Phillipsin käyrä
Mikä on Phillips-käyrä?
Phillips-käyrä on A. W. Phillipsin kehittämä taloudellinen käsite, jonka mukaan inflaatiolla ja työttömyydellä on vakaa ja käänteinen suhde. Teoria väittää, että talouskasvun mukana tulee inflaatio, jonka pitäisi puolestaan johtaa uusiin työpaikkoihin ja vähemmän työttömyyteen. Alkuperäinen käsite on kuitenkin jossain määrin kumottu empiirisesti, koska 1970-luvulla esiintyi stagflaatiota,. jolloin sekä inflaatio että työttömyys olivat korkeat.
Phillips-käyrän ymmärtäminen
Phillips - käyrän takana oleva käsite sanoo , että talouden työttömyyden muutoksella on ennakoitavissa oleva vaikutus hintainflaatioon. Käänteinen suhde työttömyyden ja inflaation välillä on kuvattu alaspäin kaltevana, koverana käyränä, jossa inflaatio on Y-akselilla ja työttömyys X-akselilla. Kasvava inflaatio vähentää työttömyyttä ja päinvastoin. Vaihtoehtoisesti keskittyminen työttömyyden vähentämiseen lisää myös inflaatiota ja päinvastoin.
1960-luvulla uskottiin, että kaikki finanssipoliittiset elvytystoimet lisäisivät kokonaiskysyntää ja aiheuttaisivat seuraavat vaikutukset. Työvoiman kysyntä kasvaa, työttömien määrä pienenee ja yritykset nostavat palkkoja kilpaillakseen ja houkutellakseen pienempää osaajajoukkoa. Yritysten palkkakustannukset nousevat ja yritykset siirtävät nämä kustannukset kuluttajille hinnankorotusten muodossa.
Tämä uskomusjärjestelmä sai monet hallitukset omaksumaan "stop-go" -strategian, jossa määritettiin inflaatiotavoite,. ja finanssi- ja rahapolitiikkaa käytettiin talouden laajentamiseen tai supistamiseen tavoitekoron saavuttamiseksi. Vakaa kompromissi inflaation ja työttömyyden välillä kuitenkin katkesi 1970-luvulla stagflaation lisääntyessä, mikä kyseenalaisti Phillips-käyrän pätevyyden.
Federal Reserve ilmoitti 27.8.2020, että se ei enää nosta korkotasoa työttömyyden alenemisen vuoksi, jos inflaatio pysyy alhaisena. Se muutti myös inflaatiotavoitteensa keskimääräiseksi, mikä tarkoittaa, että se antaa inflaation nousta jonkin verran yli 2 %:n tavoitteensa kompensoidakseen kausia, jolloin se oli alle 2 %.
Phillipsin käyrä ja stagflaatio
Stagflaatio tapahtuu, kun talouden talouskasvu pysähtyy, työttömyys on korkea ja hintainflaatio on korkea. Tämä skenaario on tietysti suoraan ristiriidassa Philipsin käyrän takana olevan teorian kanssa. Yhdysvalloissa ei koskaan esiintynyt stagflaatiota 1970-luvulle asti, jolloin työttömyyden kasvu ei ollut samaan aikaan inflaation hidastumisella. Vuosina 1973-1975 Yhdysvaltain talous laski kuusi peräkkäistä vuosineljännestä ja kolminkertaisti inflaation.
Odotukset ja pitkän aikavälin Phillips-käyrä
Stagflaatioilmiö ja Phillips-käyrän hajoaminen saivat ekonomistit tarkastelemaan syvemmin odotusten roolia työttömyyden ja inflaation välisessä suhteessa. Koska työntekijät ja kuluttajat voivat mukauttaa odotuksiaan tulevasta inflaatiosta nykyisten inflaatio- ja työttömyysasteiden perusteella, inflaation ja työttömyyden välinen käänteinen suhde voi kestää vain lyhyellä aikavälillä.
Kun keskuspankki nostaa inflaatiota alentaakseen työttömyyttä, se voi aiheuttaa alkusiirron lyhyen aikavälin Phillips-käyrällä, mutta kun työntekijöiden ja kuluttajien odotukset inflaatiosta sopeutuvat uuteen ympäristöön, pitkällä aikavälillä Phillips-käyrä. itse voi siirtyä eteenpäin. Tämän ajatellaan olevan tilanne erityisesti luonnollisen työttömyysasteen tai NAIRU:n (No Accelerating Inflation Rate of Unemployment) kohdalla,. joka edustaa pohjimmiltaan talouden normaalia kitka- ja institutionaalista työttömyyttä. Joten pitkällä aikavälillä, jos odotukset voivat mukautua inflaatiovauhdin muutoksiin, pitkän aikavälin Phillips-käyrä muistuttaa ja pystysuoraa linjaa NAIRUssa; rahapolitiikka yksinkertaisesti nostaa tai laskee inflaatiota jälkimarkkinoiden odotukset ovat toimineet itsestään.
Stagflaation aikana työntekijät ja kuluttajat saattavat jopa alkaa rationaalisesti odottaa inflaation kiihtyvän heti, kun he saavat tietoonsa rahaviranomaisen suunnitelmista ryhtyä ekspansiiviseen rahapolitiikkaan. Tämä voi aiheuttaa lyhyen aikavälin Phillips-käyrän siirtymisen ulospäin jo ennen ekspansiivisen rahapolitiikan toteuttamista, jolloin politiikalla ei ole edes lyhyellä aikavälillä juurikaan vaikutusta työttömyyden alentamiseen ja itse asiassa lyhyen aikavälin Phillips-käyrään. siitä tulee myös pystysuora viiva NAIRUssa.
##Kohokohdat
Phillips-käyrä osoittaa, että inflaatiolla ja työttömyydellä on käänteinen suhde. Korkeampi inflaatio liittyy alhaisempaan työttömyyteen ja päinvastoin.
Phillips-käyrä oli käsite, jota käytettiin ohjaamaan makrotalouspolitiikkaa 1900-luvulla, mutta 1970-luvun stagflaatio kyseenalaisti sen.
Phillips-käyrän ymmärtäminen kuluttajien ja työntekijöiden odotusten valossa osoittaa, että inflaation ja työttömyyden välinen suhde ei välttämättä päde pitkällä aikavälillä tai edes mahdollisesti lyhyellä aikavälillä.
