Siirtohinta

Mikä on siirtohinta?

Siirtohinta, joka tunnetaan myös nimellä siirtokustannus, on hinta, jolla lähipiiriin kuuluvat osapuolet käyvät kauppaa keskenään esimerkiksi osastojen välisen tavara- tai työvoimakaupan aikana. Siirtohintoja voidaan käyttää liiketoimissa yrityksen ja sen tytäryhtiöiden välillä tai saman yrityksen eri maissa sijaitsevien divisioonien välillä.

Siirtohinnan ymmärtäminen

Siirtohintoja käytetään, kun suuremman usean kokonaisuuden yrityksen yksittäisiä kokonaisuuksia käsitellään ja mitataan erillisinä johtamina kokonaisuuksina. On yleistä, että usean yksikön yhtiöt yhdistellään tilinpäätösraportoinnin perusteella; Ne voivat kuitenkin raportoida jokaisen yhteisön erikseen verotusta varten.

Siirtohinta syntyy kirjanpidollista tarkoitusta varten, kun lähipiiriin kuuluvat, kuten yrityksen sisäiset toimialat tai yhtiö ja sen tytäryhtiö, raportoivat oman tuloksensa. Kun nämä lähipiirit joutuvat käymään kauppaa keskenään, kulujen määrittämisessä käytetään siirtohintaa. Siirtohinnat eivät yleensä poikkea paljon markkinahinnasta. Jos hinta eroaa, toinen tahoista on epäedullisessa asemassa ja alkaisi lopulta ostaa markkinoilta saadakseen paremman hinnan.

Oletetaan esimerkiksi, että entiteetti A ja entiteetti B ovat yrityksen ABC:n kaksi ainutlaatuista segmenttiä. Entiteetti A rakentaa ja myy pyöriä ja yksikkö B kokoaa ja myy polkupyöriä. Yhteisö A voi myös myydä pyöriä yksikölle B yrityksen sisäisellä kaupalla. Jos yhteisö A tarjoaa yhteisölle B markkina-arvoa alemman koron, yksiköllä B on alhaisemmat myytyjen tavaroiden kustannukset (COGS) ja korkeammat tulot kuin sillä muuten olisi. Tämä vahingoittaisi kuitenkin myös yhteisön A myyntituloja.

Jos toisaalta yhteisö A tarjoaa yksikölle B markkina-arvoa korkeamman hinnan, yksiköllä A olisi suurempi myyntitulo kuin sillä olisi, jos se myisi ulkoiselle asiakkaalle. Yhteisöllä B olisi korkeammat COGS:t ja pienemmät voitot. Kummassakin tilanteessa yksi yhteisö hyötyy, kun taas toista vahingoittaa siirtohinta, joka vaihtelee markkina-arvosta.

Siirtohinnoittelua koskevat säännökset varmistavat siirtohinnoittelun oikeudenmukaisuuden ja tarkkuuden toisiinsa liittyvien tahojen kesken. Säännökset panevat täytäntöön markkinaehtoisen liiketoimisäännön,. jonka mukaan yritysten on määritettävä hinnoittelu, joka perustuu samankaltaisiin etuyhteydettömien osapuolten välisiin liiketoimiin. Sitä seurataan tarkasti yrityksen taloudellisessa raportoinnissa.

Siirtohinnoittelu edellyttää tiukkaa dokumentaatiota, joka sisältyy tilinpäätöksen alaviitteisiin tilintarkastajien, sääntelyviranomaisten ja sijoittajien tarkastettavaksi. Tämä dokumentaatio tutkitaan tarkasti. Asianmukaisesti dokumentoitu se voi rasittaa yhtiötä lisävero- tai oikaisumaksuilla. Näiden hintojen tarkkuus tarkistetaan tarkasti, jotta varmistetaan, että voitot kirjataan asianmukaisesti markkinaehtoisten hinnoittelumenetelmien mukaisesti ja niihin liittyvät verot maksetaan vastaavasti.

Siirtohintoja käytetään, kun divisioonat myyvät tavaroita yhtiön sisäisissä liiketoimissa muille kansainvälisille lainkäyttöalueille. Suuri osa kansainvälisestä kaupasta tapahtuu itse asiassa yritysten sisällä, ei etuyhteydettömien yritysten välillä. Kansainvälisillä yhtiöiden välisillä siirroilla on veroetuja, mikä on saanut viranomaisilta paheksumaan siirtohinnoittelun käyttöä veronkiertoon.

Kun siirtohinnoittelu tapahtuu, yritykset voivat manipuloida tavaroiden ja palveluiden voittoja kirjatakseen suurempia voittoja toisessa maassa, jossa saattaa olla alhaisempi verokanta. Joissakin tapauksissa tavaroiden ja palvelujen siirto maasta toiseen yrityksen sisäisessä liiketoimessa voi myös antaa yritykselle mahdollisuuden välttää kansainvälisesti vaihdettujen tavaroiden ja palvelujen tariffit. Kansainvälisiä verolakeja säätelee Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD), ja kunkin kansainvälisen toimipisteen tilintarkastustoimistot tarkastavat tilinpäätöksen sen mukaisesti.

Siirtohintaesimerkki

Ymmärtääksemme paremmin siirtohinnoittelun vaikutusta verotukseen, otetaan yllä oleva esimerkki entiteetin A ja yhteisön B kanssa. Oletetaan, että kokonaisuus A on korkean verotuksen maassa, kun taas yhteisö B on alhaisen verotuksen maassa. Koko organisaatiolle olisi hyötyä, jos enemmän ABC:n voittoja näkyisi yksikön B divisioonassa, jonne yhtiö maksaa vähemmän veroja.

Siinä tapauksessa Yritys ABC voi yrittää saada yksikön A tarjoamaan yksikölle B markkina-arvoa alhaisemman siirtohinnan myydessään sille polkupyörien rakentamiseen tarvittavia renkaita. Kuten edellä selitettiin, yksiköllä B olisi silloin alhaisemmat myytyjen tavaroiden kustannukset (COGS) ja korkeammat tulot, ja yksiköllä A olisi vähentynyt myyntituloja ja pienempi kokonaistulo.

Yritykset pyrkivät siirtämään suuren osan tällaisesta taloudellisesta toiminnasta edullisiin kohteisiin säästääkseen veroja. Tämä käytäntö on edelleen suuri ristiriita eri monikansallisten yritysten ja veroviranomaisten, kuten Internal Revenue Servicen (IRS), välillä. Eri veroviranomaisten tavoitteena on kukin nostaa alueellaan maksettavia veroja, kun taas yrityksen tavoitteena on alentaa kokonaisveroja.

Kohokohdat

• Tämän korjaamiseksi säännökset panevat täytäntöön markkinaehtoisen liiketoimisäännön, joka edellyttää hinnoittelun perustuvan samankaltaisiin etuyhteydettömien osapuolten välisiin liiketoimiin.

• Markkina-arvosta poikkeavat siirtohinnat ovat edulliset yhdelle, mutta pienentävät toisen kokonaisuuden voittoja.

• Monikansalliset yritykset voivat manipuloida siirtohintoja siirtääkseen voitot alhaisen verotuksen alueille.

UKK

Mitä hyötyä siirtohinnoittelusta on?

Siirtohinnat ovat yleensä samat tai alhaisemmat kuin markkinahinnat, mikä johtaa kustannussäästöihin tuotteen tai palvelun ostavalle taholle. Se lisää avoimuutta yrityksen sisäisissä liiketoimissa. Lopuksi haluttu tuote on helposti saatavilla, jotta toimitusketjun ongelmia voidaan lieventää.

Miksi siirtohintaa käytetään?

Siirtohintoja käytetään, kun suuremman usean kokonaisuuden yrityksen yksittäisiä kokonaisuuksia käsitellään ja mitataan erillisinä johtamina kokonaisuuksina. Vaikka on yleistä, että usean yhteisön muodostavat yritykset yhdistellään tilinpäätösraportoinnin perusteella, ne voivat raportoida jokaisen yhteisön erikseen verotuksen kannalta. Kun nämä yhteisöt raportoivat omia voittojaan, siirtohinta voi olla tarpeen kirjanpitoa varten liiketoimien kustannusten määrittämiseksi.

Mitä siirtohinnoittelun haittoja on?

Koska siirtohinnat ovat yleensä yhtä suuret tai alhaisemmat kuin markkinahinnat, tuotteen myyvä yksikkö saa todennäköisesti vähemmän tuloja. On myös se tosiasia, että se on monimutkainen prosessi. Markkinahinnat perustuvat kysynnän ja tarjonnan suhteisiin, kun taas siirtohinnat voivat olla muiden organisatoristen voimien alaisia. Lisäksi saattaa syntyä yksikön sisäistä vihamielisyyttä, varsinkin jos siirtohinta on huomattavasti korkeampi tai alhaisempi kuin markkinahinta, koska toinen osapuolista tuntee itsensä huijatuksi.