Siirtohinnoittelu

Mikä on siirtohinnoittelu?

Siirtohinnoittelu on kirjanpitokäytäntö,. joka edustaa hintaa, jonka yrityksen yksi divisioona veloittaa toiselta toimialalta toimitetuista tavaroista ja palveluista.

Siirtohinnoittelu mahdollistaa hintojen määrittämisen tavaroille ja palveluille, joita vaihdetaan tytäryhtiöiden,. tytäryhtiöiden tai yhteisesti määräysvallassa olevien yritysten välillä, jotka ovat osa samaa suurempaa yritystä. Siirtohinnoittelu voi johtaa yrityksille verosäästöihin, vaikka veroviranomaiset voivat kiistää heidän vaatimuksensa.

Miten siirtohinnoittelu toimii

Siirtohinnoittelu on kirjanpito- ja verotuskäytäntö, joka mahdollistaa liiketoimien hinnoittelun yritysten sisällä ja yhteisessä määräysvallassa tai omistuksessa olevien tytäryhtiöiden välillä. Siirtohinnoittelukäytäntö ulottuu sekä rajat ylittäviin että kotimaisiin liiketoimiin.

Siirtohintaa käytetään määrittämään kustannukset, jotka veloitetaan toiselta divisioonalta, tytäryhtiöltä tai holdingyhtiöltä suoritetuista palveluista. Yleensä siirtohinnat heijastavat kyseisen tavaran tai palvelun markkinahintaa. Siirtohinnoittelua voidaan soveltaa myös immateriaalioikeuksiin,. kuten tutkimukseen, patentteihin ja rojalteihin.

Monikansalliset yhtiöt (MNC) saavat lain mukaan käyttää siirtohinnoittelumenetelmää tulosten jakamiseen eri emoorganisaatioon kuuluvien tytäryhtiöidensä kesken. Yritykset voivat kuitenkin toisinaan myös käyttää (tai väärin) tätä käytäntöä muuttamalla verotettavaa tuloaan ja siten alentaen kokonaisveroaan. Siirtohinnoittelumekanismi on tapa, jolla yritykset voivat siirtää verovelkoja edullisille veroalueille.

Siirtohinnat ja verot

Tarkastellaan seuraavaa skenaariota, jotta ymmärrämme paremmin, kuinka siirtohinnoittelu vaikuttaa yrityksen verolaskuun. Oletetaan, että autovalmistajalla on kaksi divisioonaa: divisioona A, joka valmistaa ohjelmistoja, ja divisioona B, joka valmistaa autoja. Divisioona A myy ohjelmistoja muille autonvalmistajille sekä emoyhtiölleen. Divisioona B maksaa divisioonalle A ohjelmistosta, tyypillisesti vallitsevalla markkinahinnalla, jonka Division A veloittaa muilta autonvalmistajilta.

Oletetaan, että divisioona A päättää laskuttaa divisioonalta B alemman hinnan markkinahinnan käyttämisen sijaan. Tämän seurauksena A-divisioonan myynti tai tuotot ovat alhaisemmat alhaisemman hinnoittelun vuoksi. Toisaalta B-divisioonan myyntikulut (COGS) ovat alhaisemmat, mikä lisää divisioonan voittoja. Lyhyesti sanottuna divisioonan A tulot ovat saman verran pienemmät kuin divisioonan B kustannussäästöt, joten sillä ei ole taloudellista vaikutusta koko yritykseen.

Oletetaan kuitenkin, että divisioona A on korkeammassa verotusmaassa kuin divisioona B. Koko yritys voi säästää veroissa tekemällä divisioonan A vähemmän kannattavan ja divisioonan B kannattavan. Kun divisioona A veloitetaan alempia hintoja ja siirretään nämä säästöt B-divisioonaan, mikä kasvattaa voittojaan alhaisemman COGS:n kautta, divisioonaa B verotetaan alhaisemmalla verokannalla. Toisin sanoen A-divisioonan päätös olla veloittamatta markkinahintaa divisioonalta B mahdollistaa koko yrityksen veron kiertämisen.

Lyhyesti sanottuna yritykset voivat siirtohinnoittelun avulla siirtää voittoja ja kustannuksia muille toimialoille sisäisesti verorasituksensa keventämiseksi perimällä markkinahinnan ylä- tai alapuolella.

Siirtohinnoittelu ja IRS

IRS:n mukaan siirtohinnoittelun tulisi olla sama yritysten välisissä liiketoimissa, jotka olisivat muuten tapahtuneet, jos yritys olisi tehnyt kaupan yrityksen ulkopuolisen osapuolen tai asiakkaan kanssa. Verohallinnon verkkosivujen mukaan siirtohinnoittelu määritellään seuraavasti:

482 §:n säännökset edellyttävät yleensä, että tytäryhtiöiden toiselle veloituksetta tavaroiden, palvelujen tai aineettomien hyödykkeiden siirtoon liittyvissä yhtiöiden välisissä liiketoimissa saadaan tuloksia, jotka ovat yhdenmukaisia niiden tulosten kanssa, jotka olisi saavutettu, jos valvomattomat veronmaksajat olisivat sitoutuneet. samassa liiketoimessa samoissa olosuhteissa.

Tästä johtuen siirtohinnoittelun taloudellisessa raportoinnissa on tiukat ohjeet ja veroviranomaiset valvovat sitä tarkasti. Tilintarkastajat ja sääntelijät vaativat usein laajaa dokumentaatiota. Jos siirtoarvo on tehty väärin tai sopimattomasti, tilinpäätös on ehkä tarkistettava ja siitä voidaan periä maksuja tai sakkoja.

On kuitenkin paljon keskustelua ja epäselvyyttä siitä, kuinka divisioonien välinen siirtohinnoittelu tulisi ottaa huomioon ja kumman divisioonan tulisi kantaa verotaakka.

Veroviranomaisilla on tiukat siirtohinnoittelusäännöt, joilla pyritään estämään yrityksiä käyttämästä sitä verojen välttämiseen.

Esimerkkejä siirtohinnoista

Muutamat näkyvät tapaukset ovat edelleen kiistanalaisia veroviranomaisten ja asianomaisten yritysten välillä.

Coca-Cola

Koska Coca-Cola Co:n (KO) tuotanto, markkinointi ja myynti on keskittynyt useille ulkomaisille markkinoille, yhtiö puolustaa edelleen rojaltisopimuksen 3,3 miljardin dollarin siirtohinnoitteluaan. Yhtiö siirsi IP-arvon tytäryhtiöille Afrikassa, Euroopassa ja Etelä-Amerikassa vuosina 2007–2009. IRS ja Coca-Cola jatkavat taistelua oikeudenkäynneissä, eikä tapausta ole vielä ratkaistu.

Medtronic

Irlantilainen lääkinnällisiä laitteita valmistava Medtronic ja IRS tapasivat oikeudessa 14.–25.6.2021 yrittääkseen ratkaista 1,4 miljardin dollarin kiistan. Medtronicia syytetään henkisen omaisuuden siirtämisestä alhaisen verotuksen paratiiseihin maailmanlaajuisesti. Siirto sisältää aineettomien hyödykkeiden arvon Medtronicin ja sen puertoricolaisen tuotantoyhtiön välillä verovuosilta 2005 ja 2006. Tuomioistuin oli alun perin ollut Medtronicin puolella, mutta IRS valitti. Molemmat osapuolet odottavat nyt verotuomioistuimen päätöstä.

Kohokohdat

IRS toteaa, että siirtohinnoittelun tulisi olla sama yritysten välisten liiketoimien välillä, kuin se olisi ollut, jos yritys olisi tehnyt liiketoimen yrityksen ulkopuolella.
Siirtohinnoittelulaskenta tapahtuu, kun saman yrityksen toimialojen välillä vaihdetaan tavaroita tai palveluita.
Yritykset käyttävät siirtohinnoittelua vähentääkseen emoyhtiön kokonaisverorasitusta.
Siirtohinta perustuu markkinahintoihin veloittaessaan toiselta divisioonalta, tytäryhtiöltä tai holdingyhtiöltä suoritetuista palveluista.
Yritykset veloittavat korkeamman hinnan toimialoista korkean verotuksen maissa (voiton pieneneminen), kun taas alhaisemman verotuksen maiden divisioonilta veloittavat alhaisemman hinnan (voittojen kasvu).