Black-Litterman malli
Mikä on Black-Litterman-malli?
Black-Litterman (BL) -malli on salkunhoitajien käyttämä analyyttinen työkalu optimoidakseen varojen allokaatiota sijoittajan riskinsietokyvyn ja markkinanäkemysten mukaisesti. Globaalien sijoittajien, kuten eläkerahastojen ja vakuutusyhtiöiden, on päätettävä, miten sijoituksensa kohdennetaan eri omaisuusluokkiin ja maihin.
BL-malli lähtee liikkeelle neutraalista asennosta käyttäen modernia portfolioteoriaa (MPT) ja ottaa sitten lisätietoa sijoittajien näkemyksistä määrittääkseen, kuinka lopullisen omaisuusallokaation tulisi poiketa salkun alkuperäisistä painoista. Sen jälkeen se käy läpi keskimääräisen varianssin optimointiprosessin (MVO) odotetun tuoton maksimoimiseksi objektiivisen riskinsietokyvyn perusteella.
Black-Litterman-mallin perusteet
Black-Litterman-malli portfolion rakentamiseen perustuu moderniin portfolioteoriaan (MPT). Nykyaikaisen salkun teorian mukaan sijoituksen riski- ja tuottoominaisuuksia ei tule tarkastella yksinään, vaan niitä tulee arvioida sen mukaan, miten sijoitus vaikuttaa kokonaissalkun riskiin ja tuottoon. MPT osoittaa, että sijoittaja voi rakentaa useiden omaisuuserien salkun, joka maksimoi tuoton tietyllä riskitasolla.
Samoin sijoittaja voi halutulla tuotto-odotuksella rakentaa salkun, jolla on mahdollisimman pieni riski. Tilastollisten mittareiden, kuten varianssin ja korrelaation,. perusteella yksittäisen sijoituksen tuotto on vähemmän tärkeä kuin se, miten se vaikuttaa koko salkkuun.
BL-malli suunniteltiin parantamaan tätä mallia, koska yksi MPT:n rajoituksista on, että se olettaa aiempien odotettujen tuottojen jatkuvan tulevaisuudessa. Muut hinnoittelumallit – esimerkiksi pääomasijoitusten hinnoittelumalli (CAPM) – voivat kuitenkin tuottaa erilaisia odotuksia kuin aikaisempi tuotto. BL-malli sisältää havaittuja markkinatietoja sekä sijoittajien ennusteita tulevista odotettavissa olevista tuotoista, jotka perustuvat esimerkiksi CAPM-malleihin tai muihin malleihin. Malli olennaisesti muuttaa oletusarvoista MPT-allokaatiota ottamalla huomioon odotukset tulevasta suorituskyvystä.
BL-lähestymistapa mahdollistaa minkä tahansa mallin estimointivirheen ilmentymisen, koska allokaatiovalinnat voivat suurentaa huonoja oletuksia.
Erityisiä huomioita
BL-malli on ollut käytössä vuodesta 1990, ja se saa institutionaalisen sijoitusyhteisön suuren kunnioituksen. Sen loivat Goldman Sachsin taloustieteilijät Fischer Black ( Black-Scholes- mallin kuuluisa) ja Robert Litterman.
Vaikka BL-mallin nähdään parantavan MPT:n tarjoamia varojen allokaatioita sisällyttämällä siihen mielipiteitä tulevaisuuden näkymistä, koska nämä ennusteet ovat vain mielipiteitä tai subjektiivisiin syöttöihin perustuvien hinnoittelumalleiden tulosta, BL-malli voi johtaa harhaan tai vääriin oletuksiin. Esimerkiksi liian optimistinen näkemys yhdestä omaisuusluokasta johtaa siihen, että salkun painoarvo on suurempi kuin MPT suosittelee, ja tämän omaisuusluokan horjuminen voi johtaa suurennettuihin tappioihin. Black-Litterman -mallia käyttävien sijoittajien tulee olla tietoisia tästä ja päivittää odotuksiaan säännöllisesti tasapainottaen salkkunsa painoja vastaavasti.
Esimerkki Black-Litterman mallista
Oletetaan, että tietyn vakuutusyhtiön salkunhoitotiimi on erittäin nouseva kehitysmaiden markkinoilla tulevana vuonna. Alkuperäinen varallisuusallokaatio kehittyville markkinoille nykyaikaisen portfolioteorian perusteella on 10 %. Vahvistettuaan mielipiteensä erilaisilla hinnoittelumalleilla ja alueen talousnäkymillä he ovat taipuvaisia ylipainottamaan kehittyvien markkinoiden osakkeita.
Laitettuaan tämän nousevan näkemyksen BL-malliin, he tekevät keskivarianssin optimoinnin ja sallivat salkkunsa sisältää jopa 15 % kehittyvien markkinoiden arvopapereista.
##Kohokohdat
MPT-mallin katsotaan olevan rajoitettu, koska se sisältää vain historialliset markkinatiedot ja olettaa sitten samat tuotot tulevaisuudessa.
Black-Litterman Model on salkun allokaatiomalli, joka alkaa modernista portfolioteoriasta (MPT) ja lisää sijoittajien näkemyksiä odotetuista tuotoista.
BL-malli antaa sijoittajan soveltaa omia näkemyksiään ja sitten optimoida suositeltua omaisuusallokaatiota.
