastuu, joka saattaa syntyä niiden kirjanpitoon, jos ne joutuvat maksamaan takauksensa kokonaisuudessaan. Pankit tekevät due diligencensä lainanottajan suhteen sekä tekevät kaupasta vakuutusmatemaattisen analyysin varmistaakseen, että ne pystyvät täyttämään velvoitteensa. Takauksesta perittävän maksun lisäksi pankit voivat pyytää vakuuksia.

Kun Standby Note Issuance Facility (SNIF) on käytössä

Standby-setelien liikkeeseenlaskuvälineitä (SNIF) ei käytetä tavallisiin lainoihin, kuten henkilökohtaisiin lainoihin tai kiinnityksiin. Niitä käytetään usein kansainvälisessä kaupassa helpottamaan liiketoimia toisilleen tuntemattomien osapuolten välillä. Luotonantajalla voi olla huono luottoluokitus, mutta sen ei välttämättä tarvitse olla. Lainaaja voi yksinkertaisesti olla tuntematon lainanottajaan, eikä hän ole koskaan aiemmin käynyt hänen kanssaan kauppaa, ja siksi hän pienentää riskiään ottamalla pankin takauksen.

Remburssit ovat ensisijaiset kansainvälisen kaupan helpottamiseksi käytetyt asiakirjat. Ne ovat siirtokelpoisia välineitä,. jotka takaavat maksun, jos tavaroita tai palveluita ei toimiteta. Sekä remburssit että valmiussetelien liikkeeseenlaskujärjestelmät (SNIF) auttavat saamaan sopimuksia tai lainoja, koska rahariskin ottavan osapuolen riski on nyt pienentynyt, ja siksi hän on mukavampi helpottaa tapahtumaa.

Valmiussetelien liikkeeseenlaskuvälineitä (SNIF) voidaan käyttää myös projektirahoituksessa. Yritys voi esimerkiksi uskoa, että se on löytänyt öljyesiintymiä ja tarvitsee pääomaa ostaakseen koneita öljyn kaivoa varten. Yrityksellä ei ole kassavirtaa, mutta se toivoo saavansa rahaa, kun se hyödyntää öljyä ja pystyy myymään sen. Jos yritys ei voi saada perinteistä lainaa ja lainaa rahaa toiselta taholta, lainanantaja voi pyrkiä pienentämään riskiään hankkimalla pankista valmiuslaina (SNIF), mikäli öljy-yhtiöllä ei ole mahdollisuutta saada öljyä ja tuottaa rahaa.

Kohokohdat

  • On monia tapauksia, joissa käytettäisiin valmiussetelien liikkeeseenlaskuvälinettä (SNIF), kuten kansainvälisessä kaupassa ja projektirahoituksessa.

  • Standby Note Issuance Agency (SNIF) on hyvin samanlainen kuin valmiusremburssi.

  • Standby Note Issuance Fund (SNIF) on lainanantajan vakuutus, jolla pankki takaa maksun lainanantajalle, jos lainanottaja laiminlyö maksun.

  • Standby Note Issuance -palveluita (SNIF) käytetään yleisimmin lainasopimuksissa, kun lainanottajan luottohistoria on kyseenalainen tai huono.