Kuoleman verot

Mitä ovat kuolinverot?

Kuoleman verot ovat veroja, joita liittovaltion ja/tai osavaltion hallitus määrää jonkun kuolinpesälle. Nämä verot kannetaan edunsaajalta, joka vastaanottaa omaisuuden vainajan testamentissa tai kuolinpesästä, joka maksaa veron ennen perinnön omaisuuden luovuttamista.

Kuolinveroja kutsutaan myös kuolinveroksi, kiinteistöveroksi tai perintöveroksi.

Kuolemanveron ymmärtäminen

Kuolinvero voi olla mikä tahansa vero, joka kannetaan omaisuuden luovutuksesta jonkun kuoleman jälkeen. Termi "kuolemavero" nousi suosioon 1990-luvulla, ja sitä käytettiin kuvaamaan kiinteistö- ja perintöveroja ne, jotka haluavat verojen kumoamisen. Perinnössä kuolinpesä maksaa veron ennen kuin omaisuus siirtyy edunsaajalle. Perintöveron maksaa omaisuuden perijä.

Liittovaltion ja joidenkin osavaltioiden hallitusten perimä kiinteistövero perustuu omaisuuden ja omaisuuden arvoon omistajan kuolinhetkellä. Vuodesta 2021 lähtien liittovaltion kiinteistövero vaihtelee 18 prosentista 40 prosenttiin perinnön määrästä. Toukokuusta 2020 alkaen kaksitoista osavaltiota otti käyttöön osavaltion kiinteistöveron, joka on erillinen liittohallituksen verosta. Nämä osavaltiot ovat Connecticut, Havaiji, Illinois, Maine, Maryland, Massachusetts, Minnesota, New York, Oregon, Rhode Island, Vermont ja Washington.

Liittovaltio ei määrää perintöveroa, mutta useat osavaltiot – Iowa, Kentucky, Maryland, Nebraska, New Jersey ja Pennsylvania – määräävät. Kaikissa näissä osavaltioissa eloonjääneelle puolisolle siirtyvä omaisuus on kuitenkin vapautettu perintöverosta. Nebraska ja Pennsylvania verottavat joissain tapauksissa omaisuutta, joka siirtyy lapselle tai lapsenlapselle.

Suurin osa ihmisistä jättää kuolemanveron maksamatta, koska se koskee vain muutamia ihmisiä. Esimerkiksi vuoden 2018 liittovaltion verolaki soveltaa kiinteistöveroa kaikkiin yli 10 miljoonan dollarin summiin, mikä antaa yksityishenkilöille mahdollisuuden siirtää 11,18 miljoonaa dollaria (22,36 miljoonaa dollaria pariskunnille) maksamatta penniäkään veroa, kun se on indeksoitu inflaatioon.

Oletetaan esimerkiksi, että henkilö jättää lapsilleen 11,8 miljoonaa dollaria (inflaatio huomioon ottaen) ei-vapautettua omaisuutta. Liittovaltion tason ylittävä summa, eli 11,8 miljoonaa dollaria – 11,18 miljoonaa dollaria = 620 000 dollaria, on kiinteistöveron alainen. Siksi kuolinpesän verovelvollisuus on 40 % x 620 000 dollaria = 248 000 dollaria. Niin kauan kuin vainajan kuolinpesän arvo on pienempi kuin kuolinvuonna sovellettava vapautus, kuolinpesä ei ole velkaa liittovaltion kiinteistöveroa.

Yhdistetyllä verohyvityksellä on tietty määrä, jonka henkilö voi lahjoittaa elämänsä aikana ennen kuolemantapaus- tai lahjaveroa. Verohyvitys yhdistää sekä lahja- että kiinteistöveron yhdeksi verojärjestelmäksi, mikä pienentää yksilön tai kuolinpesän verolaskua dollarista dollariin. Koska jotkut ihmiset käyttävät mieluummin yhtenäisiä verohelpotuksia kuolinveron säästämiseen, yhtenäistettyä verohyvitystä ei saa käyttää lahjaveron alentamiseen vielä elossa, vaan sitä voidaan käyttää edunsaajille kuoleman jälkeen testamentoituun perinnön määrään.

Toinen säännös kuolinveron alentamiseksi on rajoittamaton aviovähennys,. jonka avulla henkilö voi milloin tahansa, myös luovuttajan kuoltua, siirtää rajoittamattoman määrän omaisuutta puolisolleen verovapaasti. Säännöksellä poistetaan sekä liittovaltion kiinteistö- että lahjavero puolisoiden välisistä omaisuuden siirroista, ja itse asiassa niitä käsitellään yhtenä taloudellisena yksikkönä. Siirto eloonjääneille puolisoille on mahdollista perinnön ja lahjaveron rajoittamattomalla vähennyksellä, joka siirtää toisiltaan perityn omaisuuden varainsiirtoveron toisen puolison kuolemaan asti.

Toisin sanoen rajoittamaton aviovähennys antaa avioparille mahdollisuuden lykätä kiinteistöveron maksamista ensimmäisen puolison kuoltua, koska lesken kuoleman jälkeen kaikki kuolinpesässä oleva omaisuus, joka ylittää sovellettavan poissulkemismäärän, sisällytetään jälkeenjääneen verotettavaan omaisuuteen. ellei omaisuutta ole käytetty loppuun tai lahjoitettu eloonjääneen puolison elinaikana.