Epätavallinen rahapolitiikka
Mitä on ei-standardi rahapolitiikka?
Epätyypillinen rahapolitiikka – tai epätavallinen rahapolitiikka – on keskuspankin tai muun rahaviranomaisen käyttämä työkalu, joka ei ole perinteisten toimenpiteiden mukainen. Epätyypillinen rahapolitiikka nousi esiin vuoden 2008 finanssikriisin aikana, kun perinteisen rahapolitiikan ensisijainen keino eli korkojen säätö ei riittänyt. Epätyypilliseen rahapolitiikkaan kuuluvat määrällinen keventäminen, eteenpäin suuntautuva ohjaus ja vakuuksien oikaisut.
Ei-standardin rahapolitiikan ymmärtäminen
Rahapolitiikkaa käytetään joko supistavassa tai ekspansiivisessa muodossa. Kun talous on vaikeuksissa, kuten taantuma, maan keskuspankki toteuttaa ekspansiivista rahapolitiikkaa. Tämä sisältää korkojen alentamisen, jotta rahaa saadaan halvemmaksi talouden kulutuksen kannustamiseksi.
Ekspansiivinen rahapolitiikka vähentää myös pankkien varantovaatimuksia , mikä lisää rahan tarjontaa taloudessa. Lopuksi keskuspankit ostavat valtion joukkovelkakirjalainoja vapailta markkinoilta, mikä lisää pankkien käteisvarantoja. Supistava rahapolitiikka edellyttäisi samoja toimia, mutta päinvastaiseen suuntaan.
Vuoden 2008 finanssikriisin aikana globaalit taloudet halusivat vetää maansa ulos taantumasta toteuttamalla ekspansiivista rahapolitiikkaa. Koska taantuma oli kuitenkin niin paha, tavallinen ekspansiivinen rahapolitiikka ei riittänyt. Esimerkiksi korot laskettiin nollaan tai lähelle nollaa kriisin torjumiseksi. Tämä ei kuitenkaan riittänyt parantamaan taloutta.
Täydentääkseen perinteistä rahapolitiikkaa keskuspankit toteuttivat epätyypillisiä toimenpiteitä talouksiensa vetämiseksi pois rahoitusvaikeuksista.
Fed otti käyttöön erilaisia aggressiivisia politiikkoja estääkseen talouskriisin aiheuttamat vielä suuremmat vahingot. Vastaavasti Euroopan keskuspankki (EKP) otti käyttöön negatiiviset korot ja toteutti suuria omaisuusostoja torjuakseen maailmantalouden taantuman vaikutuksia.
Ei-standardin rahapolitiikan tyypit
Määrällinen keventäminen
Taantuman aikana keskuspankki voi ostaa avoimilla markkinoilta muita arvopapereita valtion obligaatioiden ulkopuolelta. Tämä prosessi tunnetaan kvantitatiivisena keventämisenä (QE), ja sitä harkitaan, kun lyhyet korot ovat nollassa tai lähellä nollaa, aivan kuten suuren taantuman aikana. QE alentaa korkoja ja lisää samalla rahan tarjontaa. Tämän jälkeen rahoituslaitokset tulvii pääomaa luotonannon ja likviditeetin edistämiseksi. Uutta rahaa ei tulosteta tänä aikana.
Taantuman aikana Yhdysvaltain keskuspankki alkoi ostaa asuntolainavakuudellisia arvopapereita (MBS) osana määrällistä keventämisohjelmaa. Ensimmäisen QE-kierroksensa aikana keskuspankki osti 1,25 biljoonaa dollaria MBS:ää.QE-ohjelmansa seurauksena Fedin tase paisui noin 885 miljardista dollarista ennen taantumaa 2,2 biljoonaan dollariin vuonna 2008, jolloin se tasoittui noin 4,5 biljoonaan dollariin. vuonna 2015 .
Eteenpäin suuntautuva opastus
Eteenpäin suuntautuva ohjaus on prosessi, jolla keskuspankki tiedottaa yleisölle tulevaa rahapolitiikkaa koskevista aikeistaan. Tämä ilmoitus antaa sekä yksityishenkilöille että yrityksille mahdollisuuden tehdä pitkän aikavälin kulutus- ja investointipäätöksiä, mikä tuo vakautta ja luottamusta markkinoille. Tästä johtuen eteenpäin suuntautuva ohjaus vaikuttaa nykyiseen taloustilanteeseen.
Fed käytti ennakoivaa ohjausta ensin 2000-luvun alussa ja sitten suuren taantuman aikana osoittaakseen, että korot pysyvät matalalla tasolla lähitulevaisuudessa .
Negatiiviset korot
Monet maat ottivat negatiiviset korot käyttöön finanssikriisin aikana. Tässä politiikassa keskuspankit veloittavat liikepankeilta koron talletuksistaan. Tavoitteena on houkutella liikepankkeja kuluttamaan ja lainaamaan käteisvarojaan sen sijaan, että niitä säilytetään. Kassavarantojen varastointi menettää arvoaan negatiivisen koron vuoksi.
Vakuuksien oikaisut
Finanssikriisin aikana keskuspankit laajensivat myös sitä, mitä omaisuuseriä saa pitää luottojärjestelyjen vakuutena . Tyypillisesti vakuudeksi tulisi pitää likvideimpiä omaisuuseriä , mutta vaikeina aikoina vakuudeksi sallittiin enemmän epälikvidejä omaisuuseriä. Keskuspankit ottavat sitten näiden omaisuuserien likviditeettiriskin.
Ei-standardin rahapolitiikan kritiikki
Epätyypillisellä rahapolitiikalla voi olla kielteisiä vaikutuksia talouteen. Jos keskuspankit toteuttavat QE:n ja lisäävät rahan tarjontaa liian nopeasti, se voi johtaa inflaatioon. Tämä voi tapahtua, jos järjestelmässä on liikaa rahaa, mutta vain tietty määrä tavaroita saatavilla.
Negatiivisilla koroilla voi myös olla seurauksia, koska ne rohkaisevat ihmisiä olemaan säästämättä vaan käyttämään rahojaan. Lisäksi QE kasvattaa keskuspankin tasetta, jonka hallinta voi olla riski, ja myös vahingossa määrittää yksityisen sektorin käytettävissä olevien omaisuuserien tyypit, mikä saattaa johtaa siihen, että se ostaa riskialttiimpia omaisuuseriä, jos Fed ostaa valtavia määriä. valtiovarainrahastojen ja MBS:n
##Kohokohdat
Standardista poikkeava rahapolitiikka sisältää määrällisen keventämisen, ennakoinnin, vakuuksien oikaisut ja negatiiviset korot.
Perinteiseen rahapolitiikkaan kuuluu korkojen säätö, avomarkkinaoperaatiot ja pankkien varantovelvoitteiden asettaminen.
Epätyypillinen rahapolitiikka nousi esiin vuoden 2008 globaalin finanssikriisin aikana, kun perinteinen rahapolitiikka ei riittänyt vetäämään kehittyneiden maiden talouksia.
Hallitukset onnistuivat vetämään maansa ulos taantumasta toteuttamalla sekä perinteistä että epätyypillistä rahapolitiikkaa.
