Yrityksiltä kuluttajille (B2C)
Mikä on yritys-kuluttaja (B2C)?
Termi business-to-consumer (B2C) tarkoittaa prosessia, jossa tuotteita ja palveluita myydään suoraan yrityksen ja kuluttajien välillä, jotka ovat sen tuotteiden tai palveluiden loppukäyttäjiä. Useimpia yrityksiä, jotka myyvät suoraan kuluttajille, voidaan kutsua B2C-yrityksiksi.
B2C:stä tuli valtavan suosittu 1990-luvun lopun dotcom - buumin aikana, jolloin sitä käytettiin pääasiassa viittaamaan verkkokauppiaisiin, jotka myivät tuotteita ja palveluita kuluttajille Internetin kautta.
Liiketoimintamallina business-to-consumer eroaa merkittävästi yritysten välisestä (B2B) -mallista, joka viittaa kahden tai useamman yrityksen väliseen kauppaan.
Yrityksen ja kuluttajan välinen ymmärtäminen (B2C)
Business-to-consumer (B2C) on yksi suosituimmista ja tunnetuimmista myyntimalleista. Michael Aldrich käytti ensimmäisen kerran B2C-ideaa vuonna 1979, jolloin hän käytti televisiota ensisijaisena välineenä tavoittaakseen kuluttajia.
B2C viittasi perinteisesti ostoskeskuksiin, ravintoloissa syömiseen, pay-per-view-elokuviin ja infomainoksiin. Internetin nousu loi kuitenkin kokonaan uuden B2C-liiketoimintakanavan sähköisen kaupankäynnin tai tavaroiden ja palvelujen myynnin muodossa Internetin kautta.
Vaikka monet B2C-yritykset joutuivat myöhemmän dotcom-pudotuksen uhriksi, kun sijoittajien kiinnostus alaa kohtaan hiipui ja riskipääomarahoitus kuivui, B2C-johtajat, kuten Amazon ja Priceline, selvisivät selviytymisestä ja ovat sen jälkeen nähneet valtavaa menestystä.
Jokaisen yrityksen, joka luottaa B2C-myyntiin, on säilytettävä hyvät suhteet asiakkaisiinsa varmistaakseen, että he palaavat. Toisin kuin business-to-business (B2B), jonka markkinointikampanjat on suunnattu osoittamaan tuotteen tai palvelun arvoa, B2C:hen tukeutuvat yritykset saavat yleensä tunnereaktion markkinointiinsa asiakkaistaan.
B2C-liikkeet vs. Internet-jälleenmyyjät
Perinteisesti monet valmistajat myivät tuotteitaan jälleenmyyjille, joilla on fyysinen sijainti. Vähittäiskauppiaat saivat voittoa valmistajalle maksamaansa hintaan lisätyllä lisähinnalla. Mutta se muuttui, kun Internet tuli. Syntyi uusia yrityksiä, jotka lupasivat myydä suoraan kuluttajalle,. mikä karsii pois keskihenkilön – jälleenmyyjän – ja laski hintoja. Dotcom-buumin romahtamisen aikana 1990-luvulla yritykset taistelivat varmistaakseen näkyvyyden verkossa. Monet vähittäiskauppiaat joutuivat sulkemaan ovensa ja lopettivat toimintansa.
Vuosikymmeniä dotcom-vallankumouksen jälkeen B2C-yritykset, joilla on verkkoläsnäolo, hallitsevat edelleen perinteisiä kivijalkapalloilijoitaan. Yritykset, kuten Amazon, Priceline ja eBay, ovat selviytyneet varhaisesta dotcom-buumista. He ovat laajentaneet varhaista menestymistään tullakseen teollisuuden häiritsejiksi.
Online B2C voidaan jakaa viiteen kategoriaan: suoramyyjät, online-välittäjät, mainontaan perustuva B2C, yhteisöpohjainen ja maksullinen.
B2C digitaalisessa maailmassa
On tyypillisesti viisi erilaista B2C-verkkoliiketoimintamallia, joita useimmat yritykset käyttävät verkossa kohdistaakseen kuluttajiin.
yksi. Suoramyyjät. Tämä on yleisin malli, jossa ihmiset ostavat tavaroita verkkokaupoista. Näitä voivat olla valmistajat tai pienet yritykset tai yksinkertaisesti verkkoversiot tavarataloista, jotka myyvät eri valmistajien tuotteita.
2. Online-välittäjät. Nämä ovat yhteyksiä tai välittäjiä, jotka eivät itse asiassa omista tuotteita tai palveluita, jotka yhdistävät ostajat ja myyjät. Sivustot, kuten Expedia, trivago ja Etsy, kuuluvat tähän luokkaan.
3. Mainontaan perustuva B2C. Tämä malli käyttää ilmaista sisältöä vierailijoiden houkuttelemiseksi verkkosivustolle. Nämä vierailijat puolestaan törmäävät digitaalisiin tai verkkomainoksiin. Suuria määriä verkkoliikennettä käytetään mainonnan myyntiin, joka myy tavaroita ja palveluita. Yksi esimerkki ovat mediasivustot, kuten HuffPost, paljon liikennettä saava sivusto, joka sekoittaa mainontaa alkuperäiseen sisältöönsä.
** neljä. Yhteisöpohjainen.** Sivustot, kuten Meta (entinen Facebook), jotka rakentavat verkkoyhteisöjä yhteisten kiinnostuksen kohteiden perusteella, auttavat markkinoijia ja mainostajia mainostamaan tuotteitaan suoraan kuluttajille. Verkkosivustot kohdistavat mainoksia yleensä käyttäjien väestötietojen ja maantieteellisen sijainnin perusteella.
5. Maksuperusteinen. Suoraan kuluttajille suunnatut sivustot, kuten Netflix, veloittavat maksun, jotta kuluttajat voivat käyttää sisältöään. Sivusto voi myös tarjota ilmaista, mutta rajoitettua sisältöä, vaikka suurin osa siitä veloitetaan. New York Times ja muut suuret sanomalehdet käyttävät usein maksullista B2C-liiketoimintamallia.
B2C-yritykset ja mobiili
Vuosikymmeniä sähköisen kaupankäynnin buumin jälkeen B2C-yritykset katselevat edelleen kasvavaa markkinaa: mobiiliostoksia. Älypuhelinsovellusten ja liikenteen kasvaessa vuosi vuodelta B2C-yritykset ovat siirtäneet huomionsa mobiilikäyttäjiin ja hyödyntäneet tätä suosittua teknologiaa.
Koko 2010-luvun alun B2C-yritykset ryntäsivät kehittämään mobiilisovelluksia, aivan kuten verkkosivustojen kanssa vuosikymmeniä aiemmin. Lyhyesti sanottuna menestys B2C-mallissa ennustetaan jatkuvalla kehittymisellä kuluttajien halujen, mielipiteiden, trendien ja toiveiden mukaan.
Ostojen ja yritysten välisten suhteiden luonteesta johtuen myynti B2B-mallissa voi kestää kauemmin kuin B2C-mallissa.
B2C vs. Business-to-Business (B2B)
Kuten edellä mainittiin, yritysten ja kuluttajien välinen malli eroaa yritysten välisestä (B2B) mallista. Samalla kun yritykset ostavat kuluttajille tuotteita heidän henkilökohtaiseen käyttöönsä, yritykset ostavat tuotteita yrityksilleen. Suuret hankinnat, kuten pääomalaitteet,. vaativat yleensä yrityksen johtajien hyväksynnän. Tämä tekee yrityksen ostovoimasta monimutkaisemman kuin keskivertokuluttajan.
Toisin kuin B2C-liiketoimintamallissa, hinnoittelurakenteet ovat yleensä erilaisia B2B-mallissa. B2C:ssä kuluttajat maksavat usein saman hinnan samoista tuotteista. Hinnat eivät kuitenkaan välttämättä ole samat. Yrityksillä on tapana neuvotella hinnoista ja maksuehdoista.
##Kohokohdat
Verkosta B2C tuli uhka perinteisille jälleenmyyjille, jotka hyötyivät korotuksen lisäämisestä hintaan.
Business-to-consumer tarkoittaa prosessia, jossa yritykset myyvät tuotteita ja palveluita suoraan kuluttajille ilman välihenkilöä.
Yritykset, kuten Amazon, eBay ja Priceline, ovat kuitenkin menestyneet, ja niistä on lopulta tullut teollisuuden häiriöitä.
B2C viittaa tyypillisesti verkkokauppiaisiin, jotka myyvät tuotteita ja palveluita kuluttajille Internetin kautta.
##UKK
Mikä on yritysten ja kuluttajien välinen ja miten se eroaa yritysten välisestä liiketoiminnasta?
1990-luvulla lisääntyneen suosion jälkeen business-to-consumer (B2C) -sanasta tuli yhä useammin termi, joka viittasi yrityksiin, joiden loppukäyttäjinä ovat kuluttajat. Tämä eroaa yritysten välisistä yrityksistä (B2B) tai yrityksistä, joiden ensisijaisia asiakkaita ovat muut yritykset. B2C-yritykset toimivat Internetissä ja myyvät tuotteita asiakkaille verkossa. Amazon, Meta (entinen Facebook) ja Walmart ovat esimerkkejä B2C-yrityksistä.
Mitkä ovat 5 tyyppiä yritysten ja kuluttajien välistä mallia?
B2C-mallit jakautuvat tyypillisesti seuraaviin viiteen luokkaan: suoramyyjät, online-välittäjät, mainontaan perustuvat B2C-mallit, yhteisöpohjaiset ja maksulliset. Yleisin on suoramyyjämalli, jossa tavarat ostetaan suoraan verkkokaupoista. Sitä vastoin online-välitysmalli sisältäisi Expedian kaltaisia yrityksiä, jotka yhdistävät ostajat ja myyjät. Samaan aikaan maksullinen malli sisältää palveluita, kuten Disney+, joka veloittaa tilauksen tilausvideosisällön suoratoistosta.
Mikä on esimerkki yritysten välisestä yrityksestä?
Yksi esimerkki suuresta B2C-yrityksestä nykyään on Shopify, joka on kehittänyt alustan pienille jälleenmyyjille myydäkseen tuotteitaan ja tavoittaakseen laajemman yleisön verkossa. Ennen Internetin tuloa business-to-consumer oli kuitenkin termi, jota käytettiin kuvaamaan esimerkiksi take-out-ravintoloita tai esimerkiksi kauppakeskuksen yrityksiä. Vuonna 1979 Michael Aldrich käytti tätä termiä edelleen houkutellakseen kuluttajia television kautta.