Stimulus-paketti
Mikä on stimuluspaketti?
Elvytyspaketti on paketti taloudellisia toimenpiteitä, joihin hallitus vetoaa piristääkseen turmeltuvaa taloutta. Elvytyspaketin tavoitteena on elvyttää taloutta ja estää tai kääntää taantuma lisäämällä työllisyyttä ja menoja.
Elvytyspaketin hyödyllisyyden takana oleva teoria juurtuu keynesiläiseen taloustieteeseen,. joka väittää, että taantuma ei korjaa itseään; siksi hallituksen väliintulo voi vähentää taantuman vaikutuksia. Esimerkiksi elvytys tai julkisten menojen lisääntyminen voi kompensoida yksityisten menojen vähentymistä, mikä lisää kokonaiskysyntää ja sulkee talouden tuotantokuilua.
Stimulus-pakettien ymmärtäminen
Entinen presidentti Trump allekirjoitti 27. maaliskuuta 2020 lain Coronavirus Aid, Relief, and Economic Security (CARES) Act -lain, yhteensä noin 2,2 biljoonan dollarin elvytyslain, jonka tarkoituksena on tarjota helpotusta yksilöille, perheille, pienyrityksille ja teollisuudenaloille, joihin koronavirus vaikuttaa. koronaviruspandemian aiheuttama talouden hidastuminen.
Viides kierros COVID-19-ärsykkeestä julkaistiin joulukuussa 2020. Sitten tammikuussa 2021 presidentti Joe Biden esitti 1,9 biljoonan dollarin hätäapusuunnitelman. Suunnitelmaan sisältyi 1 400 dollarin shekkejä yksityishenkilöille, verohyvitykset lapsille ja pienituloisille työntekijöille sekä uusia aloitteita, mukaan lukien miljoonien työntekijöiden palkallinen sairaus- ja perheloma, apurahat pienyrityksille ja 35 miljardia dollaria saatavilla olevien edullisien lainojen saamiseksi. erityisesti puhtaan energian investointeihin.
Nämä elvytyspaketit suunniteltiin helpottamaan monien amerikkalaisten, erityisesti pienituloisten, kokemaa taloudellista kamppailua ja auttamaan yrityksiä pysymään pinnalla pandemian aikana. COVID-19-pandemia aiheutti maailmanlaajuisen taantuman, ja äärimmäiset toimenpiteet olivat tarpeen talouksien elvyttämiseksi.
Stimulus-pakettien tyypit
Talouden taantuman aikoina, joka on vähemmän tuhoisa kuin COVID-19-pandemia, elvytyspaketti sisältää tyypillisesti useita hallituksen tarjoamia kannustimia ja verohelpotuksia menojen lisäämiseksi, jotta maa vetäytyisi taantumasta tai estetään talouden hidastuminen. Elvytyspaketti voi olla joko rahapoliittinen elvytys tai finanssipoliittinen elvytys tai määrällinen keventäminen.
Rahallinen kannustin
Rahatalouden elvytys tarkoittaa korkojen alentamista talouden elvyttämiseksi. Kun korkoja lasketaan, ihmiset kannustavat ottamaan lainaa enemmän, koska lainakustannukset pienenevät. Kun yksityishenkilöt ja yritykset lainaavat enemmän, liikkeessä on enemmän rahaa, vähemmän kannustimia säästämiseen ja enemmän kannustimia kuluttaa. Korkojen alentaminen voi myös heikentää maan valuuttakurssia ja siten lisätä vientiä. Kun vienti lisääntyy, talouteen tulee lisää rahaa, mikä kannustaa kuluttamaan ja elvyttää taloutta.
Finanssipoliittiset kannustimet
Kun hallitus valitsee finanssipoliittisen elvytystoimen, se leikkaa veroja tai lisää menojaan talouden elvyttämiseksi. Kun veroja leikataan, ihmisillä on enemmän tuloja käytettävissään. Käytettävissä olevien tulojen kasvu tarkoittaa, että ihmisillä on enemmän rahaa käytettäväksi, mikä lisää kysyntää, tuotantoa ja talouskasvua. Kun hallitus lisää menojaan, se ruiskuttaa enemmän rahaa talouteen, mikä laskee työttömyysastetta,. lisää menoja ja lopulta torjuu taantuman vaikutuksia.
Finanssipoliittisen elvytystoimen haittapuoli
Finanssipoliittisten elvytystoimien haittapuolena on korkeampi velkasuhde BKT:hen ja riski, että kuluttajat hamstraavat heille annettua käteistä sen sijaan, että he kuluttaisivat sitä. Jos jälkimmäinen tapahtuu, ärsykepaketti voi olla tehoton.
Määrällinen keventäminen
Määrällinen keventäminen on eräänlaista ekspansiivista rahapolitiikkaa. Määrällinen keventäminen tapahtuu, kun maan keskuspankki ostaa suuren määrän rahoitusomaisuutta, kuten joukkovelkakirjoja, liikepankeilta ja muilta rahoituslaitoksilta. Näiden omaisuuserien ostaminen suurissa määrin lisää rahoituslaitosten ylivarantoja,. helpottaa luotonantoa, lisää liikkeessä olevaa rahan tarjontaa, nostaa joukkovelkakirjojen hintoja, alentaa tuottoa ja alentaa korkoja. Hallitus valitsee yleensä määrällisen keventämisen, kun perinteinen rahapoliittinen elvytys ei enää ole tehokas.
Esimerkkejä stimuluspaketeista
Maaliskuussa 2020 useat maat, mukaan lukien Yhdysvallat (kuten yllä mainittiin), ryntäsivät koordinoimaan elvytyspaketteja vastauksena maailmanlaajuiseen koronaviruspandemiaan. Tähän sisältyi korkojen leikkaaminen lähelle nollaa ja rahoitusmarkkinoiden vakauttamismekanismien tarjoaminen yhdessä verohelpotuksia, alakohtaisia pelastuspaketteja ja työttömyystukea siirtymään joutuneille työntekijöille.
Euroopan unionista eroamisäänestyksen jälkeen Englannin keskuspankki (BoE) suunnitteli elokuussa 2016 elvytyspaketin estääkseen maata joutumasta taantumaan. Osa elvytyspakettia sisälsi lisää määrällistä keventämistä lainakustannusten alentamiseksi. Pankin rahapoliittinen komitea äänesti 70 miljardin punnan velan ostamisen puolesta (60 miljardin punnan velat ja 10 miljardin punnan arvoinen yritysvelka), mikä nosti sen kokonaismäärällisen keventämisohjelman 445 miljardiin puntaa. Myös korkotasoa laskettiin 0,50 prosentista 0,25 prosenttiin.
832 miljardia dollaria
Vuoden 2009 hallituksen elvytyspaketin määrä, joka on suunniteltu vaimentamaan Yhdysvaltojen suuren laman iskua ja elvyttämään taloutta.
Vuoden 2008 finanssikriisi
Vuosien 2008–2009 maailmanlaajuinen taantuma johti ennennäkemättömiin elvytyspaketteihin, joita hallitukset ovat käynnistäneet maailmanlaajuisesti. Yhdysvalloissa elvytyspaketti, joka tunnettiin nimellä American Recovery and Reinvestment Act (ARRA) vuodelta 2009, sisälsi valtavan joukon verohelpotuksia ja menoprojekteja, joilla pyrittiin voimakkaaseen työpaikkojen luomiseen ja Yhdysvaltojen talouden nopeaan elvyttämiseen. Alkuperäinen kustannusarvio 787 miljardia dollaria sisälsi 212 miljardia dollaria veronalennuksia; 296 miljardia dollaria Medicaidiin, työttömyysetuuksiin ja muihin ohjelmiin; ja lisäksi 279 miljardia dollaria harkinnanvaraisia menoja talouden pitämiseksi pystyssä. Vuodesta 2014 lähtien alkuperäinen kustannusarvio tarkistettiin 832 miljardiin dollariin
Kohokohdat
Keynesiläisten taloustieteen periaatteiden pohjalta tavoitteena on lisätä kokonaiskysyntää lisäämällä työllisyyttä, kulutusta ja investointeja.
Elvytyspaketti on koordinoitu pyrkimys lisätä valtion menoja – ja alentaa veroja ja korkoja – elvyttää taloutta ja nostaa se ulos taantumasta tai lamasta.
Yhdysvaltain senaatti hyväksyi erilaisia elvytyspaketteja COVID-19-epidemian vaikutusten lievittämiseksi vuosina 2020 ja 2021.
UKK
Tuottavatko stimulaatiopaketit inflaatiota?
Taloustieteilijät ovat eri mieltä siitä, aiheuttavatko elvytyspaketit inflaatiota ja missä olosuhteissa. Toisaalta jotkut väittävät, että elvytyspaketit ovat luonnostaan inflaatioita, koska ne lisäävät liikkeessä olevan rahan määrää ilman, että ne lisäävät talouden tuotantokapasiteettia. Tämän logiikan mukaan inflaatio on väistämätön seuraus siitä, että enemmän rahaa jahtaa samaa määrää tavaroita ja palveluita. Toisaalta kehittyneet taloudet, kuten Yhdysvallat, Kanada ja Japani, ovat käyttäneet viime vuosina toistuvasti suuria elvytyspaketteja, eivätkä ne ole toistaiseksi nähneet inflaation merkittävää nousua. Nähtäväksi jää, miten nämä elvytyspaketit vaikuttavat inflaatioon tulevaisuudessa.
Milloin stimuluspakettia käytetään?
Elvytyspaketteja käytetään usein aikoina, jolloin talous uhkaa ajautua taantumaan tai kun taantuma on jo käynnissä. Tässä mielessä elvytyspaketit ovat esimerkki keynesiläisestä talouspolitiikasta. Näiden politiikkojen tehokkuus on jatkuvan taloudellisen ja poliittisen keskustelun aihe.
Mitä eroa on rahatalouden ja verotuksellisen kannustimen välillä?
Rahapolitiikalla tarkoitetaan valtion keskuspankin toimenpiteitä, kuten korkojen alentamista lainanoton kustannusten alentamiseksi. Alentamalla korkoja keskuspankit toivovat keventävänsä yritysten ja kotitalouksien velkataakkaa ja kannustavansa velkapohjaiseen kulutukseen. Finanssipoliittisilla elvytystoimilla taas tarkoitetaan hallituksen toimia. Esimerkkejä finanssipoliittisista elvytystoimista ovat julkisen sektorin työllisyyden lisääminen, investoinnit uuteen infrastruktuuriin ja valtiontukien myöntäminen teollisuudelle ja yksityishenkilöille.