Keskimääräisten kustannusten menetelmä
Mikä on keskimääräisten kustannusten menetelmä?
Keskihintaperusteinen menetelmä on järjestelmä, jossa lasketaan verotettavalla tilillä olevien sijoitusrahastopositioiden arvo veroraportointia varten tarvittavan voiton tai tappion määrittämiseksi. Kustannusperuste edustaa sijoittajan omistaman arvopaperin tai sijoitusrahaston alkuarvoa.
Keskimääräistä hintaa verrataan sitten hintaan, jolla rahasto-osuudet myytiin, jotta voidaan määrittää veroraportointia varten syntyneet voitot tai tappiot. Keskimääräinen kustannusperuste on yksi monista menetelmistä, joita Internal Revenue Service (IRS) sallii sijoittajien käyttää rahastosijoitustensa kustannusten määrittämiseen.
Keskimääräisten kustannusten menetelmän ymmärtäminen
Sijoittajat käyttävät yleisesti keskihintaperusteista menetelmää sijoitusrahastojen veroraportoinnissa. Kustannusperusteinen menetelmä raportoidaan sen välitysyrityksen kanssa, jossa varat ovat. Keskimääräinen kustannus lasketaan jakamalla sijoitusrahastopositioon sijoitettu kokonaissumma dollareissa omistettujen osakkeiden lukumäärällä. Esimerkiksi sijoittajan, jolla on 10 000 dollaria sijoituksessa ja joka omistaa 500 osaketta, keskimääräinen kustannusperuste on 20 dollaria (10 000 / 500 dollaria).
Kustannusperusteisten menetelmien tyypit
Vaikka monet pankkiiriliikkeet käyttävät oletuksena sijoitusrahastojen keskihintaperusteista menetelmää, käytettävissä on muitakin menetelmiä.
###FIFO
( first in, first out ) -menetelmä tarkoittaa, että kun osakkeita myydään, sinun on myytävä ensimmäiset hankitut voitot ja tappiot laskettaessa. Oletetaan esimerkiksi, että sijoittaja omisti 50 osaketta ja osti 20 tammikuussa samalla kun hän osti 30 osaketta huhtikuussa. Mikäli sijoittaja myi 30 osaketta, on käytettävä tammikuun 20 osaketta ja loput kymmenen myytyä osaketta tulisivat huhtikuussa ostetusta toisesta erästä. Koska sekä tammi- että huhtikuun ostot olisi tehty eri hinnoilla, verovoittoon tai -tappioon vaikuttaisivat kunkin jakson alkuperäiset ostohinnat.
Lisäksi, jos sijoittajalla on ollut sijoitus yli vuoden, se katsotaan pitkäaikaiseksi sijoitukseksi. IRS soveltaa alhaisempaa myyntivoittoveroa pitkäaikaisiin sijoituksiin verrattuna lyhytaikaisiin sijoituksiin, jotka ovat alle vuodessa hankittuja arvopapereita tai varoja. Tämän seurauksena FIFO-menetelmä johtaisi alhaisempiin maksettuihin veroihin, jos sijoittaja olisi myynyt yli vuoden ikäisiä positioita.
###LIFO
LIFO-menetelmä on, kun sijoittaja voi myydä viimeisimmät hankitut osakkeet ensin ja sitten aiemmin hankitut osakkeet. LIFO-menetelmä toimii parhaiten, jos sijoittaja haluaa pitää hallussaan alkuperäiset ostetut osakkeet, jotka voivat olla nykyistä markkinahintaa alhaisemmalla hinnalla.
Korkeat ja edulliset menetelmät
Korkean kustannusmenetelmän avulla sijoittajat voivat myydä osakkeita, joiden alkuperäinen hankintahinta on korkein. Toisin sanoen osakkeet, jotka olivat kalleimpia ostaa, myydään ensin. Korkean kustannustason menetelmä on suunniteltu tarjoamaan sijoittajille pienin pääomatuloverovelka. Esimerkiksi sijoittaja voi saada suuren hyödyn sijoituksesta, mutta hän ei halua vielä realisoida tuota voittoa, mutta tarvitsee rahaa.
Korkeammat kustannukset tarkoittaa, että alkuperäisen hinnan ja markkinahinnan välinen ero myytäessä tuottaa pienimmän hyödyn. Sijoittajat voivat myös käyttää kalliiden kustannusten menetelmää, jos he haluavat ottaa pääomatappion verotuksellisesti kompensoidakseen muita voittoja tai tuloja.
Sitä vastoin edullisen kustannusmenetelmän avulla sijoittajat voivat myydä ensin halvimmat osakkeet. Toisin sanoen halvimmat ostamasi osakkeet myydään ensin. Edullinen menetelmä voidaan valita, jos sijoittaja haluaa saada sijoituksestaan pääomavoittoa.
Kustannusperusteisen menetelmän valitseminen
Kun tietylle sijoitusrahastolle on valittu kustannusperusteinen menetelmä, sen on pysyttävä voimassa. Välitysyritykset toimittavat sijoittajille asianmukaiset vuosittaiset veroasiakirjat rahastomyynnistä kustannusperusteisen menetelmän valinnan perusteella.
Sijoittajien tulee kääntyä veroneuvojan tai rahoitussuunnittelijan puoleen,. jos he ovat epävarmoja kustannusperusteisesta menetelmästä, joka minimoi heidän verolaskunsa merkittävistä rahastosijoituksista verotettavilla tileillä. Keskihintaperusteinen menetelmä ei välttämättä aina ole verotuksen kannalta optimaalinen menetelmä. Huomaa, että kustannusperusteella on merkitystä vain, jos omistus on verotettavalla tilillä ja sijoittaja harkitsee osuuden osittaista myyntiä.
Erityinen tunnistusmenetelmä
Erityinen tunnistusmenetelmä (tunnetaan myös nimellä spesifinen osaketunnistus) antaa sijoittajalle mahdollisuuden valita, mitkä osakkeet myydään verokohtelun optimoimiseksi. Oletetaan esimerkiksi, että sijoittaja ostaa 20 osaketta tammikuussa ja 20 osaketta helmikuussa. Jos sijoittaja myy myöhemmin 10 osaketta, hän voi valita myyvänsä 5 osaketta tammikuun erästä ja 5 osaketta helmikuun erästä.
Esimerkki kustannusperusteiden vertailuista
Kustannusperusteiset vertailut voivat olla tärkeä näkökohta. Oletetaan, että sijoittaja teki seuraavat peräkkäiset rahastoostot verotettavalla tilillä:
1 000 osaketta 30 dollarilla, yhteensä 30 000 dollaria
1000 osaketta 10 dollarilla yhteensä 10 000 dollaria
1 500 osaketta hintaan 8 dollaria, yhteensä 12 000 dollaria
Sijoitettu kokonaismäärä on 52 000 dollaria, ja keskimääräinen kustannusperuste lasketaan jakamalla 52 000 dollaria 3 500 osakkeella. Keskihinta on 14,86 dollaria osakkeelta.
Oletetaan, että sijoittaja myy sitten 1 000 rahaston osaketta hintaan 25 dollaria per osake. Sijoittajalla olisi 10 140 dollarin myyntivoitto keskimääräisten kustannusten perusteella. Voitto tai tappio keskimääräisten kustannusten perusteella olisi seuraava:
- (25 dollaria - 14,86 dollaria) x 1 000 osaketta = 10 140 dollaria.
Tulokset voivat vaihdella verotuksessa valitun kustannusperusteisen menetelmän mukaan:
Ensimmäinen sisään ensimmäinen ulos: (25 dollaria - 30 dollaria) x 1 000 osaketta = - 5 000 dollaria
Viimeinen sisään ensimmäinen ulos: (25 $ - 8 $) x 1 000 = 17 000 $
Korkea hinta: (25 - 30 dollaria) x 1 000 osaketta = - 5 000 dollaria
Alhaiset kustannukset: (25 $ - 8 $) x 1 000 = 17 000 $
Tarkkaan verotusnäkökulmasta katsottuna sijoittajan olisi parempi valita FIFO-menetelmä tai korkean kustannustason menetelmä kustannusperusteen laskemiseksi ennen osakkeiden myyntiä. Näillä menetelmillä tappiosta ei peritä veroa. Keskihintaperusteisella menetelmällä sijoittajan on kuitenkin maksettava pääomatulovero 10 140 dollarin tuloista.
Tietenkään, jos sijoittaja myi 1 000 osaketta FIFO-menetelmällä, ei ole mitään takeita siitä, että kun loput osakkeet myydään, 25 dollaria on myyntihinta. Osakekurssi saattoi laskea, mikä pyyhkiisi pois suurimman osan myyntivoitoista ja mahdollisuus realisoida myyntivoitto olisi menetetty. Tämän seurauksena sijoittajien on punnittava valintaa, ottavatko voiton tänään ja maksavatko myyntivoittoverot vai yrittävätkö alentaa verojaan ja he voivat menettää jäljellä olevan sijoituksensa realisoitumattomat voitot.
##Kohokohdat
Keskimääräinen kustannus lasketaan jakamalla sijoitusrahastopositioon sijoitettu kokonaissumma dollareina omistettujen osakkeiden lukumäärällä.
Kustannusperuste edustaa sijoittajan omistaman arvopaperin tai sijoitusrahaston alkuarvoa.
Keskikustannusperusteinen menetelmä on tapa laskea sijoitusrahastopositioiden arvoa veroraportoinnin tuloksen tai tappion määrittämiseksi.
