Virkasyyte
Mikä on syytteeseenpano?
Yhdysvaltain perustuslain II artiklan 4 pykälän sallima virkasyyte on muodollinen prosessi, jonka avulla kongressi voi nostaa syytteen "petoksesta, lahjonnasta tai muista korkeista rikoksista ja väärinkäytöksistä" korkea-arvoisia virkamiehiä, kuten presidenttiä, vastaan.
Virkasyytteet ovat ensimmäinen askel hallinnon toimeenpanovallan ja oikeuslaitoksen tärkeässä tarkastuksessa, joka koskee lainrikkomuksia ja vallan väärinkäyttöä. Kun edustajainhuone syyttää hänet, virkamies joutuu oikeuden eteen, ja jos senaatti tuomitsee hänet, hänet erotetaan virastaan.
Kuinka virantoimitus toimii
Yhdysvaltain perustuslain II artiklan 4 jaksossa sanotaan:
Yhdysvaltain presidentti, varapresidentti ja kaikki siviilivirkailijat erotetaan virastaan maanpetoksesta, lahjonnasta tai muista korkeista rikoksista ja väärinkäytöksistä tuomittaessa.
Tärkeää on, että virkasyyte ei ole sama asia kuin poistaminen tai tuomio, vaikka monet ihmiset ajattelevatkin niin. Virkasyyte on syytteeseenpano, joka on samanlainen kuin syytteen nostaminen rikosoikeudenkäynnissä.
Virkasyyte liittovaltion tasolla on harvinaista; poistaminen vieläkin enemmän. Edustajainhuone on käynnistänyt virkasyytemenettelyn yli 60 kertaa Yhdysvaltain perustuslain hyväksymisen jälkeen. Vain 20 näistä menettelyistä on todella päättynyt virkasyytteeseen. Senaatti on antanut vain kahdeksan tuomiota, kaikki liittovaltion tuomareita.
Vain kolme Yhdysvaltain presidenttiä – Andrew Johnson, Bill Clinton ja Donald Trump – on nostettu syytteeseen Yhdysvaltain edustajainhuoneessa. Senaatti vapautti kaikki kolme syytteestä.
Virkamiesten vireillepano
Perustuslaki nimeää presidentin ja varapresidentin virkasyytteen alaisiksi. Kysymys siitä, keitä "kaikki Yhdysvaltojen siviiliviranomaiset" tarkalleen ovat, on ollut paljon keskustelun aiheena.
Federalist Papers – Alexander Hamiltonin, John Jayn ja James Madisonin 85 esseetä, jotka muodostavat Amerikan historian perustavanlaatuisen asiakirjan – tekevät selväksi, että virkasyyte toimii hallituksen toimeenpano- ja oikeushallinnon tarkastuksena. Esseissä ei kuitenkaan täsmennetä, keitä näillä aloilla pidettäisiin virkamiehinä.
Termi "siviiliviranomaiset" on riittävän laaja kattamaan kaikki liittovaltion hallituksen nimittämät virkailijat. Historiallisen ennakkotapauksen perusteella liittovaltion tuomarit, mukaan lukien korkeimman oikeuden tuomarit, ovat virkamiessyytteen alaisia, samoin kuin presidentin kabinetin jäsenet. Sotilaalliset upseerit – jotka kohtaavat kurinalaista sotilaslain mukaan – eivät ole virkasyytteen alaisia, eivätkä myöskään kongressin jäsenet, joka perustettiin vuonna 1799.
Virheelliset rikokset
Vuoden 1787 perustuslaillisessa konventissa Philadelphiassa käytiin huomattavaa keskustelua syytteetön rikosten määritelmästä. Aluksi perustajat sanoivat, että presidentti ja muut voitaisiin erottaa viraltapanolla ja tuomiolla "korruptoituneesta käytöksestä" tai "virheestä tai velvollisuuden laiminlyönnistä". Myöhemmin sanamuoto muutettiin "maanpetokseksi, lahjonnoksi tai korruptioksi", sitten vain "petokseksi tai lahjonnaksi", ennen kuin lopulta päätettiin "petoksesta, lahjonnasta tai muista suurista rikoksista ja väärinkäytöksistä".
Keskustelu ei pysähtynyt tähän, koska ilmaus "korkeat rikokset ja väärinkäytökset" jätti asian syytteeseenkelpoisista rikoksista tulkinnanvaraiseksi. Perustuslain ratifioinnin jälkeen vuonna 1789 "korkeiden rikosten ja rikkomusten" määritelmä on vaivannut kongressin jäseniä, lakimiehiä ja oikeustieteilijöitä.
Kehittäjät lainasivat termin "suuret rikokset ja väärinkäytökset" Ison-Britannian lainsäädännöstä, jossa se viittasi viranomaisten rikoksiin hallitusta vastaan. Käytännössä, kuten edustaja Gerald Ford sanoi vuonna 1970: "Syytetön rikos on se, minkä edustajainhuoneen enemmistö pitää sen tietyllä hetkellä historiassa."
Eduskunnan ja senaatin tehtävät
Perustuslain I artiklan 2 jaksossa todetaan, että edustajainhuoneella on yksinomainen valta nostaa virkasyyte. Edustajalla ei kuitenkaan ole valtuuksia poistaa virkasyytteeseen asetettua henkilöä. Tämä velvollisuus menee senaatille, joka pitää oikeudenkäynnin ja päättää, tuomitaanko ja poistetaanko vai vapautetaanko se.
Virasto alkaa, kun parlamentti hyväksyy päätöslauselman, jossa vaaditaan edustajainhuoneen komiteaa tutkimaan kyseistä virkamiestä vastaan nostettuja syytteitä. Valiokunta voi suositella virkasyytettä tai erottamista. Tämän jälkeen parlamentti äänestää yksinkertaisella enemmistöllä virkasyytteiden hyväksymisestä tai hylkäämisestä.
Hyväksymisen jälkeen parlamentti nimittää johtajat suorittamaan virkasyyteoikeuden senaatissa. Tämän jälkeen parlamentti hyväksyy päätöslauselman, jossa se ilmoittaa senaatille virkasyytesäännöistä ja niiden talonjohtajien nimet, jotka vievät asian senaatin käsiteltäväksi.
Kun senaatti vastaanottaa päätöslauselman, tämä elin ilmoittaa parlamentille, milloin se vastaanottaa johtajat ja aloittaa virkasyytteen. Senaatista tulee tuomioistuin, jonka puheenjohtajana toimii senaatin presidentti, paitsi jos virkamies on presidentti, jolloin puheenjohtajana toimii korkeimman oikeuden puheenjohtaja. Syytetyn henkilön tuomitseminen ja erottaminen virastaan edellyttää kahden kolmasosan enemmistöä senaatissa.
Virkasyytteen ja tuomion rangaistukset
Rangaistus syytteeseenpanosta on oikeudenkäynti senaatissa. Koska virkasyyte on sama kuin syyte, ei ole muuta rangaistusta, paitsi kenties maineen. Virkasyyttäminen, kuten edellä on todettu, vaatii vain edustajainhuoneen yksinkertaisen puoltavan enemmistön.
Perustuslaki edellyttää kahden kolmasosan puoltavaa ääntä senaatissa syytteeseen asetetun henkilön tuomitsemiseksi. Tuomion rangaistus on erottaminen virastaan. Senaatilla on myös mahdollisuus yksinkertaisella ääntenenemmistöllä evätä virkamies jatkossa hoitamasta julkista virkaa. Virkasyytteeseen tai tuomioon ei voi vedota, koska siihen liittyy pikemminkin poliittinen kuin rikollinen kysymys.
Liittovaltion virkamiesmenettelyn historia
Vuodesta 1799 lähtien 20:stä liittovaltion virkasyytemenettelystä 10 on tapahtunut viimeisen 100 vuoden aikana. Viranomaisten virkamiesten joukossa oli 15 liittovaltion tuomaria, kolme presidenttiä, yksi senaattori ja kabinettisihteeri (sotaministeri). Nämä syytteet johtivat seitsemään vapauttamiseen, kahdeksaan tuomioon (kaikki tuomarit ja heidät erotettiin virastaan), kolmeen erottamiseen ja yhteen eroon ilman lisätoimia.
Kuten aiemmin keskusteltiin, vain kolme Yhdysvaltain presidenttiä on nostettu syytteeseen edustajainhuoneessa – Andrew Johnson, Bill Clinton ja Donald Trump – ja senaatti vapautti kaikki syytteet. Presidentti Richard Nixonia ei koskaan nostettu virkasyytteeseen, vaikka häntä uhkasi virkasyyte vuoden 1974 Watergate-skandaalin vuoksi. Nixon erosi ennen kuin kongressi ehti äänestää virkasyytteen jatkamisesta, ja hänestä tuli ainoa Yhdysvaltain presidentti, joka on eronnut virastaan.
Tosielämän esimerkki virkasyyteestä
Äskettäinen virkasyyte ja senaatin oikeudenkäynti tapahtuivat, kun edustajainhuone nosti entisen presidentin Trumpin syytteen 18. joulukuuta 2019. Päätöslauselma sisälsi kaksi virkasyyteartiklaa:
1. Vallan väärinkäyttö
Tämä esimerkki "korkeista rikoksista ja väärinkäytöksistä" syytti Trumpia korruptoituneesta yrityksestä houkutella Ukrainaa suorittamaan tutkimuksia demokraattisten poliittisten kilpailijoidensa häpäisemiseksi. Artikkeli hyväksyttiin äänin 230-197, kun edustajainhuoneen republikaanien jäsenet yhtyivät oppositioon ja kaksi demokraattia äänesti myös artikkelia vastaan.
2. Kongressin este
Kongressin estäminen, joka kuului myös "korkeiden rikosten ja väärinkäytösten" alle, johtui syytöksistä, että kun kongressi yritti tutkia Ukrainan tilannetta, Trump määräsi hallintonsa uhmaamaan jokaista yritystä hankkia tietoja ja todistajia. Tämä artikkeli hyväksyttiin 229-198, kun yksi demokraatti liittyi republikaanien joukkoon syytteen vastustamiseksi.
Virkasyytteen pykälät jätettiin senaatille 16.1.2020 ja oikeudenkäynti alkoi. Republikaanien senaattoreiden vastustuksen vuoksi todistajia tai asiakirjoja ei haastettu. Presidentti vapautettiin syytteestä 5. helmikuuta 2020 molemmista syytteistä. Artikla I, vallan väärinkäyttö, äänesti 48 tuomitsemisesta ja 52 vapauttamisesta. Artiklassa II, kongressin estäminen, äänesti 47 tuomitsemista ja 53 vapauttamista.
Alusta loppuun, kun todisteiden kerääntymistä ei oteta huomioon, nämä virkasyytemenettelyt kestivät hieman alle kaksi kuukautta. Siitä huolimatta, että virkasyytteisiin ei ole asetettu määräaikaa, ja perustuslaissa on vain vähän yksityiskohtia siitä. Tästä syystä jokainen virkasyyte on ainutlaatuinen.
Kohokohdat
Virkasyyttäminen, sellaisena kuin se on määritelty Yhdysvaltain perustuslain II artiklan 4 jaksossa, on muodollinen prosessi, jossa kongressi nostaa syytteet korkea-arvoisia virkamiehiä, kuten presidenttiä, vastaan pyrkiessään erottamaan heidät virastaan.
Vain Yhdysvaltain edustajainhuoneella on valtuudet nostaa liittovaltion virkamies, ja vain senaatti voi tuomita ja erottaa viranhaltijan.
Vain kolme Yhdysvaltain presidenttiä on nostanut syytteen edustajainhuoneessa – Andrew Johnsonin, Bill Clintonin ja Donald Trumpin – ja senaatti vapautti kaikki syytteistä.
