Vakuuslähdesääntö

Vakuuslähdesääntö: Yleiskatsaus

Vakuuslähdesääntö on osavaltioiden lainkäyttöalueiden laki, joka estää kantajalle vamman, sairauden tai työkyvyttömyyden vuoksi määrättyjen vahingonkorvausten pienentämisen kolmannelta osapuolelta, kuten vakuutuksenantajalta, jo perityllä summalla.

Sääntö vaihtelee osavaltioittain, mutta yleensä siinä määrätään, että kantajalle tuomioistuimessa määrättyä vahingonkorvausta ei voida alentaa millään muusta lähteestä, mukaan lukien sairausvakuutuksesta ja työntekijöiden korvauksista,. maksetuista vahingoista.

Miten vakuuden lähdesääntö toimii

Monissa osavaltioissa vakuuslähdesääntö estää todisteita siitä, että kantaja saa korvausta vahingoista muista lähteistä, kuten vakuutuksesta, ottamasta vastaan tuomioistuimessa. Toiset valtiot sallivat tällaisen todisteen joissakin tapauksissa, kuten ruumiinvamma-asuissa, mutta eivät toisissa tapauksissa, kuten lääketieteellisen väärinkäytön.

Tämän opin ovat kiistäneet viime vuosina ne, jotka väittävät, että uhrien ei pitäisi voida haastaa vahingon aiheuttajia oikeuteen vahingoista, jotka on korvattu toisesta lähteestä. Näitä lähteitä voivat olla sairaus- tai omaisuusvakuutukset, työntekijöiden korvaukset, sosiaaliturvan työkyvyttömyysetuudet tai henkivakuutus.

Vahingonkorvausuudistuksen kannattajat vastustavat vakuuslähdesääntöä väittäen, että se kannustaa harhaanjohtaviin vaateisiin heikentämällä mahdollisuutta saada kaksinkertainen korvaus.

Osavaltion vakuutuslaeista riippuen vakuutuksenantajalla voi olla oikeus saada korvausta vakuutuksenottajalle maksetuista korvauksista. Jos esimerkiksi sairausvakuutuksenottaja loukkaantuu onnettomuudessa ja vakuutuksenantaja maksaa 20 000 dollaria sairauskulujen kattamiseksi, vakuutuksenantaja voi haastaa oikeuteen periäkseen tämän 20 000 dollarin syylliseltä osapuolelta tai tämän osapuolen vakuutuksenantajalta.

Vakuuslähdesäännön hyvät ja huonot puolet

Vakuuslähdesääntö on yksi niistä laeista, jotka ovat joutuneet vahingonkorvausuudistuksen kannattajien tarkastelun kohteeksi.

Säännön arvostelijat väittävät, että ei ole järkevää määrätä joillekin kantajille kaksinkertaista vahingonkorvausta ja että se rohkaisee harhaanjohtaviin oikeusvaatimuksiin.

Vakuuslähdesäännön kannattajat väittävät, että vahingonkorvauskanteen vastaaja ei saisi välttyä laiminlyönnistä tai väärinkäytöksestä vain siksi, että kantajan vakuutuksenantaja tai valtionetuudet korvasivat vahingot. He väittävät, että vastaajan vastuutonta toimintaa ei pitäisi palkita, koska kantaja on toiminut vastuullisesti hankkiessaan vakuutuksen.

He väittävät myös, että vakuuslähdesääntö rohkaisee kuluttajia ottamaan vakuutuksen tietäen, että he ovat varmoja siitä, että he saavat korvauksen toisesta tai molemmista lähteistä.

Useat valtiot ovat toimineet heikentääkseen vakuuslähdesääntöä tai rajoittaakseen sen sovellettavuutta tietyntyyppisiin tapauksiin.

Jotkut vakuutusyhtiöt ovat lisänneet sopimuksiinsa siirtymälausekkeen. Tämä käytännössä edellyttää menestyneen kantajan korvaamista yritykselle vakuutuksen kattamien vahingonkorvausten määrällä.

Kohokohdat

• Vakuuslähdesääntö estää rahallisen palkkion pienenemisen, jos kustannukset katetaan muusta lähteestä.

• Sääntö voi kieltää todisteiden esittämisen tällaisista maksuista tuomioistuimessa.

• Jokaisella Yhdysvaltain osavaltiolla on vakuuslähdesääntö ja niiden tiedot vaihtelevat.