Laajan indeksin suojatun tarjouksen luottamus (BISTRO)
Mikä oli laajan indeksin suojattu luottamustarjous (BISTRO)?
Laaja indeksiturvattu luottamustarjous (BISTRO) oli oma nimi, jota JP Morgan käytti vakuudellisten velkasitoumusten (CDO) luomiseen luottojohdannaisista. Noin viikkoa ennen joulua 1997 JP Morgan käynnisti Broad Index Secured Trust Offeringin (BISTRO), 700 miljoonan dollarin joukkovelkakirjalainan, joka viittaa yli 300 yritys- ja julkisen rahoituslainan salkkuun Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.
BISTRO-yhtiöiden rakenne antoi rahoituslaitoksille mahdollisuuden suojautua taloudellisilta riskeiltä ja vapauttaa samalla viranomaispääomaa. Nämä tarjoukset olivat synteettisten vakuudellisten velkatuotteiden edeltäjä, joiden suosio myöhemmin kasvoi. Näiden velkatuotteiden katsottiin edistäneen vuosien 2007–2008 finanssikriisiä.
Laajan indeksin suojatun luottamustarjouksen ymmärtäminen (BISTRO)
Broad Index Secured Trust Offering (BISTRO) pidettiin merkittävänä rahoitusvälineenä sen julkaisuhetkellä; sen uskottiin olevan yksi ensimmäisistä koskaan luotuista synteettisistä vakuudellisista velkavelkakirjoista (CDO).
Noin viikkoa ennen joulua 1997 JP Morgan käynnisti Broad Index Secured Trust Offeringin (BISTRO), 700 miljoonan dollarin joukkovelkakirjalainan, joka viittaa yli 300 yritys- ja julkisen rahoituslainan salkkuun Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Sellaisenaan tällaiset välineet auttoivat muuttamaan nykyaikaista pankkialaa. Rahoitusala oli käyttänyt synteettisiä valuutanvaihtosopimuksia – velkasitoumusten ja tulevien kassavirtojen vaihtosopimuksia eri valuutoissa sekä joukkovelkakirjojen ja korkojen vaihtoja – 1980-luvun alusta lähtien. BISTRO edusti tämän idean kehitystä.
Valuutan tai joukkovelkakirjatulojen vaihtamisen sijaan JP Morgan ehdotti maksukyvyttömyysriskin vaihtamista. Vaihtosopimukset olisivat synteettisiä tai keinotekoisesti simuloituja. Pankki yhdistäisi useita erilaisia lainojen ja joukkovelkakirjalainojen velkasitoumuksia, minkä jälkeen sijoittajat voivat sijoittaa luottoriskinvaihtosopimuksiin. Rakenteen ansiosta pankki pystyi siirtämään riskiä sijoittajille samalla kun se sai tuloja riskin myynnistä.
"BISTRON yleismotivaatio ei ollut avata uusia markkinoita tai myydä jotain hienoa tuotetta, vaan se, että JP Morgan suojautui luottoriskistään", sanoi Bill Winters, JP Morganin investointipankin entinen toimitusjohtaja. International Financing Review haastattelussa. "Se oli erittäin tehokas sen toteuttamisessa. Se vaikutti myös uuden teollisuuden luomiseen."
BISTRON historia
Alkuperäinen laaja indeksivakuudelliset luottamustarjoukset tulivat markkinoille joulukuussa 1997 ja viittasivat 307 kaupallisen lainan sekä yritysten ja kuntien joukkovelkakirjalainoihin. Yhdysvaltain keskuspankki antoi JP Morganille luvan turvata lakisääteistä pääomaa BISTRO-kauppoihinsa. Nämä tarjoukset olivat erittäin suosittuja sijoittajien keskuudessa, ja neljä laajempaa synteettistä indeksitarjousta seurasi seuraavan 12 kuukauden aikana.
BISTROjen rakenne on edelleen yksi kiistanalaisimmista pääomamarkkinoiden keksinnöistä koskaan.
Nämä tarjoukset luotiin alun perin keinona JP Morganille suojautua luottoriskiltään, ja ne avasivat lopulta suuret uudet markkinat rahoitusalalla. BISTRON käyttöönoton jälkeen muut rahoituslaitokset tarjosivat samanlaisia tuotteita ja kehittivät kopiointirakenteita.
BISTROjen seuraukset
BISTRO:iden käyttöönoton ansioksi on luotu synteettisten vakuudellisten velkasitoumusten (CDO) aikakausi, jossa käytettiin luottojohdannaisia luottoriskin siirtämiseen salkussa. Synteettisten CDO-sopimusten markkinat kasvoivat huomattavasti alussa, 10 miljardista dollarista vuonna 2000 105 miljardiin dollariin vuonna 2007.
Jotkut rahoituslaitokset alkoivat luoda synteettisiä CDO-sopimuksia, jotka sisälsivät jonkin verran kyseenalaisia kiinteistöomaisuuseriä, kuten subprime-kiinnelainoja, taustalla oleviin viitepooleihinsa. Vuosien 2007–2008 finanssikriisin jälkeen asiantuntijat väittivät, että synteettiset CDO:t vaikuttivat taloudelliseen romahdukseen antamalla pankkien siirtää riskiä.
##Kohokohdat
Näiden velkatuotteiden katsottiin edistäneen vuosien 2007–2008 finanssikriisiä.
Investointipankki JP Morgan esitteli BISTRO-tarjoukset vuonna 1997, ja ne olivat synteettisten vakuudellisten velkatuotteiden edeltäjä, jonka suosio myöhemmin kasvoi.
Laaja indeksiturvattu luottamustarjonta (BISTRO) pidettiin merkittävänä rahoitusvälineenä sen lanseerauksen yhteydessä; sen uskottiin olevan yksi ensimmäisistä koskaan luotuista synteettisistä vakuudellisista velkavelkakirjoista (CDO).
Laaja indeksivakuusvakuutus (BISTRO) oli tapa arvopaperistaa vakuudellisia velkasitoumuksia (CDO) luottojohdannaisista.
